Luen parhaillaan Sirkka Garamin kirjaa "Syöpä, minä, me".
Hän lainaa kirjassaan katkelmaa Suomen Syöpäpotilaat ry:n julkaisemasta kirjasesta Selviytyjän matkaopas:
"Itkun ja naurun raja on olematon ja siksi niin helpottava. Tieto siitä, että matka surusta iloon on yhtä lyhyt kuin toisinpäin, tuntuu uskomattomalta.
Nauru kaunistaa ja antaa lisää voimia. Huumorintaju on asenne, joka jostain syystä häviää fiksuudelle ja vakavuudelle.
Ne kun muka tekevät ihmisestä jotenkin hienomman ja vakavasti otettavamman."
Miksi iloista ihmistä usein pidetään hölmönä ja tyhmänä, "mikä sitä aina naurattaa"?
Onko parempi ottaa kaikki asiat vakavana ja otsa rypyssä?
Eihän sairaudelle ainakaan saa nauraa, omallekaan, vai kuinka?
Hän lainaa kirjassaan katkelmaa Suomen Syöpäpotilaat ry:n julkaisemasta kirjasesta Selviytyjän matkaopas:
"Itkun ja naurun raja on olematon ja siksi niin helpottava. Tieto siitä, että matka surusta iloon on yhtä lyhyt kuin toisinpäin, tuntuu uskomattomalta.
Nauru kaunistaa ja antaa lisää voimia. Huumorintaju on asenne, joka jostain syystä häviää fiksuudelle ja vakavuudelle.
Ne kun muka tekevät ihmisestä jotenkin hienomman ja vakavasti otettavamman."
Miksi iloista ihmistä usein pidetään hölmönä ja tyhmänä, "mikä sitä aina naurattaa"?
Onko parempi ottaa kaikki asiat vakavana ja otsa rypyssä?
Eihän sairaudelle ainakaan saa nauraa, omallekaan, vai kuinka?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos tässä maailmassa ottaa kaikki asiat vakavana ja ilman huumoria vaikein tulee toimeen. Ovat tilanteita, joihin ei mahda mitään paitsi huumoria sekä joissakin vasta vain huumori pelastaa.
"Rintamalla, syöpä, minä, me".
jaksaa ottaa vastaan kovatkin kolhut.
Isäni kun sairasti syöpää ja oli toiseksi viimeinen päivä jäljellä elämistä ja sairaalassa olemista ja me pieni osa lapsista siinä lähellä. Hänelle tuli asiaa vessaan ja hoitsu vei rullatuolissa ja kun palasivat sanoi siellä hoitsulle ringauttaneensa (suomeksi siis pieraisseensa). Meitäkin nauratti vaikka tilanne ei muuten naurattanut. Hänellä riitti sitä huumoria viimeiseen asti mutta hän olikin paljon kokenut sotaveteraani. On sitä meillekin jäänyt perintönä ja kaikki eivät aina ymmärrä minunkaan huumoriani joten joudun monesti selventämään.
Osittain huumorin avulla olen itse rakentanut siltoja vaikeitten asioitten yli.
suhtautumista kuoleman läheisyyteen.
Jotkut ottavat ehkä liikaakin huumorin kannalta tilanteensa,
ei ehkä uskalleta käsitellä kuolemaa kuitenkaan.
En tiedä, puhutaanko omaistenkaan kanssa, mutta hyvin harva haluaa hoitohenkilökunnalle avautua.
...miksi iloista ihmistä usein pidetään hölmönä ja tyhmänä...
En ole huomannut, että näin olisi. Mun mielestä iloisten ihmisten kanssa on paljon mieluisampaa olla. Iloisuus ja positiivisuus on semmosia, että niillä on "taipumus" tarttua toiseen ihmiseen.
Hyväntuulisten ihmisten ympärillä pörrää paljon enemmän ihmisiä, kuin suupielet alaspäin olevien valittaja-tyyppien ympärillä.
Ihan semmosta elämän asennetta en allekirjoita, että asiassa, kuin asiassa vaan mennään etiäpäin naurussa suin, semmosella hah-hah ja hui-hai-täähän on vaan elämää ajatuksella. Sopiva sekoitusta naurua, itkua, leikittelyä, vakavuutta jne... sopii ainakin mulle.
Eipä ainakaan kyllästy elämään, kun välillä hyppii seinille, välillä kikattaa, välillä suree ja välillä sitä sun tätä.
Kaiken yllä kuitenkin olisi suotavaa ajatella Positiivisesti asioista ja kykyä nauttia Pienistä asioista. Myös Hyväksymällä sellaiset asiat, joille ei voi mitään.
Tuohon viimeisimpään kysymykseesi en osaa vastata.
"Eihän sairaudelle ainakaan saa nauraa, omallekaan, vai kuinka?"
Jokainen ajattelee omasta ja toisten sairaudesta niin eri tavoilla, että tuskin siihen on mitään yhteistä neuvoa, joka sopis kaikille.
tuli juuri kirjasta, Sirkka ja Karoly Garam suhtautuvat välillä jopa leikkisästi
rinnan poistoihin ja sairauden eteen tuomiin tilanteisiin, kaikilta se ei varmaan luonnistuisi.
Minulla on erään tutun kohdalta kokemusta tuosta "tyhmänä nauramisesta",
ehkä arvostelijat ovat itse näitä vakavamielisempiä henkilöitä.
Hyväntuulista, joviaaleja ihmistä pidetään yksinkertaisena.
Ihminen, jolla on suppeampi näkökulma, monesti ajattelee näin.
Eihän tuo ole vakavasti otettavaa, tuon täytyy olla hölmö...
Hän ei voi koskaan ymmärtää, menessään porstuasta , vilkas on ha
istellut tuulen, huomioinut linnut jne.
Sitä kun ei voi opettaa...
kun itse on jäyhä ja harvasanainen.
Harmittaa, kun itse vasta suunnittelee, niin tuo ryökäle on jo saanut kaiken valmiiksi.
Hölmöhän sen täytyy olla, kun ei mieti yhtään.
täällä palstallakin. Jos on hauskaa, sitä eräät katsovat nenäänsä pitkin, kuin ollen huumorintajuttomina parempia, kuin iloitsevat. Ennenkin on ollut puhetta siitä, että iloinen ihminen koetaan jotenkin tollona, tyhmänä, joka ei älyä, ettei "viisaalla" voi olla hauskaa. - Miten ikävä maailmankuva. :((
Pakko on ollut nauraa lähes kaikelle, ei kaikille. Ilman huumoria ei ainakaan minulla olisi paljon edes elämää. Usein jopa musta huumori auttaa arkipäivässä, lähes asiassa, kuin asiassa. Näin vanhetessaan on lupa nauraa vioille ja vammoillekin, omille ja kumppanin.
Pilkan ja huumorin väli on suuri.
Lämmin huumori antaa voimia.
vanhaa muistiani josta pitäisi löytyä sanonta jota vanhemmat ihmiset kotona ennen käyttivät eli jotain että räkänokastakin tulee ihminen mutta ei tyhjän naurajasta.
Onko toiset kuulleet tämän tällaisena?
Kyllä kai minuakin joku on pitänyt täysin pöljänä kun innostun vallankin siskoni kanssa puhumaan ja nauramaan.
"mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta".
naurun alla lähellä on myös itku. Kyllä naurava itkeekin, mutta osanneeko alativakava nauraa?
Joskun on ihan kiva vaikka vain höpsiä, siitäkin saa bensaa pitkäksi aikaa.
se menee minulla ja on jo mennyt kauan eli naurulla yritän päihittää itkun. Huumorilla pahan olon ja toivottomuuden elämän aallokossa...
sairastui syöpään, joskus 60-70. luvun vaihteessa. Joutui semmoiselle osastolle, silloin, että sieltä ei omin jaloin lähdetty.
Huumori hältä ei lähtenyt, lasketteli liukuria osastolla, ja tuli sieltä omin jaloin pois, ja eleli lähes kakskytvuotta sen jälkeen.
Karjalaiset naiset olivat tutustumassa Niagaran putouksiin.
- Tässä ovat kuuluisat Niagaran putoukset, opas selitti, ja jos arvon rouvat ovat hetken hiljaa, niin kuulemme veden kohinan.
he..
Tunteet kuin pilvet
Tunteet kuin pilvet
tuulten teitä tulevat
satavat ja haihtuvat,
tummat sekä vaaleat,
lempeät tai uhkaavat,
käsin koskemattomat,
kaiken, kaiken kattavat,
luovat ilmapiirin...
tämä teksti on lainattu kundini Ilmaisutaito ja tunteet, ryhmästä jossa hän käy...kirjoittajaa en tunne (ei mainintaa)...mutta hyvin kirjoitettu...
t.Pimu