Pääsykoe...

Opiskelen itse Helsingissä.

Aika riittää suht ok, aika samalla lailla kuin esim yo-kirjoituksissa. Ei sitä liikaakaan ole, mutta kyllä sen kokeen ehtii tekemään ilman tajutonta paniikkia.

Lukion fysiikka, ysi kyllä riitti ainakin mulle. Painotus on pääsykokeessa ehkä eniten mekaniikassa, sähkössä, aaltoliikkeessä (kuuloaisti) ja säteilyfysiikassa. Laskut eivät itsessään ole mitään kamalan vaikeita, hyvä laskurutiini auttaa paljon. Kemiaa kannattaa myös osata hyvin, lähinnä happo-emäs ym laskut ja orgaaninen.

Matikan osaamisen voisi kiteyttää siihen, että tarvitset sitä niin paljon että pärjäät fysiikassa ja kemiassa. Varsinaisesti matematiikkaa itsessään ei pääsykokeessa eikä sen puoleen lääkiksen opinnoissa ole. Galenoksen "vaikeimmissa" kaavoissa täytyy ymmärtää derivaatan käsite, mutta esim varsinaisesti derivointiakaan ei käytännössä juuri ole.

Varsinaisia esseitä on ollut aika vähän. Laskutehtäviä on melko paljon, ja sitten sellaisia esseen, luetunymmärtämisen ja laskutehtävän sekasikiöitä, missä katsotaan, osaatko poimia annetusta aineistosta oleelliset asiat, soveltaa niitä tietoihisi, kenties pyöräyttää pari yksinkertaista laskua ja ratkaista ongelman. Biologian osuudessa kysymykset ovat olleet esseetyyppisiä tyyliin "missä ja miten elimistössä muodostuu ammoniakkia", tai "miksi aineen x pitoisuuden mittaaminen verestä kertoo elimen y tilasta z?" Nippelikysymyksiä on ollut jonkin verran, mutta yleensä niistä saa aika vähän pisteitä. Hyvällä fysiikan ja kemian laskurutiinilla ja asioitten kokonaisvaltaisella hahmottamisella (ei niinkään nippeli) selättää suurimman osan kokeesta.

Itse en käynyt valmennuskurssia, toiset taas väittävät että ilman on mahdotonta päästä sisään. Valmennuskurssi varmasti auttaa pyrkimisprosessissa ja helpottaa asioitten ymmärtämistä ja oppimista, mutta ei se mikään pakollinen juttu ole. Mikään valmennuskurssikaan ei poista faktaa, että ylivoimaisesti tärkein tekijä on omat kyvyt ja ennenkaikkea vaivannäkö (=lukeminen ja laskeminen). Vanhat pääsykokeet kannattaa ostaa/tilata yliopistolta, niistä saa erittäin hyvän tuntuman, minkä tyyppisiä asioita kokeessa kysellään ja voi harjoitella sitä varsinaista koetta varten. Tuli muuten nyt mieleen, että itse asiassa minullakin olisi muuten myytävänä vanhat kokeet ratkaisuineen vuosilta 2002-2007, mikäli kiinnostaa vähän halvempaan hintaan.

Pääsykoe on muuttunut niistä ajoista, kun minä olin hakemassa. Ainakin 10 vuotta sitten fysiikan osuus oli varsin simppeli sellaisen näkökulmasta, joka oli lukenut lukiossa kaikki mahdolliset fysiikan kurssit ja panostanut niihin. Tietysti, jos on lukenut lukiossa vain yhden kurssin ja alkaa niitä itsenäisesti opiskelemaan niin fysiikan koe on siitä lähtökohdasta vaikea. Silloin niitä kaavoja ei ainakaan saanut, vaan ne piti opetella.

Matematiikkaa ei kovin kummoisesti tarvitse osata. Tietysti fysiikassa ja kemiassa on laskuja, mutta ne on ihan perus jako ja kertolaskuja. Ääritapauksessa saattaa joku ääniopin logaritmi laskukin olla, mutta ei niihinkään pitkää matematiikkaa välttämättä tarvitse. Entisaikaan testattiin nippelitietoa (motivaatiota), mutta sekin muuttui jossain vaiheessa enempi siihen, että kannattaa yrittää opetella kokonaisuuksien hallintaa.

Valmennuskurssien apu on mielestäni lähinnä siinä, että kun näkee muidenkin lukevan ja tekevän töitä niin tulee itsekin tehtyä enempi töitä. Mikään välttämättömyys ne ei ole, mutta apua niistä saattaa olla. Tiedän parikin korkeimmat kyseisen vuoden lääkiksen pääsykoepisteet saavuttanutta kaveria, jotka ovat lukeneet itsenäisesti ilman valmennuskurssia. Toisaalta kukaan ei pääse pelkän valmennuskurssin avulla vaan töitä on tehtävä jokatapauksessa.