Isä päätti 6 vuotta sitten lähteä toisen naisen matkaan. Ero oli sopuisa ja ollaan yhä asiallisissa väleissä.
Isä valmensi silloin pojan fudisjoukkuetta ja eropäätöstä kerrottaessa poika nimenomaan pyysi ettei isä lopeta valmentajana oloa.
No meni kuukausi ja valmennus loppui, lauantai-aamuna ei ollu kiva lähtee 9:00 valmentaan. Poika loukkaantui jo silloin ja lopetti fudiksen pelaamisen siihen.
Nyt poika on 14v. ja kun on iskäviikonloppu tulee aina aamupäivällä 12 jälkeen lähikotiinsa ja lähtee isälleen vain nukkumaan. Iskällä ei ole mitään kiinnostavaa, (vaik eiks sen isän pitäis olla). Tytär viihtyy siellä ihan hyvin kun on uuden puolison tytär kaverina.
Isän kodissa perusasiat kunnossa, ei kännätä eikä riehuta eli siitä ei kysymys.
Jos poika tarvii esim. autokyytiä (itse en omista autoa), ei enää viitsi soittaa isälleen, koska isän vastaus on :"ei jaksa"
Nolointa oli kun vuosi sitten jouluna air-softaamista harrastava pojan kanssa mietittiin et miten oikeet aseet toimii, kun eihän ne voi toimia akulla tai kaasulla, kehotin soittamaan ja kysymään isältään, ei poika halunnut/kehannut kun epäili ettei isä olis kuitenkaan tiennyt.
Olen pyytänyt isää nätisti että josko vois jotain yhteistä keksiä pojan kanssa, mutta aina syynä on kiire tai muu juttu.
Pojalla lievää ylipainoa ja yritin et jos tennistä kävisivät pelaamassa, kun kumpikin on siinä hyviä, mut ei.
Tällä hetkellä nolointa maailmassa olis äidin kanssa liikkuminen, joten mä en siihen kelpaa, vaikka kuinka ehdotan eri vaihtoehtoja.
Mua itseäni hirvittää, kun olen niin läheltä nähnyt mitä huono isä-poika suhde voi aikuisena saada aikaiseksi.
Eli mitä teen? Jäänkö vain odottelemaan ja katsomaan sivusta kun isä ja poika vieraantuvat toisistaan.
Isä valmensi silloin pojan fudisjoukkuetta ja eropäätöstä kerrottaessa poika nimenomaan pyysi ettei isä lopeta valmentajana oloa.
No meni kuukausi ja valmennus loppui, lauantai-aamuna ei ollu kiva lähtee 9:00 valmentaan. Poika loukkaantui jo silloin ja lopetti fudiksen pelaamisen siihen.
Nyt poika on 14v. ja kun on iskäviikonloppu tulee aina aamupäivällä 12 jälkeen lähikotiinsa ja lähtee isälleen vain nukkumaan. Iskällä ei ole mitään kiinnostavaa, (vaik eiks sen isän pitäis olla). Tytär viihtyy siellä ihan hyvin kun on uuden puolison tytär kaverina.
Isän kodissa perusasiat kunnossa, ei kännätä eikä riehuta eli siitä ei kysymys.
Jos poika tarvii esim. autokyytiä (itse en omista autoa), ei enää viitsi soittaa isälleen, koska isän vastaus on :"ei jaksa"
Nolointa oli kun vuosi sitten jouluna air-softaamista harrastava pojan kanssa mietittiin et miten oikeet aseet toimii, kun eihän ne voi toimia akulla tai kaasulla, kehotin soittamaan ja kysymään isältään, ei poika halunnut/kehannut kun epäili ettei isä olis kuitenkaan tiennyt.
Olen pyytänyt isää nätisti että josko vois jotain yhteistä keksiä pojan kanssa, mutta aina syynä on kiire tai muu juttu.
Pojalla lievää ylipainoa ja yritin et jos tennistä kävisivät pelaamassa, kun kumpikin on siinä hyviä, mut ei.
Tällä hetkellä nolointa maailmassa olis äidin kanssa liikkuminen, joten mä en siihen kelpaa, vaikka kuinka ehdotan eri vaihtoehtoja.
Mua itseäni hirvittää, kun olen niin läheltä nähnyt mitä huono isä-poika suhde voi aikuisena saada aikaiseksi.
Eli mitä teen? Jäänkö vain odottelemaan ja katsomaan sivusta kun isä ja poika vieraantuvat toisistaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Eli mitä teen? Jäänkö vain odottelemaan ja katsomaan sivusta kun isä ja poika vieraantuvat toisistaan."
Aika vieraantuneita nuo jo on, mutta tuskin siitä traumoja tulee. Hommaa uus ukko joka viihtyy pojan kanssa ja tykkää harrastaa.
Sanot pojan isälle että kun kerran on lapsen isä niin pitää ottaa vastuu lapsestaan ja sanot myös että pistääkö pojan isän uusi nainen hanttiin ettei saa tavata poikaansa. Toiseksi rupeat syyllistämään pojan isää siitä eteei ole poikansa kanssa tarpeeksi ja on huono isä kun ei jälkikasvun seura kelpaa ja niinn edelleen. Pistät pojan isän seinäävasten että pitää ottaa vastuu poja´staan ja keksiä joku hyvä harrastus pojan kanssa.