Heips!
Olen seurustellut noin puolitoista vuotta erään miehen kanssa, joka on todella pohjalla elämässään. Seurustelua aloittaessani en tajunnut asioiden olevan niin huonosti mitä ne todellisuudessa olivatkaan, muuten tuskin olisin koskaan seurustelua aloittanutkaan. Hänen ongelmansa ovat paljastuneet minulle pikku hiljaa.
Nyt tilanne onkin se, että olen kaulaani myöten suossa hänen ja hänen ongelmiensa kanssaan. Haluaisin lähteä suhteesta juuri sen takia, sehän ratkaisisi lähes kaiken minun kohdallani ja voisin aloittaa taas puhtaalta pöydältä, mutta toisaalta en voi olla niin itsekäs. Miesystäväni on yrittänyt itsemurhaa monta kertaa ja tietäisin, että se olisi hänen loppunsa, jos hänet jättäisin. Hän on sen itsekin sanonut, rakastaa minua niin kovin ja rakentanut tulevaisuutensa minun varaan.
Kuitenkaan tuo rakkaus ei ole saanut asioita muuttumaan. Ahdistaa aivan hemmetisti joka päivä tämä suhde, kaikki ongelmat jotka ovat astuneet elämääni hänen kauttaan. Ja valitettavasti kaikki paska mitä olen hänen kanssaan joutunut kohtaamaan, on vaikuttanut myös omiin tunteisiini negatiivisella tavalla. Halutkin häntä kohtaan ovat laskeneet kuin lehmän häntä, en tunne voivani olla enää oma itseni suhteessa.
Mitä teen? Olen aivan neuvoton. Välitän hänestä liikaa, syyllisyys raastaa sydäntä... en tiedä miten häntä enää auttaisin, mutta tiedän miten kävisi, jos tämä suhde päättyisi: häntä ei enää kiinnostaisi elää. Harmittaa, kun ikinä hänet tapasinkaan, vaikka rakkautta meillä toki on ollut paljonkin... Onko hänen elämänsä minun vastuullani? Olenko "tuomittu" olemaan tässä suhteessa? Mikään ei tunnu muuttuvan, vaikka lupauksia paremmasta huomisesta kuulen joka päivä. Kaikki menee huonompaan suuntaan... en vaan enää jaksa..
Olen seurustellut noin puolitoista vuotta erään miehen kanssa, joka on todella pohjalla elämässään. Seurustelua aloittaessani en tajunnut asioiden olevan niin huonosti mitä ne todellisuudessa olivatkaan, muuten tuskin olisin koskaan seurustelua aloittanutkaan. Hänen ongelmansa ovat paljastuneet minulle pikku hiljaa.
Nyt tilanne onkin se, että olen kaulaani myöten suossa hänen ja hänen ongelmiensa kanssaan. Haluaisin lähteä suhteesta juuri sen takia, sehän ratkaisisi lähes kaiken minun kohdallani ja voisin aloittaa taas puhtaalta pöydältä, mutta toisaalta en voi olla niin itsekäs. Miesystäväni on yrittänyt itsemurhaa monta kertaa ja tietäisin, että se olisi hänen loppunsa, jos hänet jättäisin. Hän on sen itsekin sanonut, rakastaa minua niin kovin ja rakentanut tulevaisuutensa minun varaan.
Kuitenkaan tuo rakkaus ei ole saanut asioita muuttumaan. Ahdistaa aivan hemmetisti joka päivä tämä suhde, kaikki ongelmat jotka ovat astuneet elämääni hänen kauttaan. Ja valitettavasti kaikki paska mitä olen hänen kanssaan joutunut kohtaamaan, on vaikuttanut myös omiin tunteisiini negatiivisella tavalla. Halutkin häntä kohtaan ovat laskeneet kuin lehmän häntä, en tunne voivani olla enää oma itseni suhteessa.
Mitä teen? Olen aivan neuvoton. Välitän hänestä liikaa, syyllisyys raastaa sydäntä... en tiedä miten häntä enää auttaisin, mutta tiedän miten kävisi, jos tämä suhde päättyisi: häntä ei enää kiinnostaisi elää. Harmittaa, kun ikinä hänet tapasinkaan, vaikka rakkautta meillä toki on ollut paljonkin... Onko hänen elämänsä minun vastuullani? Olenko "tuomittu" olemaan tässä suhteessa? Mikään ei tunnu muuttuvan, vaikka lupauksia paremmasta huomisesta kuulen joka päivä. Kaikki menee huonompaan suuntaan... en vaan enää jaksa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletteko käyneet lääkärillä/sosiaalityöntekijällä/psykologilla tai kellään muulla ammattilaisella joka voisi auttaa?
Masennus saattaa johtua elämän monista hankalista ongelmista joita on vaikea ratkaista. On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka voivat auttaa niin henkisissä, fyysisissä kuin sosiaalisissakin ongelmissa. Ehdotan että haette apua ongelmaanne. Sinulla et ole yksin vastuussa, mutta olet varmaan se, jonka pitää hakea apua teille molemmille tällä hetkellä. Jos teillä on taloudellisia ongelmia, niin niidenkin selvittämiseen saatte apua. Sinun ei tarvitse selvittää ja auttaa yksin miestäsi.
Mikä tahansa tilanne on, kannattaa mennä puhumaan siitä vaikka terveyskeskukseesi lääkärin kanssa. Eikä sinun välttämättä tarvitse ottaa miestäsi mukaan ensimmäisellä kerralla. Voimia ja rohkeutta asiasi kanssa!