Ahdistaa

Vaikka hegittää rauhallisesti ja rentoutuu kun rintaa painaa, eikä ala hyperventiloimaan, tulee paha olo päälle kokoajan. Eli vaikka hengittää rauhallisesti vaikka kuinka pitkää tulee pakottava tarve vetää henkeä syvään, eikä se sitten onnistu ja tulee vielä pahempi olo. Vaikka siis ei hyperventiloi. Joku tekeminen saattaa auttaa, joku ei, sitä ei voi koskaan ennustaa. Yksin ollessa on tietty aina pahempi kun ei saa purettua ajatuksia mihinkään. Kärsin itse tästä vuosia ennenkuin suostuin ottamaan lääkitystä. Nyt olen juuri aloittanut kolmannen lääkekuurin. Se aina auttaa about vuodeksi ja sitten tulee taas ahdistus kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pirullista eikä kovin helppoa. Mutta en kiistä etteikö kaikki tieto olisi hyvästä koska se että tietää oireiden olevan vaarattomia auttaa tietysti asiaa. Mutta ei kyllä ainakaan minulla oireita poista.

Niin, jatkuvat oireet tosiaan vie voimat. Mullakin oli pitkään sydänoireita, tykytystä ja rytmihäiriöitä tosi paljon, ja nehän ei tosiaan oloa paranna. Kerran olin terkkarissa lojumassa piuhoissa tuntikausia, kun psyykkasin sydämeni tosi sekaisin. Sitten jotenkin opin uskomaan että sydän kestää sen tykyttelyn eikä se ole vaarallista, ja ne oireet on loppuneet, kun en enää hermoile pienestä sydämen kiivastumisesta tai sekoilemisesta (koputetaan puuta). Nykyään mulla oireet on oikeastaan vaan jatkuva ahdistus, eli ei saa henkeä kunnolla, rintaa painaa. Kun siihen sitten väsyy, alkaa todella pyörryttää ja raajat on ihan voimattomat, ja tuntuu että tukehtuu. Aloin itse lääkekuurin vasta muutama päivä sitten. Toivottavasti auttaa. Ärsyttävintähän tässä on se, että tietää kaiken johtuvan omasta päästä. Olo saattaa helpottua kuin salamaniskusta samoin kuin huono olo alkaakin. Nyt on vaan ollut jo pari viikkoa tosi paha ahdistus kokoajan. Ei oikein voi keskittyä mihinkään. Toivoisi vain että joku löisi halolla päähän että saisi vähän levättyä. Vaikka suoraan sanoen olen iltaisin saanut yllättävän hyvin unta melkein joka yö. Mutta aamulla herää ja alkaa heti hermoilu ja ahdistus. En pelkää mitään muuta kuin tätä tilaa, ja siitä noidankehästä on aika vaikea päästä irti. Vaikka lääkkeillä olen aiemmin saanut jatkuvan ahdistuksen pois, on se aina iskenyt tietyissä tilanteissa, eli sellaisissa paikoissa, joista ei helpolla pääse pois. Ja sekin johtuu vain siitä että pelkää että ahdistus iskee siellä mistä ei pääse pois, ja sittenhän se siellä tulee. Liikunnan moni sanoo auttavan paniikkihäiriöön, mutta tällaisessa tilanteessa kun on jatkuvasti ahdistunut niin kaikki liikunta jää taatusti väliin. Ja silloinkin kun on periaatteessa hyvä olo, tulee hengästyessä tosi kelju olo. Tylsää. Mutta pitää olla tyytyväinen, ettei ole tämän vakavampaa vaivaa. On sitä ihmisillä pahempiakin ongelmia, vaikka tämä tuntuukin ajoittain täysin lamaannuttavalta.

ahdistuskonkari kirjoitti:

Niin, jatkuvat oireet tosiaan vie voimat. Mullakin oli pitkään sydänoireita, tykytystä ja rytmihäiriöitä tosi paljon, ja nehän ei tosiaan oloa paranna. Kerran olin terkkarissa lojumassa piuhoissa tuntikausia, kun psyykkasin sydämeni tosi sekaisin. Sitten jotenkin opin uskomaan että sydän kestää sen tykyttelyn eikä se ole vaarallista, ja ne oireet on loppuneet, kun en enää hermoile pienestä sydämen kiivastumisesta tai sekoilemisesta (koputetaan puuta). Nykyään mulla oireet on oikeastaan vaan jatkuva ahdistus, eli ei saa henkeä kunnolla, rintaa painaa. Kun siihen sitten väsyy, alkaa todella pyörryttää ja raajat on ihan voimattomat, ja tuntuu että tukehtuu. Aloin itse lääkekuurin vasta muutama päivä sitten. Toivottavasti auttaa. Ärsyttävintähän tässä on se, että tietää kaiken johtuvan omasta päästä. Olo saattaa helpottua kuin salamaniskusta samoin kuin huono olo alkaakin. Nyt on vaan ollut jo pari viikkoa tosi paha ahdistus kokoajan. Ei oikein voi keskittyä mihinkään. Toivoisi vain että joku löisi halolla päähän että saisi vähän levättyä. Vaikka suoraan sanoen olen iltaisin saanut yllättävän hyvin unta melkein joka yö. Mutta aamulla herää ja alkaa heti hermoilu ja ahdistus. En pelkää mitään muuta kuin tätä tilaa, ja siitä noidankehästä on aika vaikea päästä irti. Vaikka lääkkeillä olen aiemmin saanut jatkuvan ahdistuksen pois, on se aina iskenyt tietyissä tilanteissa, eli sellaisissa paikoissa, joista ei helpolla pääse pois. Ja sekin johtuu vain siitä että pelkää että ahdistus iskee siellä mistä ei pääse pois, ja sittenhän se siellä tulee. Liikunnan moni sanoo auttavan paniikkihäiriöön, mutta tällaisessa tilanteessa kun on jatkuvasti ahdistunut niin kaikki liikunta jää taatusti väliin. Ja silloinkin kun on periaatteessa hyvä olo, tulee hengästyessä tosi kelju olo. Tylsää. Mutta pitää olla tyytyväinen, ettei ole tämän vakavampaa vaivaa. On sitä ihmisillä pahempiakin ongelmia, vaikka tämä tuntuukin ajoittain täysin lamaannuttavalta.

Tuli tuosta kirjoituksestasi mieleen, että mulla nykyään aamuisin melkeinpä pahin olo. Sitten vähän helpottaa päivän mittaan. Miten sulla? Lieveenkö yhtään? Tosin voi vaikuttaa sekin, kun mun lääkkeet kai on alkanut jo pikkusen potkia, että sen takia tuntuu vain aamuisin toivottomalta. (koputtaa puuta) No, pidä mut ajan tasalla ja kerro miten alkaa sujumaan, kun lääke alkaa vaikuttamaan. Mulla siis nyt n. päivää vaille 3 viikkoa lääkitystä takana (samalla tavalla toimiva kuin sulla) eli serotoniinin takaisinoton estäjä.

Olikos sulla mitään rauhoittavia tasoittamaan oloa?

Anri8 kirjoitti:

Tuli tuosta kirjoituksestasi mieleen, että mulla nykyään aamuisin melkeinpä pahin olo. Sitten vähän helpottaa päivän mittaan. Miten sulla? Lieveenkö yhtään? Tosin voi vaikuttaa sekin, kun mun lääkkeet kai on alkanut jo pikkusen potkia, että sen takia tuntuu vain aamuisin toivottomalta. (koputtaa puuta) No, pidä mut ajan tasalla ja kerro miten alkaa sujumaan, kun lääke alkaa vaikuttamaan. Mulla siis nyt n. päivää vaille 3 viikkoa lääkitystä takana (samalla tavalla toimiva kuin sulla) eli serotoniinin takaisinoton estäjä.

Olikos sulla mitään rauhoittavia tasoittamaan oloa?

On minulla opamoxia. Eilen oli eka päivä ilman. Tänäänkään en ole vielä ottanut yhtään. Oli tosin aamusta saakka sellainen lievä ahdistus koko ajan. Mutta tosiaan. Mulla on vähän sama yleensä, eli aamulla on paha kun huomaa heräävänsä tähän kylmään ja kurjaan maailmaan.... heh. Nytkin tosiaan oli pitkälle iltapäivään kurja olo kunnes soittelin vähän, se auttoi pahimpaan, ja vieläkin on ok olo. Katsotaan miten illalla... Mutta osin on varmaan oloon auttanut että pidin to ja pe vapaata töistä. Ja meinaan olla myös ma ja ti kotona. Mä voi kanssa tehdä jonkun verran etätyötä. Nykyään ikävä kyllä vähemmän kuin ennen.