Leivinuunin purkaminen

Viritin muovitelta siten, että irtolauta kattoon ja lattiaan. Muovin reunat noiden lautojen ali, ja väliin sopivanpokoiset hieman taipuista pöngät noin 1-2 metrin välein. Pönkä oli noin 2x4 cm rimaa, ja sen pituus muutama milli enemmän kuin lautojen välinen suora etäisyys, jotta se pysyy hyvin. Isompi lauta oli pöngäksi liian jykkä.
Teollisuuspölynimuri oli erittäin hyvä apuväline. Laikkaa en käyttänyt. Käytin Bilteman poravasaraa ( noin 54 euroa ), sekä vasaraa, sorkkarautaa ja teräskiiloja. Takan alla oleva betoni vaati kunnon piikkauskoneen, ei lähtenyt porakoneella eikä iskuvasaralla. Lattialle laitoin suojaksi käytettyä kuljetushihnaa, noin 1,5 cm paksua. Takalta ulko-ovelle muovit lattiaan, jotta pystyi likaisilla kottikärryillä tulemaan takan viereen asti. Minusta pahinta ei ollut pöly vaan noki. Se tarttuu tehokkaasti käsiin ( hanskoihin ) ja joka paikkaan mihin sitten vähänkään sormilla koskee. Hengityssuojain, kuulosuojaimet ja suojalasit tarvitaan, joskin se oli niin hikistä hommaa, että hengityssuojainta ja suojalaseja ei pystynyt käyttämään yhtäaikaa, koska lasit huurustuivat.

Et kertonut kuinka vanha uunisi on, jos se on tehty pelkällä savilaastilla, niin purkaminen on helppoa. Tarvitset moskan , pienen kiilan ja jonkun kaapimisvälineen , ämpärin ja ehkä vettä. Tiilet lähtee helposti muutamalla kunnollisella napautuksella ja tarvittaessa laastia voi kostuttaa, jolloin laasti käytänössä liukenee vetee. Pölyä tästäkin tulee, mutta ei mitään mahdottomasti. Kuitenkin sen verran ,että suojaus kannattaa. Oven kahvat voi suojata esim. tuorekelmulla, ettei tule nokijälkiä.
Kannattaa myös varmistaa, että piippu ei ole kannatuksessa leivinuunin päällä, mikä oli aika tavanomainen tapa rakentaa viime vuosisadan alkupuoliskolla.