Uuteen aamuun kun astumme, kömmimme yleensä ylös vielä paljoakaan ajattelematta, muuta kuin siihen liittyviä aamiaispuuhasteluja.
Tämä aamu oli kohdallani poikkeuksellinen.
Kahviautomaatin poristessa viimeisiään kodikkaasti, voileivän ollessa jo valmis, loput tarvikkeet jääkaapissa paikoillaan.
Vilkaisin ikkunastani ja jäin hetkeksi tunnisteleman, mistä johtui
tämä ilon ja lämmön kokeminen, uuden aamun edessä.Nyt kun olen jo täysin hereillä, voinkin jo kartoittaa mielialani.
Joskus on hyvä nähdä selkeästi, kuinka hyvin sentään kaikki elämässä onkaan. Tarkoitan henkilötasolla, jos oppii olemaan kiitollinen kaikesta, mitä elämä on suonut.
Ehkä luopuminen, tyytyminen olotilaansa saa aikaan myös tasapainon mielessä. Kun jotakin on menettänyt, ei enää siitä luopuessa sido energiaansa sen jälkeiseen kaipailuun.
Tulee kuin uusi selkeä pohja, johon huomaa kätkeytyvän paljon
ilon lähteitä. Onnen jopa, ne tunteet löytyvät sisimmästä,
ihan vain oman elämänilon kannattamana!
Onnellista aamua! palstaystävillekin toivottaen. pilvi*
Tämä aamu oli kohdallani poikkeuksellinen.
Kahviautomaatin poristessa viimeisiään kodikkaasti, voileivän ollessa jo valmis, loput tarvikkeet jääkaapissa paikoillaan.
Vilkaisin ikkunastani ja jäin hetkeksi tunnisteleman, mistä johtui
tämä ilon ja lämmön kokeminen, uuden aamun edessä.Nyt kun olen jo täysin hereillä, voinkin jo kartoittaa mielialani.
Joskus on hyvä nähdä selkeästi, kuinka hyvin sentään kaikki elämässä onkaan. Tarkoitan henkilötasolla, jos oppii olemaan kiitollinen kaikesta, mitä elämä on suonut.
Ehkä luopuminen, tyytyminen olotilaansa saa aikaan myös tasapainon mielessä. Kun jotakin on menettänyt, ei enää siitä luopuessa sido energiaansa sen jälkeiseen kaipailuun.
Tulee kuin uusi selkeä pohja, johon huomaa kätkeytyvän paljon
ilon lähteitä. Onnen jopa, ne tunteet löytyvät sisimmästä,
ihan vain oman elämänilon kannattamana!
Onnellista aamua! palstaystävillekin toivottaen. pilvi*
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aamun ajatuksissasi ei ollut ajatuksen häivääkään.
Ajattele mitä sanot, ennen kuin sanot mitä ajattelet.
Kyllä viisaita turiset!
Sinä et ole tietääkseni oikeutettu keskusteluja ohjaamaan. Jos on ilkeä olo itselläsi, niin ole hyvä ja pura se muualla. Typerää tuollainen nokkiminen aikuiselta ihmiseltä.
Kun kotiuduin sairaalasta 16 päivää sitten, olin ehtiny ehkä jo pikkuisen "laitostua".
Komentelin miestäni, että käsidesifiointi aine piti olla aina saatavilla.
Ruoka samoihin aikoihin kuin sairaalassa, samoin suihku.
Meninpä sanomaan hänelle, että " sairaalassa pedattiin joka päivä", tai "kuinka olet noin hidas?"
Sitten, pikkuisen ajateltuani, huomasin, että ei se mies olekaan koulutettu sairaanhoitaja, ja miksi olen niin sietämättömän kärsimätön.
Jos olisin yksineläjä, minut olisi luultavasti jouduttu viemään koipi kipsissä sairaalasta johonkin palvelutaloon, tai TK:n sairasosastolle.
Olen kokenut tuon mietiskelyni jälkeen onnen ja kiitollisuuden tunnetta.
Kaikkihan on kohdallani hyvin.
Ainakin olosuhteisiin katsoen.
Itse tuon olen myös kokenut. Kun me naiset yleensä hoidamme nuo ruokailuun ja kodinhoitoon liittyvät mukavatkin rutiinit, enemmän tai vähemmän perheenjäsenten avulla, on tuo avuttomuus, ollessamme "pois pelistä"juuri pinnaa kiristävä.
Jo tietoisuus, että se on ala, jonka hallitsemme luo paineita! On todella hyvä oivaltaa, niin avustavan perheenjäsenen kuin itsensä kannalta, että oma kultahan siinä tekee parhaansa, meidän opastuksella ja komennuksella:D
Terveiset palstalta teille molemmille, t. pilvi*
Sitä ei oikeastaa itse huomaa miten nopeasti sitä ns laitostuu. Käyn liikuntarajotteisen siareni luona, matka 253km, aika usein, tosin hän on pitkiä aikoja sairaalassa. Olen huomannut käydessäni miten hän äkseeraa minua, määräilee miten kauan minun on oltava hänen luonaan jne.
Tosin hän on 80v mutta järki pelaa kun partaveitsi, niinpitkälle hän ei jaksa ajatella myös minulla on oma koti ja omat työt. Kun ilmoitan olen tulossa sanon samalla montako päivää olen. Selvästi hän on laitostunut näillä kuukauden, parin sairaalareissuilla. On myös hyvin vaativainen palveluruuan ja hoitajien kotikäyntien suhteen, toisaalta kun maksaa kaikesta voi sanoa jos ei ole tyytyväinen.
Yksinasujana minua joskus suorastaan pelottaa oma vanheneminen ja miten se menee. Aamuisin saa laittaa kädet ristiin ja sanoa kiitos että saan herätä ilman nivelsärkyjä ja pääkin vielä pelaa kohtuullisesti.
Kaunis ja lämmin on ilta.
Koko päivä on mennyt kuin siivillä ja selkääni olen saanut jonkun kivun, eipä ole kehumista.
Toivon sen olevan ohimenevää. olen varmaan nukkunut pahassa asennossa viime yön, nyt sitten saan tuloksista kärsiä.
Olen pakastanut ja esikypsentänyt, sekä kolunnut muutaman kaapin, tuuletustankokin saanut olla tehtävässään, joskus minulla herää tuo järjestyksen tarkastelu.
En edes ruokaa laittanut, menin 'ulos' syömään ja ihan nautinnollista olikin, teen useinkin niin, lounastarjoukset ovat ihan siedettäviä.
Arctic Sean onkin sitten räjähdyslastissa ja luonnonsuojelijat olleet myrsky suojassa, sitten jäivätkin vangeiksi....mitähän sitten seuraavaksi?
Nyt olisi hyvä olla Arja-tädin peili, voisi ennustaa mikä onkaan seuraava siirto.
Noin tilastollisesti, mutta kyllähän elämäntavat rampauttavat ihmisiä sukupuoleen katsomatta.
Yks näitä vanhenemisen oireita lie kuolinlmoitusten seuraaminen. Katselen seurakunnanuutisista missä iässä ihmiset vaihtaa 'hiippakuntaa'.
Isoissa seurakunnissa lähtijöissä on yleensä enemmän nuorempia kuin kaupunki seurakunnissa.
Näin ok-asujana sitä miettii kuinka kauan jaksaa ja viittii tehdä kiinteistötöitä. Toivon 'lotterivoittoa'. Olis sitten varaa ottaa vakituinen 'talkkari'.
En osa viihtyä kerrostalossa, vaikka sitäkin olen kokeillut. Omssa pihassa tupsiminen antaa sisältöö elämälle ympäri vuoden.
Muuten artroosi tule meikälle kylään vuosia sitten. On kai reumansukuinen nivelsairaus. Sen runnomia niveleitä usein särkee.
kosteat ja koleat syys ja kevätsäät, ovatkin reumalle pahasta. Lied´lillä oli ihania
ohuita täysvillaisia miesten kerrastoja,joita ostin miehelleni, hän kun oli kovin viluinen
talvisin.
Puuvilla on hyvä, mutta kaikki keinokuitua sisältävät alusvaatteet eivät pidä lämpöä hyvin.
Täällä mökillä olen säästänyt ukkokultani flanellipyjamat, ja ovat suloisen lämpimät pukea ylle:D Ovat vieläpä tuttuja ja kotoisia.
Minäkin joudun ulkoistamaan jotkut työt täällä mokillä, vanhin tyttöni tulee kanssani laittamaan puutarhan talvikuntoon myöhemmin kun on ekat pakkaset käyneet.
Naapuri on teroittanut vesurin ja sirpin jo, vein tänään hänelle Napoleonin Brändyn syysiltojen lämmikkeeksi:D
tutulta. Sairastaessani yli kaksi viikkoa, olin niin monta kertaa kärsimätön tuon siippani suhteen. Hän ei oikein tehnyt mitään niinkuin minä olisin tehnyt. Hän on hieman laiskansorttinen, hänen mielestään vähempikin riittää.
En kuitenkaan marissut, vaan menin ja vaivihkaa korjailin asioita. Siksi kai tuo minun kuumeenikin kesti niin kauan, kun en pysynyt sängyssä, vaan aina änkesin huushollia hoitamaan.
Nyt on sitten siippani ollut kuumeessa viikon ajan. Hän nukkuu kaiket päivät ja saa valmiit ruoat ja kahvit, sänkyynkin, jos on tarvis. Hänellä tuntuu sairaus menevän nopeammin ohi.
Ei sillä, että katkera olisin, mutta me naiset olemme sisäistäneet tämän kotitouhun hieman eri tavalla ja sairastaminenkin on meille vaikeaa. Kaiken pitäisi sujua samaan tahtiin, oli tilanne mikä hyvänsä.
Tähän ikään tullessa olisi jo pitänyt oppia, että eihän nyt ole syytä pienistä nirsoilla. Vähemmälläkin pärjää.