Taisit häkeltyä, kun kerroin sinulle tunteistani. En minä odottanut sinulta mitään, vaikka uskon, että sinullakin oli tunteita minua kohtaan. Ymmärrän, että "asetelmasta" johtuen et voinut sanoa, etkä tehdä mitään.
Luulin kuitenkin, että olisit osannut arvostaa ja kunnioittaa sitä, että lähdin pois.
Ikävä edelleen.
Luulin kuitenkin, että olisit osannut arvostaa ja kunnioittaa sitä, että lähdin pois.
Ikävä edelleen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja arvostan sua ja ikävä jutusteluja ja sua,nähdäänkö vielä,se on sinusta kiinni.
kuulla, että arvostat minua. Minullakin on ikävä keskustelujamme. Tiedät kuitenkin, etten voi enää tulla, enkä usko että sinäkään sitä enää haluaisit. Joskus alkuun ehkä halusitkin, mutta et enää sen jälkeen mitä tein.
hän oli siis aseeton ja sinä kerroit tunteistasi ja sitten lähdit pois. Aika hurjaa....
minun oli pakko lähteä pois, koska ei meistä koskaan mitään olisi voinut tulla. Halusin kuitenkin kertoa hänelle tunteeni. Joskus mietin, että olisiko ollut järkevämpää olla kertomatta tunteista ja jatkaa niin, että hän on elämässäni, se olisi kuitenkin satuttanut liikaa. Ei tämäkään helppoa ole, en olisi uskonut, että ikävä kestää näin kauan ja satuttaa näin paljon.
enkä tiennyt oletko tosissasi vai et. Sanat ja teot ei käy yksiin...hei älä mee..
tänne ainakaan..
tavoin hänen sanat ja teot ei käyneet yksiin?
jo kauan aikaa sitten. Niin, sanat olivat ensin ja teot sen jälkeen, ehkä teot eivät osoittaneet rakkautta, mutta rakastin ja rakastan silti, olin vain niin vihainen.
Rakkaus ja viha...viha ja rakkaus, se oli niin "meitä":)
juuri minulta. Kerroin tunteeni hänelle kauan sitten. Se oli aivan mahdoton asetelma sekin.Tosin hän ei vastannut tunteisiini, vaikka oletin niin. Keskustelimme asiasta aina silloin tällöin, mutta sydämessäni aina piili se katkeruuden ja vihan liekki, koska todellakin kuvittelin, että hänellä olisi tunteita minua kohtaan. Rakkaus ei kuitenkaan ikinä kuollut; välillä vihaan, välillä rakastan häntä. Toivon silti sisimmässäni, että silloin kun se hetki koittaa, hän ei päästä minua menemään. Rakastan häntä niin ja en osaa kuvitella elämää ilman häntä.
johtuen en mitään koskaan sanonut tai tehnyt, enkä tule tekemäänkään. Harmittaa, että sanon sen sinulle vasta nyt.
Meidän välillä on yhteys, olen huomannut sen jo alkumetreillä. Olen nähnyt sinusta myös unia. Arvostan sitä, että "lähdit pois". Toivon sinulle vain parasta elämässäsi ja toivon, ettei "katseet" ole edelleenkään keneltäkään pois. Pidän sinusta vaikka en tunnekaan sinua.
pienet sanat ja teot osoittivat kyllä välittämistä, mutta niin kuin sanoin... mahdotonta. Odotin häneltä jotain vastausta ja olisin halunnut kertoa hänelle, ettei tunteillani ole mitään tekemistä "sen muun kanssa", en vain saanut siihen koskaan mahdollisuutta. Meillä oli välillämme myös tietynlainen "yhteys", mutta enää sitä ei ole ollut pitkään aikaan, ei edes katseita, koska emme näe enää toisiamme. Lähetin hänelle jäähyväisviestin juuri ja nyt toivon, että pikkuhiljaa pääsen tästä ikävästä ja pystyn unohtamaan hänet, en jaksa enää tätä ikävää:(
Viestisi sai kyyneleet silmiini ja tällä hetkellä olen huolissani vain meikkini leviämisestä. Rakkaus on välillä vaikeaa. Olen nimittäin tavallaan samassa tilanteessa juuri nyt. Kai olisin jo mennyt hänen luokseen ja kertonut kaiken, mitä sydämelläni on, mutten pysty sitä tekemään, koska hän on jo hylännyt minut kerran tai kaksi tai kymmenen... En minä niitä kertoja enää jaksa edes laskea. Minun ja hänenkin välillään oli tämä ''yhteys'' eikä se minnekään kyllä omasta mielestäni ole hävinnyt...
Mutta tilanne on nyt tämä, että olen luovuttanut. Hän ei ole hyväksi minulle ja hän tuo minulle vain sydänsuruja enkä halua vajota siihen samaan kuoppaan kuin missä olin vuosi sitten. Olen kiitollinen siitä, että minun ei tarvitse niitä tunteita kokea juuri nyt, stressiä elämässäni on muutenkin liikaa. Nyt ei ole vain oikea hetki ja toivon mukaan hänkin ymmärtää, miksi olen viime aikoina käyttäytynyt oudosti, kylmästi, vihamielisesti jne. Ne ovat vain puolustuskeinojani siihen, että säästän viimeisetkin järjenrippeeni. En halua tulla sekopääksi, joka jahtaa rakkautta, mikä on mahdotonta. Enkä halua enää itkeä hänen peräänsä, koska hän rakastaa toista, tai niin ainakin luulen. Joten hyvästien sanominen taitaa sittenkin olla se viimeinen oljenkorsi. Surullista mutta totta.
taidat olla nainen, niin kuin minäkin. Voin kuvitella, mitä tunnet kun luet viestini, jotka tuntuvat samanlaisilta kuin olisit itsekin voinut kirjoittaa. Minä olen potenut tätä ikävääni jo kohta kaksi vuotta ja tosiaan tuntuu, etten jaksa tätä enää. Joskus tuntuu etten olisi halunnut tavata koko ihmistä, koska jäin ikävöimään niin paljon, mutta toisaalta hän oli niin ihana ja tärkeä ihminen minulle. Meillä ei edes koskaan ollut mitään suhdetta, mutta hänessä oli sitä jotain. Minä myös tosiaan vihasin ja rakastin häntä, meillä oli välillä aika räiskyviä hetkiä, mutta niitäkin muistelen hymyssä suin, en ole koskaan sellaisia hetkiä kokenut "vieraan" ihmisen kanssa. En tiedä olimmeko liian samanlaisia tai jotain.
Toivotan sinulle tsemppiä:)
sinut samalla tavalla. Jospa vihasi vaikutti välillä halveksunnalta ja karkoitti ikävöimäsi ihmisen pois. Hyvä ja iloinen muisto, pidä siitä tunteesta kiinni.
lukea edes aloitusviestiä. Se olin minä, joka lähdin pois. Et tainnut oikein ymmärtää viestiäni muutenkaan, mutta ei se mitään. "Viha-rakkaus-suhde" ei aina tarkoita mitää suurta vihaa, vaikka joku voi sen niinkin ymmärtää. Meidän kiukutteluhetket olivat oikeastaan huvittavia:)
vieraan ihmisen luota, eihän teitä ollutkaan.
tuolla jo kirjoitin, ettei meillä ollut hänen kanssaan suhdetta, siis sellaista joka parisuhteena ymmärretään, joku muu suhde meillä kyllä oli ja tuosta suhteesta lähdin pois.