Hei,
Mulla on aika vaikea tilanne..tai voi olla, että teen siitä itse vaikeaa..
Olemme mieheni kanssa seurustelleet vasta vähän aikaa (olimme ennen seurustelua ystäviä ja meillä on yhteisiä ystäviä).
Kaikki tuntuu hyvältä ja elämä yhdessä tuntuu siltä oikealta. Olen itse lähellä 30 vuotta ja mieheni jo ylikin. Takana pitkät suhteet molemmilla. Emme asu tällä hetkellä yhdessä, mutta muutto on jo ovella. :)
Jätimme ehkäisyn pois yhteisestä päätöksestä ja ajattelimme, että vauva saa tulla, jos tulee.
Olen itse ihan täpinöissä ja mieheni myös. Hän ei luonnollisestikaan hössötä asian kanssa, kuten minä. :) Tämä on meille molemmille ensimmäinen.
Nyt huolestuttaakin sellainen seikka, että en tiedä mitä muut ajattelevat. Tuntuu, että ystävät, kaverit, perhe jne..tuomitsisivat meidän päätöksen..siis mikäli siitä tietäisivät, koska olemme seurustelleet niin hetken..
En uskalla kertoa kenellekkään tästä vauvakuumeesta ja se vaivaa todella paljon. Siskolleni olen sanonut jtn. Hänen reaktionsa oli, että nyt jo, mut mikäs siinä..(hänellä ei ole lapsia).
Mietin jopa sitä, että olenko sittenkin epävarma itse, kun mietin toisten mielipiteitä, joilla tavallaan ei pitäisi olla painoarvoa. Olen kyllä mielessäni asiaa niin paljon punninnut, että tiedän haluavani lapsen.
Seksiä on ollut sen verta usein, joten toivon plussaa jo ensi kuulle..en kuitenkaan stressaa asiasta..tässä syksyn aikana jos tärppää niin hyvä niin. :) Tai vaikka ennen joulua. :)
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää noin ulkopuolisina?
Mulla on aika vaikea tilanne..tai voi olla, että teen siitä itse vaikeaa..
Olemme mieheni kanssa seurustelleet vasta vähän aikaa (olimme ennen seurustelua ystäviä ja meillä on yhteisiä ystäviä).
Kaikki tuntuu hyvältä ja elämä yhdessä tuntuu siltä oikealta. Olen itse lähellä 30 vuotta ja mieheni jo ylikin. Takana pitkät suhteet molemmilla. Emme asu tällä hetkellä yhdessä, mutta muutto on jo ovella. :)
Jätimme ehkäisyn pois yhteisestä päätöksestä ja ajattelimme, että vauva saa tulla, jos tulee.
Olen itse ihan täpinöissä ja mieheni myös. Hän ei luonnollisestikaan hössötä asian kanssa, kuten minä. :) Tämä on meille molemmille ensimmäinen.
Nyt huolestuttaakin sellainen seikka, että en tiedä mitä muut ajattelevat. Tuntuu, että ystävät, kaverit, perhe jne..tuomitsisivat meidän päätöksen..siis mikäli siitä tietäisivät, koska olemme seurustelleet niin hetken..
En uskalla kertoa kenellekkään tästä vauvakuumeesta ja se vaivaa todella paljon. Siskolleni olen sanonut jtn. Hänen reaktionsa oli, että nyt jo, mut mikäs siinä..(hänellä ei ole lapsia).
Mietin jopa sitä, että olenko sittenkin epävarma itse, kun mietin toisten mielipiteitä, joilla tavallaan ei pitäisi olla painoarvoa. Olen kyllä mielessäni asiaa niin paljon punninnut, että tiedän haluavani lapsen.
Seksiä on ollut sen verta usein, joten toivon plussaa jo ensi kuulle..en kuitenkaan stressaa asiasta..tässä syksyn aikana jos tärppää niin hyvä niin. :) Tai vaikka ennen joulua. :)
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää noin ulkopuolisina?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moikka!
Olipa kivaa lukea mietteitäsi. Olet miehesi kanssa harkinnut laittaa vauvatilauksen vetämään ja mikäs sen ihanampaa:)
Sinulla, niinkuin myös minulla, ja varmaan useimmilla meistä on kaveripiirissä ihmisiä, joilla on aina oma eriävä mielipiteensä, suunnittelitpa sitte sitä tai tätä.
Ei kannata siis välittää kavereitten sanomisista.
Vauvakuume on muuten hyvin tarttuvaa, olen huomannut;)
Voi hyvinkin olla, että kun te avaatte pään, niin pian on kaveriporukassa muitakin kuumeilijoita.
Ikännekin puolesta nyt on otollinen aika. Täälläkin palstalla on paljon kertomuksia siitä, miten monella vauvaa liian pitkään lykänneellä on vaikeuksia raskautua.
Eipä siis muuta, kuin liikettä vällyihin ja plussa tuulia sinulle:)
Oli kiva kuulla jonkun ulkopuolisen ajatuksia ja ainakin se kannusti jatkamaan..:)
Onhan se totta, että aina osa kavereista on joko samoilla aaltopituuksilla tai sitten eivät ole.. ja kyllähän se äityis varmasti minuakin muuttaisi, mutta tuskin niin paljon, ett itse ketään ystävää hylkäisin. Eikä tietenkään kukaan tosi ystävä loppujen lopuksi tuomitsisikaan, mutta sitä vain miettii kaikenlaista..että mikä se ensireaktio olisi kaikilla.
Yksi parhaista ystävistäni on kaikenlisäksi mieheni sisko..että tässä on tällainen piiri pieni pyörii..
Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että olemme jo sen verran "vanhoja", että osaamme tehdä itsenäisiä päätöksiä ja kaikki varmasti sen tajuavat aikanaan.
Ehkäpä rohkaistun vielä kuumeilusta jollekin kertomaan..tai viimeistään sitten, jos ja kun olen raskaana. Ei kai kukaan silloin enää voi sanoa muuta, kuin että onnea!! :) Ja todellakin liikettä vällyihin!
Mukavaa syksyä sinulle :)
Itselle pisti ensimmäiseksi silmään tuo ettette asu yhdessä, vielä ainakaan. Mutta mitäs jos käykin niin, että tuo yhdessä elo saman katon alla ei sitten luonnistukkaan? Mitä jos siitä ei yksinkertaisesti tule mitään? Mitäs jos huomaat samalla, että oletkin raskaana? Onhan se vaikea olla yrittämättä lasta, jos on kamala vauvakuume, varsinkin jos molemmat vielä lasta haluavat yhdessä tuumin. Mutta itse odottelisin niin kauan, että näette miten se yhdessä eläminen luonnistuukaan ja sitten vasta sitä lasta!
juu tiedän kyllä tämän asian kovinkin hyvin. Olemme siitä paljon puhuneet mieheni kanssa. Jotenkin sitä vain tietää, kun tulee se tunne, että tässä on se mies jonka kanssa haluan olla. Ja eihän sitä koskaan voi tietää onko mikään lopullista..kestääkö mikään jne..
Edellinen suhteeni kesti viisi ja puoli vuotta ja muutimme yhteen kahden kuukauden seurustelun jälkeen. Silloin ajattelin, että tämän kanssa olen aina. Ja menimme vielä kihloihinkin. Näin kuitenkin kävi ja olen hyvin onnellinen, että olen löytänyt nykyisen mieheni..sitähän minä juuri aina olen kaivannutkin..
Elämässä nyt vain on vaiheita, jotka johtavat toiseen jne..kunnes tulee se oikea vastaan ja siltikään emme voi koskaan tietää onko hänkään se oikea..näinhän se menee..jos nyt lähtee oikein kunnolla runoilemaan. :)
Olisinhan ikäni puolesta voinut hankkia lapsen jo aikaisemminkin..aikaisemmassa suhteessa, mutta minulla ei ollut koskaan tätä tunnetta..
Oikeastaan nyt kun selitän tässä sinulle tätä niin olen vaan niin hiton varma siitä, että tämä on oikein..
Asumismuotomme ei ole noin karkea..käytännössä asumme yhdessä..mutta meillä on vain kaksi kotia..minun ja hänen..jossa pyörii sekä minun, että hänen koiransa..:)
tuossa iässä jo tietää aika hyvin mitä siltä elämältä haluaa.. vaikka ette olekaan seurustellut kauaa niin olette kuitenkin tunteneet toisenne jo pitemmän aikaa.
Miksi sinun pitäisi kertoa vauvakuumeesta jollekin? Ei ainakaan minun tuttavapiirissäni tai suvussa ole ollut tapana kertoa mitään siitä, että ollaan vauvaa yrittämässä.. Yleensä kerrotaan sitten, että vauva on tulossa :) Tottakai tässäkin on yhtä monia tapoja kuin on pariskuntiakin, mutta yleensä näin..
Onnea yritykselle :)
vain haluaisi jakaa ajatuksia ystävien kanssa..en nyt tarkoitakkaan, että yksityiskohtaisesti kertoisin mitä olemme suunnitelleet jne..
Vauvakuumeesta puhuminen on mielestäni eri asia, kuin kertoa, että vauvaa olla nyt todenteolla yrittämässä..
Ymmärrän kyllä pointisi..niin minunkin ystäväpiirissä ja suvussa vauvauutiset tulevat tavallisesti yllätyksenä..
Tässä olikin kyseessä se miten rakkaat ihmiset suhtautuvat..koska niitä uutisia meiltä päin toivon mukaan tulee aika pian..:)
Eli näin ja kiitos..onnea tarvitaan! :)
sitten tuon osan vähän väärin.. Kyllähän vauvakuumeesta voi puhua ihan avoimesti tietysti :)
Yleensä juuri jos tuosta yrittämisestä puhuu jollekulle niin tulee sellaisia ikäviä tilanteita kun toiset alkavat tivaamaan "no, joko oot raskaana?" jne.. eli siinä mielessä siitä ei kauheasti kannata puhua varsinkin jos pettymyksiä tulee niin nuo kysymykset ovat ikäviä..
Mutta kyllä siskon ja ystävien kanssa on tullut puhetta yleisesti lasten teosta nyt kun itse olen raskaana. Siinä yleensä tulee vain ilmi, että kuka sitä lapsiasiaa oikeasti on ajatellut ja sitten taas se, että toiset eivät voisi vielä kuvitellakaan lapsia itselleen.
Nämä ovat niin jokaisen henkilökohtaisia asioita, että jokaisella tulee sitten se oma aikansa kun niitä lapsia halutaan.. toisilla sitä aikaa ei välttämättä tule ollenkaan. Eikä siihen ole mielestäni kenelläkään mitään sanomista, ei kukaan voi päättää toisen puolesta milloin on hyvä aika lapsien tekemiseen.
Omasta vauvauutisestani on kaikki olleet aika yllättyneitä, mutta kaikki tosi iloisia :)
että olet raskaana. :) Onnea tosi paljon odotusajalle ja kaikkea hyvää jatkossakin..
Itselläni oli aika kauan aikaa sellainen olo, että en pakosti koskaan hanki lapsia, joten ymmärrän todella hyvin niitäkin, jotka näin ajattelevat. Ajattelin, että haluan luoda uraa jne..ja matkustella jne..mahdollisesti asua ulkomailla, mutta nyt kun olen punninnut kaikkea niin eihän se lapsi ole este haaveilleni..voin toteuttaa ne silti..ehkä vain eri muodossa. :)
Minulla on paljon sisaruksia ja niin myös miehelläni. Olemme molemmat lähtöisin maalta, vaikka nyt asummekin kaupungissa. Ehkä se maalle kaipuu ja perheen perustaminen sinne on kuitenkin se "meidän juttu". Ehkä sitä haluaisi antaa samaa omille mitä itse on saanut kokea. Ja en nyt siis miltään osin väheksy ketään..asuipa missä tahansa, mutta tämä on vain sellainen juttu mikä pyörii myös tällä hetkellä mielessä..
Senkin vuoksi asumme kahden asunnon loukussa, kun täytyy miettiä minne sitä yhteisen kodin perustaa ja muutto, työpaikan vaihto jne..ei ole tällä hetkellä kauhean kannattavaakaan..
No minä jään nyt parin viikon ajan odotteleemaan niitä mahdollisia plussia..jänskättää aika tavalla..:)
myönnän, että ite tulee aina ajateltua, että mitä muut. mutta, mitäpäs sillä on väliä, mitä muut on mieltä, jos on ite onnellinen ja tietää mitä tekee? aivan. ei mitää. ei ne toiset siun elämää elä kuitenkaan. :)
jotenkas, ei muuta ko teette miehes kanssa just nii ko teistä tuntuu molemmistaä hyvälle! :)
tsemppiä vauvantekoon. ;)
viestisi oli kuin minun kirjoittamani.
Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa vähän aikaa ja haluamme molemmat lasta. Asumme kyllä jo saman katon alla. Itselläni on edellisestä suhteesta 1 lapsi jo ennestään. Toisesta lapsesta haaveilemme, mutta pelkään sitä miten neuvolassa reagoidaan jos kävisin lapsen käyntien lisäksi siellä myös itsekkin. He kun ovat neuvolassa huolissaan kuinka esikoisen isä ei halua nähdä lastansa ja miten pärjään lapsen kanssa ym.. Neuvolassa he siis eivät tiedä uudesta suhteestani, enkä oikein kehtaa kertoakkaan. Esikoinen on vajaa 1v ja aloin uuteen suhteeseen melko nopeasti lapseni isän jätettyä meidät. Tämä nykyiseni on vanha kaveri, tuntenut jo vuosia hänet.
Tavallaan siis neuvolan takia jänistän uudesta lapsesta, vaikka halu olisi molemmilla kova..
neuvolan tädit on siellä varmasti nähnyt yhtä sun toista.. Tuskin siitä hätkähtävät vaikka jatkaisitkin elämääsi, vaikka entinen miehesi olisikin teidät jättänyt..
Eihän sitä elämää voi elää minkään muun mukaan kuin sen, mitä itse elämältään haluaa.. Ei siinä tarvitse neuvolan tätien eikä kenenkään muunkaan mielipiteitä miettiä..
Hei,
Ei kai meidän saisi miettiä mitä muut ajattelevat ja varsinkin joku neuvolan täti.
Olen itse jo aika sinut tämän asian kanssa, kun olen täälä sitä saanut purkaa jne..
Mielestäni kukaan ei ole oikea ihminen arvostelemaan toisten suhdetta ja toisten päätöksiä.
Ainahan se voi ulkopuolisista näyttää, vaikka miten hurhalta, mutta vain te ja me tiedetään millainen
suhde meillä on..mihin olemme valmiita ja mitä haluamme. Useat suhteet, joissa on oltu yhdessä pitkään jne..voivat näyttää hyvältä, mutta eivät olekaan sitä..
Tsemppiä teille ja kerro heti, kun tulee plussa-kuulumisia..itse odotan, että alkaako menkat ens viikolla vaiko ei..toivottavasti ei! :)
Minullakin kieltämättä osui silmään tuo, että ette asu yhdessä. Mutta toisaalta olette olleet ystäviä (ilmeisesti pitkään?) ennen seurustelua, se on eri asia, kun että olisitte juuri tavanneet. Ja myös ikää on jo sen verran, että tietää ehkä paremmin mitä haluaa ja mitä on tekemässä. Itse olen sellainen "harkitseva persoona" ja kyllähän ystävien pikaiset naimisiin menot tai lapsiuutiset yllättää ja voi ajatella kaikennäköistä, mutta kyllä sitä kuitenkin on aidosti onnellinen toisen puolesta. Ja pidän yleensä omat epäilykseni omana tietona (jos ei nyt suhteessa ole jotain todella huolestuttavaa). Ja useimmiten onneksi epäilykseni on olleet turhiakin!
Ja jos olet varma niin muiden mielipiteillä ei pitäisi olla väliä. Onnea yritykseen!