Sellaista mietin, että tuntuu että kaikissa suomalaisissa romaaneissa aiheet ovat hyvin "pienimuotoisia". Tyyliin, että kerrotaan jonkun henkilön elämästä esim. avioeron jälkeen, missä tapahtumat tapahtuvat kodin, työpaikan jne. ympärillä. Ikäänkuin että kirjoissa ei ole pääosassa niinkään erikoinen tarina, vaan kyse on enemmänkin psykologisesta päähenkilön tunteiden, ihmissuhteiden jne. käsittelystä esim. kriisin jälkeen tai suuressa elämänmuutoksessa.
Ymmärrän, että tällaiselle kirjallisuudelle on varmasti tilausta, koska arkipäiväisistä tilanteista ja ihmissuhteista kerrottaessa, on lukijoiden helppo saada kirjasta irti jotain,koska lukija kykenee samaistumaan helposti eri henkilöiden tunteisiin jne.
MUTTA!!! Itseäni riepoo suunnattomasti se, että missä ovat ne TARINAT!! Se, mihin alunperin kirjoissa ihastuin. Minusta kirjojen tarkoitus olisi päästä ikäänkuin johonkin toiseen maailmaan, pois arkitodellisuudesta tarinan maailmaan. Ei minua rentouta lukea "toisten arkisista ongelmista" (tosin kuvitteellisista), mutta kuitenkin. Omassakin elämässä on tarpeeksi sumplimista. Haluaisin että kirjoissa olisi jokin erikoinen tarina, jotain tapahtumia, jotka olisivat taianomaista, yllättäviä (en nyt tarkoita fantasiakirjallisuutta, koska se on täysin oma lajinsa). Jotain oikeasti mielenkiintoista ja ennenkaikkea erikoista.
Eikö sellaisia tarinoita tarjota kustantajille, vai eivätkö vain mene läpi? Arvioivatko kustantajat, että sellainen ei myisi?! Itse kirjaa valitessa valitsen takakannen perusteella nimenomaan sellaisen opuksen, jonka aihe/juoni on jollain tavalla erikoinen. Siis jotain muuta kuin että: "Antero menettää työpaikkansa, ja päättää alkaa harrastamaan näyttelemistä, missä tapaa kauniin Ainon."
Ja sitten toinen juttu, että osaako joku kertoa, että miten kustantajat suhtautuvat käsikirjoituksiin, joiden tapahtumat tapahtuvat kokonaan muualla kuin suomessa? Tuntuupi itsestä että eivät kovin suopeasti. Aivan kuin julkaistavan kirjallisuuden olisi samalla tuettava suomalaista kulttuurperintöä kertomalla nykypäivän tai menneisyyden suomesta. (Toki suomalaisissa dekkareissa tämä sallitaan, mutta entä muunlaisessa kirjallisuudessa?)
Kuitenkin maailmassa on mielettömän kauniita ja mitä mielikuvituksellisempia paikkoja ja tuntuu että on sääli, että mikäli haluaisi saada kustannussopimuksen, pitäisi laskelmoidusti pysytellä suomen maaperällä, tai mielellään jollain vittulajängällä tai muulla vähän syrjäisellä alueella, missä asuu juoppoja ja missä päähenkilöt ovat eläneet kurjan lapsuuden. Silloin se vasta olisikin hienoa kaunokirjallisuutta ja syvällinen aihe.
Suomalaisten romaanien aiheet/juonet
18
1359
Vastaukset
- scarabaeus
minä näin kirjoittajana uteliaana mietin, että millaisia kirjoja täsmemmin tarkoitat.
No laita tähän joku esimerkki ihailemastasi kirjoitustyylistä, siis joku ulkolainen lukuelämys. kirja tai pari.
Eiköhän suomalaisetkin sitten osaisi ottaa onkeensa ja jos itse olet kirjoittaja niin kirjoita kirjoita kirjoita ja pukkaappa tekstisi kustantajille. Koskaan tiedä mitä siitä sitten seuraa... - odota jos se ilmestyy
Minua ei kiinnosta pienimuotoiset arkitarinat, mutta tuntuu, että kustantajat arvostavat niitä yli kaiken. Tekstimössöä, josta ei selviä, kuna on kenenkin kaa - mutta on varmaa, että pyöritään sormi persreiässä hyvin pienellä alueella.
Odotahan, kun minun juttuni julkaistaan, jos se joskus tapahtuu. Tapahtuu muualla ja on hyvä tarina. - sivusta katsellen
Minä seuraan kahden kielialueen kaunokirjallisuutta - suomenkielistä sekä espanjankielistä. Kyllä vain olen huomannut saman, että suomenkielisten romaanien aihepiirit ovat usein sieltä arkielämän ympyröistä ja hyvin pienimuotoisia. Espanjankielisessä kaunokirjallisuudessa on sitten lennokkaampaa tarinaa, maagista realismia, jne.
Minulle kyllä maistuvat molemmat lajit, kunhan kirja on muuten mukaansatempaava ja miellyttää tyyliltään minua. Mutta minuakin kiinnostaa, onko Suomessa muunlaisten kirjojen tarjonta yleensäkin vähäisempää, vai tosiaan läpimeneminen vaikeampaa.- Miksi miksimiksi
Niin, miksi läpimeno on vaikeampaa?
Arjen jutut vain menee läpi. - aiheesta:
Miksi miksimiksi kirjoitti:
Niin, miksi läpimeno on vaikeampaa?
Arjen jutut vain menee läpi.on paljon helpompaa kertoa arkielämän tuntemuksista ja siitä miten verhot heiluu kun tuuletusikkunan avaa kuin rakentaa esimerkiksi orhan pamukin nimeni on punainen -romaania vastaava mättö sijoitettuna suomen historiaan.
olen jostakin lukenut (vapaasti lainaten) että nykyään suomessa julkaistaan kirjoja joissa on tärkeää oma sisäinen kielioppi. onko ilmiön velipuoli hauskan, jännittävän, hurjan, päättömän, mielikuvituksellisen tarinan puute? don´t know kun en suomalaista nykykirjallisuutta lue, mutta käsitykseni on sama kuin aloittajalla.
päättömät, jännittävät, yllätykselliset, uudet, järkyttävät ja omalla kohdallani etenkin huumorintajua osoittavat tarinat kiinnostavat. se, että sukutarina alkaa siitä miten maalaismies ostaa kiertävältä mustalaiselta kullan valmistuksen salaisuuden ja käräyttää vaimonsa perimät kultakolikot mustaksi karstaksi padan pohjalle.
arvatkaapa muuten mitä romaania tarkoitan. - alkuperäinen kirjoittaja
aiheesta: kirjoitti:
on paljon helpompaa kertoa arkielämän tuntemuksista ja siitä miten verhot heiluu kun tuuletusikkunan avaa kuin rakentaa esimerkiksi orhan pamukin nimeni on punainen -romaania vastaava mättö sijoitettuna suomen historiaan.
olen jostakin lukenut (vapaasti lainaten) että nykyään suomessa julkaistaan kirjoja joissa on tärkeää oma sisäinen kielioppi. onko ilmiön velipuoli hauskan, jännittävän, hurjan, päättömän, mielikuvituksellisen tarinan puute? don´t know kun en suomalaista nykykirjallisuutta lue, mutta käsitykseni on sama kuin aloittajalla.
päättömät, jännittävät, yllätykselliset, uudet, järkyttävät ja omalla kohdallani etenkin huumorintajua osoittavat tarinat kiinnostavat. se, että sukutarina alkaa siitä miten maalaismies ostaa kiertävältä mustalaiselta kullan valmistuksen salaisuuden ja käräyttää vaimonsa perimät kultakolikot mustaksi karstaksi padan pohjalle.
arvatkaapa muuten mitä romaania tarkoitan.Tosi kiva kuulla että muutkin on samaa mieltä :-) Jonkun kustannustoimittajan mielipide olisi tosiaan kiinnostavaa kuulla. Esimerkkikirjoista tulee nyt yhtäkkiä mieleen esim. Michael Cunnighamin säkenöivät päivät. Siinä tosin juonet eri tarinoissa eivät sinällään ole erikoiset, mutta niissä on kaikissa jotain taianomaisuutta, puhumattakaan cunnighamin kielestä joka on kadehdittavan upeaa. Sitten tulee mieleen esim. Kazuo Ishiguron Ole luonani aina. Itse asiassa hankala mainita esimerkkejä, koska tuntuu että sellaisia kirjoja kuin haluaisin lukea löytyy niin harvoin tai en osaa etsiä. Osaako kukaan suositella jotakin vastaavanlaista?
- puuttuu!!!
alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
Tosi kiva kuulla että muutkin on samaa mieltä :-) Jonkun kustannustoimittajan mielipide olisi tosiaan kiinnostavaa kuulla. Esimerkkikirjoista tulee nyt yhtäkkiä mieleen esim. Michael Cunnighamin säkenöivät päivät. Siinä tosin juonet eri tarinoissa eivät sinällään ole erikoiset, mutta niissä on kaikissa jotain taianomaisuutta, puhumattakaan cunnighamin kielestä joka on kadehdittavan upeaa. Sitten tulee mieleen esim. Kazuo Ishiguron Ole luonani aina. Itse asiassa hankala mainita esimerkkejä, koska tuntuu että sellaisia kirjoja kuin haluaisin lukea löytyy niin harvoin tai en osaa etsiä. Osaako kukaan suositella jotakin vastaavanlaista?
mulle on todellinen ongelma se, että on rajallinen määrä kirjoja joita luen aina uudestaan ja uudestaan kun uusia ei löydy. olen yrittänyt tehdä löytyöjä mutta ei ole onnistunut. edellisestä taitaa olla viisi vuotta. mulla rajoittaa eniten se, että tahtoisin aina kirjassa olevan mukana huumoria, olematta kuitenkaan mikään naurukirja. esimerkiksi vonnegutin siniparta tai hokkus pokkus.
tuon alemman viestin kirjoittaja muuten tais tunnistaa karstanpolttajan tarinan :D kyseessähän on sadan vuoden yksinäisyys. siinäkin tosi hyvä kirja, jonka loppu tosin on niin ahdistava etten ole koskaan pystynyt viimeisiä sivuja lukemaan.
- minäkin_
Olen miettinyt ihan samaa kuin aloittaja.
Suomalainen kirjallisuus perustuu paljon sellaiseen "realistiseen aikalaiskuvaukseen". Eikä siinä mitään, itse pidän todella paljon esim. Väinö Linnan teoksista ja myös kotimaisesta nykykirjallisuudesta. Sitä vain ei jaksa lukea kovin paljoa. Eikä varsinkaan tuollaista pienessä piirissä pyörivää, juonetonta juttua. Lisäksi kirjakaupoissa tulee usein sellainen olo, että suuri osa kirjoista on suunnattu keski-ikäisille tai vanhemmille ihmisille. Onko? Vai miksi minun, nuoren aikuisen, on vaikea löytää luettavaa?
Itse olen fantasiakirjallisuuden ystävä. Sieltä olen löytänyt juuri niitä tarinoita, kiinnostavia juonia, maailmoja ja rajatonta mielikuvitusta, mitä olen kaivannut. Nykyään tilaan jonkun verran englannista kirjoja, joita ei ole suomennettu...
Maailmalla suosituin fantasian laji on aikuisille suunnattu ns. eeppinen high fantasy. Tällaista oikeastaan ei edes suomen isoissa kustantamoissa tunneta, vaan fantasiaa on vain nuortenkirjallisuuden puolella. Jos jotain ulkolaista suomennetaan, se ei välttämättä menekään kaupaksi.. Eli ei kyse ole vain kustantajien mieltymyksistä vaan siitä, mitä suomalaiset haluavat lukea.
Perinteisesti suomalaiset tuntuvat arvostavan jotain karua, tylsää, TIUKAN realistista aikalaiskuvausta (mieluiten työväen elämästä?). Ihmettelen myös rajoittuneisuutta sijoittaa aina kaikki asiat Suomeen. Eiköhän onnistunein esimerkki aivan muuhun maailmaan sijoitetusta TARINASTA ole Sinuhe.
Ja sama homma kotimaisissa elokuvissa. Eivät nekään kiinnosta minua... Sitten kun tulee poikkeus, kuten Niko, lentäjän poika, se saattaakin pärjätä vaikka maailmalla.
Minä nyt tartuin tähän realistinen - fantasia -asiaan, mutta toki tämä ei ole ainoa asia, ja sitä fantasiaakin voi olla monenlaista. Missä tosiaan ovat Suomen Orhan Pamukit, ja entä Marquezit, Peter Hoegit, Jose Saramagot?
Onneksi poikkeuksia myös on, ja sitä "realismin valtaa" on myös horjutettu.. Johanna Sinisalo, Risto Isomäki ja erityisesti Pasi Ilmari Jääskeläinen ovat tutustumisen arvoisia...- scarabaeus
Harmi, että
tämäkin kirjailijanalun kannalta erittäin mielenkiintoinen ketju lässähtänyt taas. Kun ”keskustelu” nyt vaan ei kuulu kuvioihin. Eipäeipäeipä tänne Oikeat Asiantuntijat vastaile kirjailijanalkujen tyhmiin pähkäilyihin tietenkään.
Joku rajahan se olla pitää.
No.
Nyt pitää vain odotella, että hesari kulttuurisivuillaan puuttuu tähänkin kimuranttiin asiaan jonakin kauniina päivänä.
Täältähän ne kulttuuritoimittajat varastelevat jutunjuonia, sillä huomasin taas tuolta Rihmastosta ja taisi olla Netticolosseumillakin tiedotuksissa, että
kriitikkokoulutusta
on nyt tarjolla kriitikoille. Ei siitä niin kauan ole kun yhden aloituksen tein ja kyselin, että mitä se kritiikki oikein on ja onko kriitikoilla kaavoja. No. Siihen aloitukseeni vastasin itse, mutta varmaankin paremmat selitykset saan lukea kulttuurisivuilta aikanaan... - minäkin_
scarabaeus kirjoitti:
Harmi, että
tämäkin kirjailijanalun kannalta erittäin mielenkiintoinen ketju lässähtänyt taas. Kun ”keskustelu” nyt vaan ei kuulu kuvioihin. Eipäeipäeipä tänne Oikeat Asiantuntijat vastaile kirjailijanalkujen tyhmiin pähkäilyihin tietenkään.
Joku rajahan se olla pitää.
No.
Nyt pitää vain odotella, että hesari kulttuurisivuillaan puuttuu tähänkin kimuranttiin asiaan jonakin kauniina päivänä.
Täältähän ne kulttuuritoimittajat varastelevat jutunjuonia, sillä huomasin taas tuolta Rihmastosta ja taisi olla Netticolosseumillakin tiedotuksissa, että
kriitikkokoulutusta
on nyt tarjolla kriitikoille. Ei siitä niin kauan ole kun yhden aloituksen tein ja kyselin, että mitä se kritiikki oikein on ja onko kriitikoilla kaavoja. No. Siihen aloitukseeni vastasin itse, mutta varmaankin paremmat selitykset saan lukea kulttuurisivuilta aikanaan...Joo-o, lässähtää tosiaan.
Olisi kiva kuulla vaikka joku "puolustuksen puheenvuoro".
Kai nyt joku lukee sitä keskimääräistä kotimaista roinaa Suomalaisen kirjakaupan uutuushyllystä - kuka? Ilmoittautukaahan nyt ja kertokaa, miksi kotimainen nykykirjallisuus on hyvää... Ja hyviä esimerkkejä sieltä kiitos... - Lidlin kuplat
minäkin_ kirjoitti:
Joo-o, lässähtää tosiaan.
Olisi kiva kuulla vaikka joku "puolustuksen puheenvuoro".
Kai nyt joku lukee sitä keskimääräistä kotimaista roinaa Suomalaisen kirjakaupan uutuushyllystä - kuka? Ilmoittautukaahan nyt ja kertokaa, miksi kotimainen nykykirjallisuus on hyvää... Ja hyviä esimerkkejä sieltä kiitos...Minä pidän suomalaisesta kaunokirjallisuudesta.
Erityisesti tuoreet naiskirjailijat tuovat mukavan värinsä kirjallisuuden riveihin.
Riikka Pulkkisen Raja on minusta hieno esimerkki kauniista, monien elämää sivuavista tarinoista.
Tietenkin Sofi Oksanen puhdistukinneen ja lehmineen ja mieleen näin anivarahain aamulla tulee vielä Anna Lassialan pimeät sylit.
Entäs Härkönen, Onkeli, Snelman (tosin pidin enemmän vanhasta tuotannosta), Tuula-Leena Varis?
Mieskirjailijoista tosin jo kuollut ja kuopattu Mukka on minun kirjallisuus makuuni. Kauneus, ruojous ja rehellisyys. Tosin ei lienee nykykirjallisuutta.
Onhan niitä muitakin, mutta näin pari mainitakseni.
Kaunokirjallisuus kirjoitettuna äidinkielellä antaa minulle aivan erilaisen kyvyn ymmärtää nyansseja.
TArinoihin pääsee sisälle kulttuurinkin tasolla.
-Minä tiedän tämän
-Minä tunnistän tämän ilmön.
TArinat elämästä.
Minä en kyllästy niihin koskaan.
Fantasia, peikot, keijut ja muut eivät edusta millään lailla minun genreäni, lukuun ottamatta Tolkienia, mutta sitten puhutaan jo kokonaan uudesta maailmasta. - minäkin_
Niinpä, ei ne ole vastakohtia. Ja lisäksi sanoisin että nykyfantasia on jotain ihan muuta kuin "peikkoja ja keijuja" (!!)
Riikka Pulkkisesta ja Sofi Oksasesta tykkäsinkin, hyvin kirjoitettuja. Härkösen Häräntappoase ja ex-Kaurasen Sonja O. on tietty klassikkoja, mutta eipä muuten sytytä ainakaan mitä takakansitekstejä on vilkaissut ja Härköseltä luin sen Loppuunkäsitelty (surullista joo, mutta minusta aika nuivasti kirjoitetu eikä elämänkertakirjallisuus kiinnosta) ja Juhannusvieras (taas niitä alkoholisoituneita keski-ikäisiä jossain pohjanmaalla hohhoijaa). Onko tuo Onkeli kirjoittanut jostain vaikeasta lapsuudesta? Mutta kiitos vinkistä, ehkä kokeilen häntä ja tuota Varista ja Lassialaa joista enoo kuullutkaan.
Mutta ei nuo kyllä sytytä ainakaa ilman tarkempaa kuvailua. Mieluummin luen vaikka Kolme muskettisoturia uudestaan tai Robin Hobbin suomentamatonta tuotantoa tai Scott Lynchia tai vaikka Dickensiä, kun ne hahmot ovat niin ihastuttavia x)
Ymmärrän kyllä nuo perustelut... Mutta itse koen, että kirjojen avulla voi tulla myös "maailmankansalaiseksi", muutakin voi ymmärtää kuin juuri suomalaisen perusjuntti-kulttuurin asioita. Ihmiset ovat kumminkin samanlaisia kaikkialla (jopa siellä fantasiamaailmoissa). Ehkäpä asiaan vaikuttaa se että olen itse matkustellut ja asunutkin hieman ulkomailla. Maailmassa on paljon muutakin kuin Suomi ja tarinoita elämästä on kaikkialla. - kirjailijanalku
minäkin_ kirjoitti:
Niinpä, ei ne ole vastakohtia. Ja lisäksi sanoisin että nykyfantasia on jotain ihan muuta kuin "peikkoja ja keijuja" (!!)
Riikka Pulkkisesta ja Sofi Oksasesta tykkäsinkin, hyvin kirjoitettuja. Härkösen Häräntappoase ja ex-Kaurasen Sonja O. on tietty klassikkoja, mutta eipä muuten sytytä ainakaan mitä takakansitekstejä on vilkaissut ja Härköseltä luin sen Loppuunkäsitelty (surullista joo, mutta minusta aika nuivasti kirjoitetu eikä elämänkertakirjallisuus kiinnosta) ja Juhannusvieras (taas niitä alkoholisoituneita keski-ikäisiä jossain pohjanmaalla hohhoijaa). Onko tuo Onkeli kirjoittanut jostain vaikeasta lapsuudesta? Mutta kiitos vinkistä, ehkä kokeilen häntä ja tuota Varista ja Lassialaa joista enoo kuullutkaan.
Mutta ei nuo kyllä sytytä ainakaa ilman tarkempaa kuvailua. Mieluummin luen vaikka Kolme muskettisoturia uudestaan tai Robin Hobbin suomentamatonta tuotantoa tai Scott Lynchia tai vaikka Dickensiä, kun ne hahmot ovat niin ihastuttavia x)
Ymmärrän kyllä nuo perustelut... Mutta itse koen, että kirjojen avulla voi tulla myös "maailmankansalaiseksi", muutakin voi ymmärtää kuin juuri suomalaisen perusjuntti-kulttuurin asioita. Ihmiset ovat kumminkin samanlaisia kaikkialla (jopa siellä fantasiamaailmoissa). Ehkäpä asiaan vaikuttaa se että olen itse matkustellut ja asunutkin hieman ulkomailla. Maailmassa on paljon muutakin kuin Suomi ja tarinoita elämästä on kaikkialla.Ainakin Margaret Atwoodilla olen huomannut olevan hyviä tarinoita.
Hmm...tähän sopisi muuten tieto, kun luin juuri helsingin sanomista, että gummeruksen kirjailijakoulusta ainakin kahden henkilön romaanit julkaistaan pian. Kiinnostaisi tietää aiheet. Toisen henkilön nimellä googlasin ja hän oli ainakin kirjoittanut joitain käsikirjoituksia telkkariin tai vastaavaa, joissa aiheena oli perinteisesti miten henkilö selviää, kun yhtäaikaa tulee ero ja läheinen kuolee. Eli jatkaneekohan tätä perinteistä linjaa myös tulevassa kirjassaan...
Ilmeisesti kustantajat eivät uskalla ottaa riskejä tarinoiden suhteen. Sitten kuitenkin ihmetellään, miksei suomesta tule sellaista läpimurto menestys romaania maailmalle. No kyllä siinä pitäisi olla jotain erikoista jotta se kiinnostaisi isoja ulkomaisia kustantamoja. Esim. Johanna Sinisalon ennen päivänlaskua on hyvä esimerkki. Kirja joka poikkeaa edes vähän perinteisestä, niin johan siitä ollaan tekemässä oikein amerikassa asti elokuvaa. - p1
kirjailijanalku kirjoitti:
Ainakin Margaret Atwoodilla olen huomannut olevan hyviä tarinoita.
Hmm...tähän sopisi muuten tieto, kun luin juuri helsingin sanomista, että gummeruksen kirjailijakoulusta ainakin kahden henkilön romaanit julkaistaan pian. Kiinnostaisi tietää aiheet. Toisen henkilön nimellä googlasin ja hän oli ainakin kirjoittanut joitain käsikirjoituksia telkkariin tai vastaavaa, joissa aiheena oli perinteisesti miten henkilö selviää, kun yhtäaikaa tulee ero ja läheinen kuolee. Eli jatkaneekohan tätä perinteistä linjaa myös tulevassa kirjassaan...
Ilmeisesti kustantajat eivät uskalla ottaa riskejä tarinoiden suhteen. Sitten kuitenkin ihmetellään, miksei suomesta tule sellaista läpimurto menestys romaania maailmalle. No kyllä siinä pitäisi olla jotain erikoista jotta se kiinnostaisi isoja ulkomaisia kustantamoja. Esim. Johanna Sinisalon ennen päivänlaskua on hyvä esimerkki. Kirja joka poikkeaa edes vähän perinteisestä, niin johan siitä ollaan tekemässä oikein amerikassa asti elokuvaa.Mielestäni nykysuomessa julkaistua kirjallisuutta leimaa edellä mainittujenkin näkökulmien lisäksi tuoreen historiallisen fiktion puute. Utriot, pohjola-pirhoset yms. takovat tietenkin omassa genressään, mutta mielestäni kotimainen kirjallisuus kaipaisi uutta Sinuhen tyyppistä klassikkoa, joka pitäytyisi historiallisen fiktion kaanonissa ilman sen ihmeempiä koukkuja, mutta jossa itse juoni ja kerronta ylittäisi nykytarjonnan tason. Ilmestyihän nyt jokunen aika sitten se muistaakseni Kaarina Maununtyttären elämästä kertova teos, joka kuitenkin kerronnaltaan edustaa huomattavasti enemmän ylläkin pohdittua, yleensä nykypäivän kuvaamiseen käytettyä tyyliä.
Eli siis pähkinänkuoressa olen aika lailla samoilla linjoilla aloittajan kanssa siinä, että julkaistujen teosten joukosta puuttuvat ns. suuret tarinat. Onko niin, että niitä ei mahdollisesti uskalleta julkaista, vai että suurempaan suosioon halutaan nostaa jotakin "taiteellista" arkielämän kuvausta, jossa suurempi paino on tarinan sijaan omintakeisessa tyylissä tms. Mene ja tiedä.
Kyllä minä ainakin tässä arjessa kaipaisin kunnon tarinaa, jonka mukaan voi heittäytyä ja unohtaa arjen. - nett0
Osasyy sille, että suomennetut fantasiakirjat eivät mene kaupaksi, on varmaan hinta. Opukset pyritään painamaan hävyttömän kalliina kovakantisina kirjoina.
Toinen syy on se, että suomennokset ovat monesti todella huonoja. Itsekin tukisin mielelläni käännöskirjallisuutta, mutta jos ei hinta ole esteenä, niin sitten on ala-arvoinen käännös. Luen nykyään käytännössä kaiken englanniksi. - Suomityttö Saharassa
p1 kirjoitti:
Mielestäni nykysuomessa julkaistua kirjallisuutta leimaa edellä mainittujenkin näkökulmien lisäksi tuoreen historiallisen fiktion puute. Utriot, pohjola-pirhoset yms. takovat tietenkin omassa genressään, mutta mielestäni kotimainen kirjallisuus kaipaisi uutta Sinuhen tyyppistä klassikkoa, joka pitäytyisi historiallisen fiktion kaanonissa ilman sen ihmeempiä koukkuja, mutta jossa itse juoni ja kerronta ylittäisi nykytarjonnan tason. Ilmestyihän nyt jokunen aika sitten se muistaakseni Kaarina Maununtyttären elämästä kertova teos, joka kuitenkin kerronnaltaan edustaa huomattavasti enemmän ylläkin pohdittua, yleensä nykypäivän kuvaamiseen käytettyä tyyliä.
Eli siis pähkinänkuoressa olen aika lailla samoilla linjoilla aloittajan kanssa siinä, että julkaistujen teosten joukosta puuttuvat ns. suuret tarinat. Onko niin, että niitä ei mahdollisesti uskalleta julkaista, vai että suurempaan suosioon halutaan nostaa jotakin "taiteellista" arkielämän kuvausta, jossa suurempi paino on tarinan sijaan omintakeisessa tyylissä tms. Mene ja tiedä.
Kyllä minä ainakin tässä arjessa kaipaisin kunnon tarinaa, jonka mukaan voi heittäytyä ja unohtaa arjen.Minä lukisin mieluusti suomalaisista nykypäivässä, mutta oudossa, eksoottisessa ympäristössä. Ei mitään elelänmatkatarinaa tietenkään.
Miksi tämmöisiä on vähänlaisesti? Eikö kirjoittajat viitsi taustoittaa? Kirjoittajat kuitenkin matkustelevat itsekin ja muillakin kuin seuramatkoilla.
Vai eikö niitä vain julkaista?
- scarabaeus
Karistolla,
ja ei kun kirjoittamisiin ! - amatöur
Aivan samaa mieltä aloittajan kanssa! Kun itse olen tutustunut 1800-luvun romantiikkaan ja tajunnut mikä olen - ROMANTIKKO- niin ei kyllä suomalainen arkirealismi kovin innosta. Sen vannon käsi sydämellä, että jos vaan Kohtalo suo, ja minä vielä jotakin julkaisen, tarina tulee sijoittumaan aivan eri vuosisadalle ja eri maahan. Se on suuri, traaginen, myrskyisä tarina. Nam.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Lindtman I vasemmistohallitus aloittaa viimein Suomen kuntoon laittamisen
Tässä nyt on 3 vuotta seurattu irvokasta kärsimysnäytelmää nimeltään "valtion budjetin tasapainotus by äärioikeisto", ja1552540Missä viipyy persujen lupaama euron bensa?
En edes muista milloin bensapumpussa olisi ollut ykkösellä alkava litrahinta. Missä siis viipyy persujen lupaama euron b1482377Kirje, PellePelottomalle.
Tärkeää olisi luoda ystävyys, että se, jota rakastaa, on samalla paras ystävä ja luotettavin, jolle voi ja uskaltaa luot1021072- 64891
- 65829
Persut jakavat tekoälyllä tehtyjä kuvia maahanmuuttajista somessa
Eivät mainitse, että ovat tekoälyllä tehtyjä. Eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Valehtelijapuolue taas vauhdissa. Unka274717Mistä löytyy naisseuraa sinkkumiehelle?
Kertokaapas kokeneemmat mistä löytyis naisseuraa sinkulle. Ihan ois eukko nyt tosissaan hakusessa. Tanssipaikat kun on a18717Voi teitä naisia
Suudeltiin ja nukuttiin toisissamme kiinni mutta pillua ei tullu, ei edes aamulla. t.38vmies85700Martinan hevoset.
Tämä todella kaunis ja ketterä harmaa hevonen jolla monet kilpailut voitetaan ei ole Martinan.Tytär ratsastaa sillä tait203680Hyvä meininki
TTP:ssa väkeä tosi runsaasti paikalla. Hyvää ruokaa jälleen ja munkit ja sima erinomaista. Kiitos yrittäjälle! Hieno Vap22658