Miten

Oli hyvin kuvattu, kyllä. Oikeastaan kysyin siksi, koska mietin, tuleekohan kenellekään samaa kuin minulle.. kun edes sivusilmällä huomaa toisen olevan jossain lähettyvillä, saattaa yhtäkkiä alkaa hymyilyttää älyttömästi (vaikka missään ei muuten olisi mitään hauskaa), keskittyminen katoaa hetkeksi täysin, katse kääntyy alas ja se, mitä ikinä olin sanomassa katoaa myös jonnekin tai sitten sanon jotain, minkä hetken päästä toivon katoavan ja äkkiä.

kirjoittaja kirjoitti:

Oli hyvin kuvattu, kyllä. Oikeastaan kysyin siksi, koska mietin, tuleekohan kenellekään samaa kuin minulle.. kun edes sivusilmällä huomaa toisen olevan jossain lähettyvillä, saattaa yhtäkkiä alkaa hymyilyttää älyttömästi (vaikka missään ei muuten olisi mitään hauskaa), keskittyminen katoaa hetkeksi täysin, katse kääntyy alas ja se, mitä ikinä olin sanomassa katoaa myös jonnekin tai sitten sanon jotain, minkä hetken päästä toivon katoavan ja äkkiä.

Kun olisikin noin lievät oireet.. toisilla ne käy saumat ja viuhkat.. toisilla pitäisi varmaan joku lääkitys hankkia. Käy ihan hermon päälle tällainen, ei ole mulle ollenkaan normaalia. Olen suorastaan huolissani asiasta.

kirjoittaja kirjoitti:

Oli hyvin kuvattu, kyllä. Oikeastaan kysyin siksi, koska mietin, tuleekohan kenellekään samaa kuin minulle.. kun edes sivusilmällä huomaa toisen olevan jossain lähettyvillä, saattaa yhtäkkiä alkaa hymyilyttää älyttömästi (vaikka missään ei muuten olisi mitään hauskaa), keskittyminen katoaa hetkeksi täysin, katse kääntyy alas ja se, mitä ikinä olin sanomassa katoaa myös jonnekin tai sitten sanon jotain, minkä hetken päästä toivon katoavan ja äkkiä.

Joo, mulle ainakin tuo älytön hymyilyttäminen on tuttua. Joskus pitää ihan itsekseen hihitellä muilta piilossa, kun on vain nähnyt hänet. Ja niin, vaikka ei todellakaan olisi suoranaista syytä iloon. Jotenkin vain järki katoaa. On kyllä ihan hullua.

Kyllä se pulssi voi paniikkikohtauksessa (pelkotilanteessa) olla 200 tai ennemminkin. Jos siis oikeasti pelkää, en tarkoita mitään ihastumisen jännittämistä vaan ihan todellista, oikeaa pelkoa. Monilla lähtee taju siinä tilanteessa.

Ei tuo ole paniikkikohtaus.

tyydyttyi, vaikutti jotenkin tutulta:)

mitenkäs minä itse sitten...

Minä menen aivan puihin. En osaa/saa sanottua mitään järkevää.
Tai olen lyhytsanainen/ pikku huppelissa höpötän mitä sattuu tai toistan asioita, ehkä hieman töykeä jonkun mielestä/ äänensävy muuttuu hieman ylöspäin ja puhetyyli saattaa nopeutua...
Sen verran harvoin tapahtuu että otan hieman pakkia, tunteita pitää makustella, olla sinut niiden kanssa ennen kuin niitä voi jakaa toiselle.
Ehkä nauran herkemmin, pupillit laajenevat, haron hiuksiani, hieman hermostunut ja kömpelökin, tunnen näyttäväni naurettavalta.
Jos mies osaa lähestyä varovasti mutta päättäväisesti, ei hyökkää tunkeilevasti, vaan tietää mitä tekee, silloin hän onnistuu.
Voi varovasti koskettaa, kehon kieli kyllä kertoo jos näytän vihreää valoa. Jos loittonen, niin anna aikaa henkäistä hetki.
Näin minulla.

.----.,.-.-lkl-. kirjoitti:

Joo, mulle ainakin tuo älytön hymyilyttäminen on tuttua. Joskus pitää ihan itsekseen hihitellä muilta piilossa, kun on vain nähnyt hänet. Ja niin, vaikka ei todellakaan olisi suoranaista syytä iloon. Jotenkin vain järki katoaa. On kyllä ihan hullua.

minullakin. Ja tiedän ,että mahdoton yhtälö on kyseessä:(
Jos salaa (yritän ainenkin) olla "naamari korvissa" ,niin en pahaa kenellekkään aiheuta.

rajut oireet kirjoitti:

Kun olisikin noin lievät oireet.. toisilla ne käy saumat ja viuhkat.. toisilla pitäisi varmaan joku lääkitys hankkia. Käy ihan hermon päälle tällainen, ei ole mulle ollenkaan normaalia. Olen suorastaan huolissani asiasta.

yleensä ei sellaisia ole, niin kyllähän sitä huolestuu.. toisaalta, ehkä ne sellaiset ihmiset, jotka saavat sekaisin, ovat myös harvassa.

Olen ihmetellyt, miksi usein ennen toisen näkemistä tulee sellainen kummallinen tunne.. kuin tuntisi, että kohta näkee. Joskus se tulee myös silloin, kun toinen on näköetäisyydellä. Muutenkin jää tarkkailemaan toista, ja sen huomaa itsessään. Yritän näyttää jotenkin rauhalliselta, ja välillä ehkä onnistun. Mutta sitä sisäpuolta on vaikea yrittää rauhoitella, ja jos ei se onnistu, miten sitten ulkopuolellakaan..?

muikut ovat ainakin herkullisia :)

on tönkkösuolattu muikku kirjoitti:

muikut ovat ainakin herkullisia :)

Taidat olla aika nuori, jos et ole suolakalaa nähnyt etkä maistanut.
Ei sitä ollut ennen pakastimia eikä kaupat pursunneet ruokaa, vaan perheenäidit säilöivät kaikkea: suolakalaa, suolasieniä, marjoja hilloksi, punajuuria, suolakurkkua, kurpitsapikkelsiä, mehua... itseleivotut pikkuleivät omissa purkeissaan... ja hiiret juoksivat hyllyillä :) Tosin meillä järvestä enemmän suolalahnaa kuin muikkua... ne suolamuikut pikkuruisia muutaman sentin pituisia.

suolamuikku kirjoitti:

Taidat olla aika nuori, jos et ole suolakalaa nähnyt etkä maistanut.
Ei sitä ollut ennen pakastimia eikä kaupat pursunneet ruokaa, vaan perheenäidit säilöivät kaikkea: suolakalaa, suolasieniä, marjoja hilloksi, punajuuria, suolakurkkua, kurpitsapikkelsiä, mehua... itseleivotut pikkuleivät omissa purkeissaan... ja hiiret juoksivat hyllyillä :) Tosin meillä järvestä enemmän suolalahnaa kuin muikkua... ne suolamuikut pikkuruisia muutaman sentin pituisia.

olen haaveillu et olis taas tommosta.

suolamuikku kirjoitti:

Taidat olla aika nuori, jos et ole suolakalaa nähnyt etkä maistanut.
Ei sitä ollut ennen pakastimia eikä kaupat pursunneet ruokaa, vaan perheenäidit säilöivät kaikkea: suolakalaa, suolasieniä, marjoja hilloksi, punajuuria, suolakurkkua, kurpitsapikkelsiä, mehua... itseleivotut pikkuleivät omissa purkeissaan... ja hiiret juoksivat hyllyillä :) Tosin meillä järvestä enemmän suolalahnaa kuin muikkua... ne suolamuikut pikkuruisia muutaman sentin pituisia.

suolauksesta oli kyse, toi tönkkösuolaus oli vaan uusi termi niin uteliaisuus heräsi. Mut jeps, kuullut olen noista metodeista, mut sen verran nuori että en ole kyseisenä aikana vielä elänytkään. Kiitos lisätiedosta :)

haaavemaaaa kirjoitti:

olen haaveillu et olis taas tommosta.

Niin oi sitä aikaa :) ... kierrettäviä valokatkaisimia (ensin narisi kun väänsi, ja sitten kuului klonk ja lamppu syttyi)... heinänkepitystä... lauantai oli työpäivä... radiossa (joka oli suuri ja kaiuttimia peitti hieno kangas) lauloivat Irwin, Kuoppamäki, Tapani Kansa, Päivi Paunu, Kai Hyttinen... sieltä taisi tulla myös "El-saaa, olet kohtalon laaaap-siii"... jäätelö oli jotenkin paksumpaa ja parempaa... joulukuusessa oikeat kynttilät(huono!)... kotoa löytyi pärevasukin... ihmisiä asui maalla enemmän, talossa saattoi olla renkinä ja piikana nuoria kylältä...tv:stä tuli Kiviset ja soraset, Hinku ja Vinku ja Tänään Kotona. Tais tulla Pyhimyskin ja Peyton Place. Kylässä (=naapureissa ja tutuissa) käytiin ahkerasti. Mato-ongen koho oli oikeaa korkkia. Ulkovessa... Samaan aikaan tuli leveät lahkeet, tilattiin Anttilan postimyynnistä tavaraa, saunan puiset 'pytyt' vaihtuivat muovisiin, Disney-hahmot olivat vallanneet maan, ja ihminen meni kuuhun.

suolamuikku kirjoitti:

Taidat olla aika nuori, jos et ole suolakalaa nähnyt etkä maistanut.
Ei sitä ollut ennen pakastimia eikä kaupat pursunneet ruokaa, vaan perheenäidit säilöivät kaikkea: suolakalaa, suolasieniä, marjoja hilloksi, punajuuria, suolakurkkua, kurpitsapikkelsiä, mehua... itseleivotut pikkuleivät omissa purkeissaan... ja hiiret juoksivat hyllyillä :) Tosin meillä järvestä enemmän suolalahnaa kuin muikkua... ne suolamuikut pikkuruisia muutaman sentin pituisia.

Missä Suomessa on suolajärviä?

vitsit kirjoitti:

Missä Suomessa on suolajärviä?

ehheh. no ei ne tainneet olla valmiiksi suolattuja vielä :) eikä kurkutkaan olleet suolakurkkuja ennen säilömistä. Tarkoitin "suolakalaksi järvestä lahnaa".