ärsyttää, ainakin poikaystäväni toimesta. Hän tykkää juoda humalahakuisesti ja on todennäköisempää että hän juo kuin ei juo, oli tilaisuus millainen tahansa. Oon jo kaksi kertaa saanut tämän meidän lyhyen seurustelun aikana saattaamaan hänet kotiin, kun jätkä on änkkyrä kännissä ja minä kalorikammoiselle tyypilliseen tapaan raivoraitis.
Hän sanoo minulle etten saa puuttua hänen elämäänsä ja miten hän sen elää, hän elää elämänsä itse. MUTTA syömisiini hän on ottanut asiakseen puuttua. Jopa vanhemmilleni sanonut että aikoo syöttää mua ja taputellut mahaani ylpeänä, jos oonkin syönyt hieman enemmän. Tarvitset enemmän massaa, rakastan sua vaikka olisit lihavampi (painan nyt jo 58kg 170cm ruumiissani, oon lihonnut melkein 5kg seurustelumme aikana ja koen itseni ahdistavan inhottavaksi).
Vihaan sitä, aluksi tuntui että ihanaa, joku huolehtii... Nyt olen päättänyt etten enää anna hänen määrätä syömisiäni, jos minullakaan ei ole asiaa puuttua hänen juomisiin. Hän juo ja samaan tahtiin minä syön vähemmän.
Luultavasti joku ajattelee nyt että syömättömyys tai liian vähäinen syöminen on epäterveellistä ja antaisin vain poikaystävän puuttua mutta onhan liian säännöllinen humalahakuinen alkoholin juominenkin epäterveellistä, jopa epäterveellisempää. Fysikaaliset vauriot ovat suht samat: munuaisiet kärsivät, maksa rasvoittuu, aivot kuivuvat jne. mutta tämä on minun valintani ja minä elän elämääni näin.
Mitä mieltä te muut ootte asiasta? Tilanne on saanut minut raivon valtaan, mutta tämän oivalluksen koettuani olen entistä määrätietoisempi ja ihme kyllä elämänmyönteisempi.
Kirjoittanut
-21V nainen
Hän sanoo minulle etten saa puuttua hänen elämäänsä ja miten hän sen elää, hän elää elämänsä itse. MUTTA syömisiini hän on ottanut asiakseen puuttua. Jopa vanhemmilleni sanonut että aikoo syöttää mua ja taputellut mahaani ylpeänä, jos oonkin syönyt hieman enemmän. Tarvitset enemmän massaa, rakastan sua vaikka olisit lihavampi (painan nyt jo 58kg 170cm ruumiissani, oon lihonnut melkein 5kg seurustelumme aikana ja koen itseni ahdistavan inhottavaksi).
Vihaan sitä, aluksi tuntui että ihanaa, joku huolehtii... Nyt olen päättänyt etten enää anna hänen määrätä syömisiäni, jos minullakaan ei ole asiaa puuttua hänen juomisiin. Hän juo ja samaan tahtiin minä syön vähemmän.
Luultavasti joku ajattelee nyt että syömättömyys tai liian vähäinen syöminen on epäterveellistä ja antaisin vain poikaystävän puuttua mutta onhan liian säännöllinen humalahakuinen alkoholin juominenkin epäterveellistä, jopa epäterveellisempää. Fysikaaliset vauriot ovat suht samat: munuaisiet kärsivät, maksa rasvoittuu, aivot kuivuvat jne. mutta tämä on minun valintani ja minä elän elämääni näin.
Mitä mieltä te muut ootte asiasta? Tilanne on saanut minut raivon valtaan, mutta tämän oivalluksen koettuani olen entistä määrätietoisempi ja ihme kyllä elämänmyönteisempi.
Kirjoittanut
-21V nainen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä jos istahtaisitte rauhassa sohvalle ja juttelisitte asiasta?
Jos koet olevasi hyvä noin, ei poikaystävälläsi pitäisi olla muuta velvollisuutta kuin huolehtia sinusta. Huolehtiminen ei tietenkään tarkoita sitä, että yrittää tehdä naisestaan sellaista kuin itse haluaisi hänen olevan.
Ehkä hänkin ymmärtää sen lopulta, kun ajan kanssa puhuu.