siltä, jota syvästi loukkasit?
Koskas aattelit pyytää
anteeksi..
18625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse en ainakaan odota keneltäkään anteeksipyyntöä. Eivät he, jotka ovat minua loukanneet, tule koskaan pyytämään anteeksi. Moni ei edes myönnä tehneensä mitään väärää. Minun täytyy oppia elämään sen tosiseikan kanssa.
Jollakin tapaa täytyy yrittää hyväksyä se, että jotkut loukkaavat eivätkä pyydä anteeksi. Pitäisi osata antaa itselle anteeksi että luotti vääriin ihmisiin.
En osaa auttaa enempää. Vaikeaa tämä minullekin on.
syvästi loukannut, mutta olen silti pyytänyt anteeksi häneltä, oikestaan ihan harmittomasta asiasta, mutta kaiken varalta.
Mitä siinä kukaan häviää, jos sanoo toiselle anteeksi. Eihän se ole keneltäkään pois. Päinvastoin. Virheiden myöntäminen ei kerro heikkoudesta vaan vahvuudesta. Virheiden myöntäminen vaatii luonnetta, mutta kaikilta sitä ei vaan löydy.
En tiedä inhoaako eräs minua sen vuoksi että persoonani ärsyttää häntä, eli hän ei pidä minusta vai onko hän loukkaantunut siitä kun olimme asioista eri mieltä. Hän loukkasi minua myös, joten en voi lähteä yksipuolisesti pyytämään asiassa anteeksi koska mielestäni en ole yksin syypää asiaan.
Jos tilanne taas on se, että hän ei voi sietää minua ylipäätään, anteeksi pyytäminen ei auta mitään. Kaikkia ei voi miellyttää. En tiedä kummasta on kyse.
Onhan se näinkin, että kaikkien suussa ei edes meinaa taipua niinkin helppo sana, kuin anteeksi, vaikka sitten olisi aihettakin.
Mutta jos toinen haluaa olla rauhassa niin anteeksi pyytäminenkin voi häiritä. En tiedä hänen tämänhetkisestä elämästään mitään eli en halua sekaantua.
Lisäksi olen vain osasyyllinen tapahtuneeseen, hänkin toimi väärin. Eli yksipuolisesti en ota syitä niskoilleni. Minusta tuntuu että hän ei halua kuulla minusta mitään, joten annan olla. Ei hänkään näe syytä omalta osaltaan pyytää anteeksi, joten näillä mennään.
vain omista synneistään, anteeksipyytämisistään tai pyytämättä jättämisistään. Jos toinen ei vaivaudu pyytämään anteeksi omaa osuuttaan, niin se on hänen vastuullaan ei sinun. Vastaat vain omista virheistäsi ja anteeksipyynnöistäsi. Ainakin sinulla olisi sitten puhdas omatunto, vaikka toinen ei anteeksi osaisi pyytääkään.
Toisaalta vaikea uskoa, että anteeksipyyntö ketään häiritsisi.
Hän pyysi minua kertomaan epäkohdista ja kun niin tein, hylkäsi. Hän itse arvosteli minua, mutta minun olisi pitänyt aina mielistellä. Täydellistä epäoikeudenmukaisuutta se oli.
Onhan vikaa varmasti molemmissa. En odota häneltä anteeksipyyntöä, koska hän ei koskaan myönnä itsessään olevan mitään vikaa (on omasta mielestään täydellinen).
Hänelle sopii alistuvat ihmiset paremmin, minä en enää ole sellainen. Opin itsestäni sen verran, että tiedän mitä haluan elämässän. Oikeudenmukaista kohtelua, ainakin.
Kyllä anteeksipyyntö tai yhteydenotto voi häiritä, koska se katsotaan roikkumiseksi. Tämä meidän juttu ei ollut rakkaustarina, vaan muu asia.
että kirjoitin tänne jotain, joka loukkaisi ihmistä jolle sen kirjoitin. Ajattelin kirjoittaessani, ettei se ihminen ole oikeasti tuttu. Se oli purkaus. Se näissä nettipalstoissa pitäisi ymmärtää, ettei voi tietää, voi vain kuvitella. Anonyymiyshän tekee ihmisistä sellaisia, että saattavat haukkua hulluna täällä. itse en haukkunut hulluna. Loukkasin jos se ihminen oikeasti kuvitteli, että hän on kohde.
Jos se ihminen edelleen lukee täällä kuvitellen tunnistavansa niin anteeksi.
jos se todellla olisit sinä. Milloin kirjoitit loukkaavasti?
jiille
Unohda kaikki se mitä tänne kirjoitin ja muista vain se, mitä oikeasti sanoin.
rakastan. Muista se, mitä ikinä elämässä tapahtuisikaan. Älä päästä siihen väliin enään ketään.
pitäs tietää, kuka on kyseessä.
anteeksi vaikka heti, jos olet "minun hän"? Anna vinkkiä oletko m/n ja vaikka koska "sinua" loukkasin. Jos haluat voin soittaa, tekstata tai pistää viestin sähköpostiisi. En vain jaksa millään uskoa, että olisit "sinä" joka sitä anteeksipyyntöä täällä hakee, en usko että haluat törmätä muhun tai kuulla minusta enää ikinä, edes anteeksipyynnön vertaa?
Jälleen oli tyhjää täynnä tuntikausia kun odottelin että annat vinkin. Niinhän se oli silloin kun olimme yhteyksissä; et voinut ikinä tehdä mitään, jotta toisella olisi ollut hyvä kanssasi, et vaikka suoraan pyysin. Etpä taida vieläkään uskoa sitä, että oma käytöksesi se oli se, mikä loukkasi aina eniten. Vaikene vain kuoliaaksi, mutta älä usko, että anteeksipyyntöä tulee, et nimitäin edelleenkään sitä ansaitse. Käytöksesi ei ole muutttunut tippaakaan.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että koko maailma seuraa tätä palstaa samalla intensiteetillä kuin sinä?
Että oikein tuntikausia olet odottanut oikeaa henkilöä ilmaantuvaksi lukemaan TÄTÄ PALSTAA, älä nyt aikuinen ihminen viitsi.
En koskaan oppinut tuntemaan häntä, en rakastunut häneen milloinkaan.
Se oli pieni ihastumisen tunne, joka sai haaveilemaan jostain paremmasta.
Käyttäydyin sopimattomasti, en välittänyt siitä että hän kuului toiselle.
Kuuntelin hänen yksittäisiä sanoja, pieniä tunnustuksiaan. Sain tietooni sellaistakin, jota harva mies kertoo täysin vieraalle naiselle.
En koskaan petoa koskettanut, ehkä ei näin ollut tarkoitettukkaan meille käyvän.
Luotin liikaa ihmisiin, joita tapasin lähes päivittäin.
Eräänä päivänä kaikki oli toisin, sillä viaton juttumme levisi kulovalkean tavoin.
Pedon heikkous paljastui ja hänen kiero, paha luonteensa sai päivänvalon.
Ymmärsin vasta paljon jälkeenpäin, että petoa oli aiemmassa elämässä haavoittanut joku kauniimpi osapuoli. Peto ei sitä saattanut sietää, niinpä hän mielessään vannoi kostoa seuraavalle kauniimmalle osapuolelle > jos ja kun?
Miksi hänet kohtasin milloinkaan, miksi vasta jälkeenpäin ymmärsin vähitellen asioiden oikeita suhteita sekä tapahtuneita tosiasioita. Vieläkö pitäisi ymmärtää ja pyytää anteeksi joltain, jota en ihmiseksi milloinkaan tunnusta.
Elän omaa yksinäistä elämääni, polttomerkki vaalealla virheettömällä ihollani. Kukaan ei tiedä suruni eikä vihani laatua, koska kaikki koettu paha asuu sisälläni. Ja on suojattu paksulla panssarilla, jonka pystyy aukaisemaan vain harva mies. Ja tämä mies on petoakin älykkäämpi.