Mä en enää meinaa ymmärtää omia ajatuksiani. Voisko joku viisaammista selventää, mitä nää mun jutut meinaa, esim. onko nää kaikki ihan normaalia vai oonko mä pimahtamassa ? :
* puhun itsekseni olemattomien henkilöiden kanssa ( kun oon kotona yksin )
* mä suutun harvoin, mutta kun suutun, muutun yleensä erittäin väkivaltaiseksi enkä pysty hallitsemaan näitä vihanpurkauksia millään
* kuvittelen, että mun asiat on paremmin kuin ne todellisuudessa onkaan ( tiedän kuvittelevani, mutta pelkään, että jonakin päivänä mä ihan oikeesti uskon omiin valheisiini )
* en osaa itkeä enää nykyään
* en tunne mitään, vaikka olen menettänyt itselleni läheisiä ja tärkeitä ihmisiä tässä parin vuoden sisällä
* ajaudun ns. turhiin suhteisiin, jotka on yhtä tuskaa alusta loppuun ( ja välitän eräästä ihmisestä, johon mulla ei oo mitään mahiksia )
* ärsyynnyn ihmisistä, jotka puhuu ystävyydestä tai rakkaudesta
* mulla on aika paljon tuttavia ja kavereita, mutta kukaan niistä ei tunne mun todellista persoonaa
* en luota kehenkään kovin paljon
* puhun itsekseni olemattomien henkilöiden kanssa ( kun oon kotona yksin )
* mä suutun harvoin, mutta kun suutun, muutun yleensä erittäin väkivaltaiseksi enkä pysty hallitsemaan näitä vihanpurkauksia millään
* kuvittelen, että mun asiat on paremmin kuin ne todellisuudessa onkaan ( tiedän kuvittelevani, mutta pelkään, että jonakin päivänä mä ihan oikeesti uskon omiin valheisiini )
* en osaa itkeä enää nykyään
* en tunne mitään, vaikka olen menettänyt itselleni läheisiä ja tärkeitä ihmisiä tässä parin vuoden sisällä
* ajaudun ns. turhiin suhteisiin, jotka on yhtä tuskaa alusta loppuun ( ja välitän eräästä ihmisestä, johon mulla ei oo mitään mahiksia )
* ärsyynnyn ihmisistä, jotka puhuu ystävyydestä tai rakkaudesta
* mulla on aika paljon tuttavia ja kavereita, mutta kukaan niistä ei tunne mun todellista persoonaa
* en luota kehenkään kovin paljon
Vastaukset 6
Vanhimmat
vihanpurkaukset tuntuu vähän pelottavilta.tuskin sä kuitenkaan pimahtamassa olet.
Monenlaisia oireita jotka voivat olla viattomia mutta myös liittyä johonkin oikeaan psyykkiseen sairauteen. Ei niihin voi ottaa kantaa näin vaan ilman muuta on syytä mennä psykiatrin vastaanotolle.
Pitkäaikaista vitutusta töissä / työttömänä?
Murrosikä?
Hormonit (luonnolliset tai "käyttö")?
Viina?
Muut kamat?
Psyykkajalle vaan, jos on fyffee mene yksityiselle, MTT:n lienee vähän joka puolella ½ vuoden jono, sieltäkin kannattaa kuiteski kysyä.
Vaikuttas vähintään itsetunnon romahtamiselta, jostain syystä...
Hyvältä vaikuttaa sikäli, kun pystyt "käsittelemään" asiaa edes jotenkin.
...psykiatrille on kuulemma vaikeeta päästä ja toiseks, mä en haluais setviä näitä sotkuja kenenkään pillereitä määräävän tyhjäpään kanssa.
Toisaalta, mä tiedän että oon vaaraks myös muille, jos jatkan näin. Kerran mutsikin on jo joutunu soittaa kytät mun riehumisen takia ja itellä on jatkuvasti päällä hirveen sekava olo.
Pelottaa vaan, et jos meen jonneki psykolle, niin ne yrittää saada mut hoitoon tai jotain, koska sellasta mä en todellakaan haluu.
Onks psykiatreilla oikeutta laittaa ihminen pakkohoitoon tällasten oireitten takia ?
Sinun oireitasi ei yksinkertaisesti voi arvioida muuten kuin menemällä psykiatrin vastaanotolle. Sen parempaa asiantuntijaa ei ole, jos haluat apua oireisiisi.
hyvää ystävää ja tehkää suunnitelma tulevaisuutta ajatellen soveltakaa sitten kohtalon kirjoitettua lakia ja päätykää vuorelle montun pohjalta yhdessä!