Muutin jokunen aika sitten pienehköön maalaiskuntaan, meidän "lähiössä" asuu noin 300 ihmistä. Toisaalta tosi kivaa, mutta... 50 sinkkunaisen ei olekaan helppo löytää paikkaansa tällaisesta yhteisöstä. Kyläbaari saattaisi olla hyvä tutustumispaikka, mutta en käy ravintoloissa muutenkaan ja kaipaisin enemmän lenkki- ym tavallista seuraa.
Työpaikka on edelleen läheisessä kaupungissa. Joten mikäpä neuvoksi, miten te muut etsitte sen oman paikkanne?
Työpaikka on edelleen läheisessä kaupungissa. Joten mikäpä neuvoksi, miten te muut etsitte sen oman paikkanne?
Vastaukset 9
Vanhimmat
aloita siellä maalla asuminen asiallisesti, koska pian tuntee kaikki sinut ja sinulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa minkälaisena sinut tunnetaan.
toiseksi, mikä ihme sai sinkun muuttaman syrjään, toivottavasti olet vilkas etkä erakoidu netin ääreen.
Jep. muutettu on, monestikin. Tosin ei usein yksin, yleensä muija tai kissa mukana, joskus kumpikin. Ei ole isommin koskaan ollut suurempia sopeutumisvaikeuksia, en nimittäin oikein välitä muutenkaan erityisemmin ihmisista, pärjään ihan hyvin omissa oloissani. Työ ja naapurit, siitähän se lähtee se seuraelo.
Yks juttu täytyy varoittaa. Net jotka ensimmäisenä on tulossa jutteleen mukavia ja tunkemaan seuraan on net jokapaikan ongelmat, Juoruilijoita, uteijaita, seläntakana puhuvia jne. Näin on aina ainakin itselle sattunut. Sellaisiin ihmisiin pitää suhtautua ylenpalttisen mukavasti ja kohteliiaasti, mutta äärettäman suurella varauksella. Net on ne vähän, aluksi ujomman oloiset ja etäiset ihmiset niitä, joilla voi olla nauriissa muutakin kuin sahajauhoja. Mulls on itellä paljon tollasista ihmisistä matkaan jääneitä tuttavuuksia vieläkin vähän siellä sun täällä. Net innokkaimmat tutustumaan tulleet on jo metästelleet paljon uusia ihmisiä puheenaiheekseen.
Kierrä aluksi kylänbaari kaukaa. Saat välittömästi huoran ja juopon maineen. Eikä siitä sitten ikinä enää eroon pääsekkään. Muutenkin kandee olla ainakin jotain puoli vuotta kokolailla varovaisella kannalla, siis että kun kylillä juoruavat kuitenkin, parempi että käyt vaikka kirjastossa ja katselemassa paikallisia nähtävyyyksiä. kaupankassat jne tuntevat ihan kaikki ihmiset, net on niitä tietotoimistoja. Niittten kanssa pitää pärjätä.
Ite oon muuttanut pikkukylästä kaupunkeihin, isoihinkin, ja joskus muuttanut tuppukyliin. Tuppukylissä hankalampaa. Kaupungissa voi sulautua joukkoon, landella olet kuin oranssiksi maalattu kävelevä julkkis. Sä et tunne ketään, mutta kaikki tuntee sut. Itellä ongelmana kotikylä. Puolet kylää kai mullekin on siellä sukua. Muutin pois pian kolkyt vuotta sitten. Kesäpaikka on siellä. Mä en tunne edes näoltä kuin kourallisen ihmisiä siellä Kaikki kuitenkin tuntee mut. Paras kaiketi oli naapurin nuori-isäntä. Juteltiin kerran. Se oli tiedossa, että siskoni on äitini, siskoni mies on isäni ja vaimoni on tyttäreni.... Ja se toinen legendaarinen: Törmäsin kamuun kylillä "Säsitten asut kaupungissa xxx?" "En moneen vuoteen, olen paikassa yyy", Miten niin muka, shellin paarissa just sanoivat että asut paikassa xxx".
Että silleen.
Mutta pikkupaikoissa paljon hyviäkin puolia, löydät kyllä. Jos mieli tekee viltinalle, älä muutamaan vuoteen ala paikallisten kanssa millekkään, niillä kummallisia kytköksiä. Mene jonnekin kaupunkiin ja pokaa sieltä käyttömiestä tarvittaessa.
Mitähän muuta piti vielä... Jokatapauksessa alussa kuuluukin olla vähän erakkona, siis ihan varotoimenpiteenä. ne tosiaan ei tiedä susta yhtään mitään, mitä näkevät ja kuulevat. Kun net on tottuneet suhun, sitten relaa, ja paljon. Siis se yhteisöllisyys astuu kehiin. Kaita se ilmenee jotenkin silleen, että sut kutsutaan jonnekin yhteisiin tapahtumiin tai pääset seurapiireihin jonnekin 4-h- kerhoon luennoimaan biodynaamisen parsan kasvattamisesta. Jää sulaa kyllä.
Asun hesassa, tunnen lähinaapurit ja muutamia muita ihmisiä. täällä voi olla itekseen. Mutta seuraa saa, kunhan vaan lähtee kotoa haeskelemaan. Juuri kukaan ei ole ollut tunkemassa mun himaan, sopii mulle. Landella pitää aina käydä kylästelemässä ja ylläpitää verkostoja.
Ai niin, kyllä viiskymppiselle naiselle pikkupaikoista seuraa löytyy, peräkammarinpoikia perkeleesti, kyllä ne tulee mouruaan ikkunan alle vielä, ootteles vaan :DDD
Ite kaipaisin ympäristön vaihdosta, olen asunut täällä aivan liian kauan. Haluaisin taas ulkomaille. En usko, että enää tulee lähdettyä, liikaa kaikenlaista mettäpalstaa ja kesämökkiä suomessa. Mutta jonnekin päin suomea, missä ei ole ennen asunut. Hmmm, Otsejohka vois olla kiinnostavaa seutua.
=DW=
Unohtui. Jos vähääkään pidät elukoista, hanki koira. Sen kanssa pitää dallailla päivittäin pitkin kyliä. Kaikki näkee sut ja tulevat ainakin puhumaan koiralle. Ja koiranomistajien kanssa pääsee aina juttuun.
Mä kävin kerran kävelyttämässä meidän kissaa tossa pihalla, naapurit oli kuolla nauruun :(
=DW=
valjaissa, kun edellinen jäi auton alle aivan talomme kulmalla. Koska vapaina liikkuvat kissat ovat olleet monille harmiksi, niin pian kirjoittivat taloyhtiön lehdessä, että kyllä kissan voi opettaa kävelemään hihnassa ja suosittelivat sitä.
Koiravinkkisi on oivallinen idea, mutta jos on pitkät työpäivät, koiraa ei voi jättää kovin pitkäksi aikaa yksin.
eikä murheita ole ollut.
Ulkonäkö tai suunsoitto lienee auttanut?
ja silloin tutustuin nopeasti uusiin ihmisiin ja seutuihin.
En tiedä, jos tässä iässä pitäisi muuttaa, ja yksin vielä, tilanne olisi varmasti ihan erilainen.
Kirjasto, harrastuspiirit, jumpat ym. voisivat auttaa tutustumisessa paikkakunnan
asukkaisiin. Menet vaan rohkeasti juttelemaan ihmisten kanssa, kyllä sieltä kivoja kavereita varmasti löytyy.
hakeudut juuri niihin juttuihin mikä sinua itseä kiinnostaa, näin löydät samat arvot ja harrastukset omaavia ihmisiä.. tsemppiä vaan.
tilanne paitsi, etten ole sinkkumies (-naisesta puhumattakaan;)). "Lähiössämme" asuu vain muutama kymmenen ihmistä, koko kunnassa vajaa 5000.
Kohta vuosi asuttu ja erinomaisesti kotiuduttu. On saanut tuntea olevansa tervetullut uudeksi kyläläiseksi, kaikki ovat ystävällisiä ihmisiä. Sukunimiä täällä ei kai olekkaan.
Sen oman paikan löytäminen on käynyt ihan itsestään. Yksinäisellä se voi tietysti olla vaikeampaa, jos sitä elämänkumppania kuitenkin halajaa. Mutta sehän voi löytyä kauempaakin.
Lenkki- ym. tavallista seuraa taas voi löytyä sieltä lenkiltä, jos hyvin käy. Tai mistä tahansa muualta kun on vain itse aktiivinen.
päinvastainen muutto. Pikkukylästä keskikokoiseen kaupunkiin työn perässä.
Onko kaupungissa helpompi tutustua uusiin ihmisiin?