ovat kaiken arvostelun yläpuolella, heidän tarpeiden takia ajetaan vaikka maailman ääriin vaivoja säästelemättä. Minun lapselle voi ilkeillä todella julmasti, vaikka hän vaan hiljaa istuisi.
Samoin minut voi jättää keskellä yötä ihan mihin tahansa keskellä yötä, esim. vieraaseen kaupunkiin, yöllä tielle keskelle ei mitään, ravintolaan, sanaa sanomatta koska olen halannut tuttavaani jne.
Lapsilleen ostaa lahjoja syntymäpäivänä ja jouluna, ei minulle, odottaa kyllä itse minun muistavan häntä.
Kummastuttaa se että mitä ihmettä varten hän "mielistelee" lapsiaan ja vanhempiaan, valittaen sitten siitäkin, muttei kieltäydy koskaan, eikä kukaan muu saa sanoa heistä mitään negatiivista.
Minulle, lapselleni ja kaikille muille ihmisille on kuin kärsimätön piru. Kaupankassoja, virastojen työntekijöitä, muuita autoilijoita jne, kohtaan on yleensä hyvin agressiivinen. Jos jonnekkin hän soittaa asiaa, eikä henkilö toisessa päässä myötäile ja ole samaa mieltä, raivo on suunnaton.
Pelkään mennä minnekkään enää hänen kanssaan, olen aivan oudossa tilassa kun jännitän mistä hän minulle taas möykkää, ja kenet hän haukkuu, alan änkyttämään ja pudottelen tavaroita, josta taas seuraa haukkumista.
Se tässä on omituisinta, miten minä jota pidetään työyhteisössä ja perheeni parissa "justiinana" siedän tätä, olen aivan joku muu miehen seurassa....
Näin kun lukee omaa kirjoitustaan tajuaa itsekkin kuin naurettava tämä näytelmä on, vaan miksen pääse irti?
Hänen ex yritti kyllä varoittaa aikoinaan, enhän minä uskonut, en voinut kuvitellakkaan että tämmöistä on olemassa.
Samoin minut voi jättää keskellä yötä ihan mihin tahansa keskellä yötä, esim. vieraaseen kaupunkiin, yöllä tielle keskelle ei mitään, ravintolaan, sanaa sanomatta koska olen halannut tuttavaani jne.
Lapsilleen ostaa lahjoja syntymäpäivänä ja jouluna, ei minulle, odottaa kyllä itse minun muistavan häntä.
Kummastuttaa se että mitä ihmettä varten hän "mielistelee" lapsiaan ja vanhempiaan, valittaen sitten siitäkin, muttei kieltäydy koskaan, eikä kukaan muu saa sanoa heistä mitään negatiivista.
Minulle, lapselleni ja kaikille muille ihmisille on kuin kärsimätön piru. Kaupankassoja, virastojen työntekijöitä, muuita autoilijoita jne, kohtaan on yleensä hyvin agressiivinen. Jos jonnekkin hän soittaa asiaa, eikä henkilö toisessa päässä myötäile ja ole samaa mieltä, raivo on suunnaton.
Pelkään mennä minnekkään enää hänen kanssaan, olen aivan oudossa tilassa kun jännitän mistä hän minulle taas möykkää, ja kenet hän haukkuu, alan änkyttämään ja pudottelen tavaroita, josta taas seuraa haukkumista.
Se tässä on omituisinta, miten minä jota pidetään työyhteisössä ja perheeni parissa "justiinana" siedän tätä, olen aivan joku muu miehen seurassa....
Näin kun lukee omaa kirjoitustaan tajuaa itsekkin kuin naurettava tämä näytelmä on, vaan miksen pääse irti?
Hänen ex yritti kyllä varoittaa aikoinaan, enhän minä uskonut, en voinut kuvitellakkaan että tämmöistä on olemassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuvaamallasi tavalla luonnehäiriöinen hakee itselleen *hovia*. Joka on valmis hänen puolestaan todistamaan hänet hyväksi ja normaaliksi ihmiseksi. Luonnehäiriöinen ei ymmärrä sitä, että perheen pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, ollakseen hyvä kokonainen perhe. Vaan hän kamppailee *vallasta*, perheen sisällä. Hänen perheessä on asetelmana lähinnä se, >kuka on kenenkin puolella ja kuka on ketäkin vastaan
kuin eräs N1 sanoi.
Kohta ex, nimimerkkisi on lupaava, vaikka ihmetteletkin mikset pääse irti. Auttaisiko pyristelyssä, jos näkisitkin itsesi selkeästi väkivallan uhrina? Sitä sinä olet, vaikket olisikaan joutunut fyysisen väkivallan uhriksi. Ne raivoamiset julkisissa paikoissa toisille ihmisille ovat tarkoitettu myös sinulle, sinun 'asemasi' osoittamiseen. Tiedätpähän sitten varoituksena, ettei hyvää seuraa, jos et tottele...
Väkivalta, jota sinuun nyt kohdistetaan, on sikäli katalaa, ettei sitä edes itse tajua väkivallaksi vaikka elää jatkuvasti varuillaan itsetunnon murentuessa aivan olemattomiin niin, ettei lopulta voimat riitäkään lähtemiseen - pelko ja turvattomuus tekee tehtävänsä. Turhaan ei luonnehäiriöisen ihmisen uhrille sanota, että lähde niin kauan kuin vielä pystyt...
Sanoit hyvin kirjoittamisen vaikutuksesta: kun kirjoittaa toisten luettavaksi (ja kauhisteltavaksi!) sen mitä kokee, näkee samalla itsekin miten sairaassa kuviossa elää. Siksi tällainen kirjoittaminen on uhreille hyvä keino psyykata itseään ulos sairaista ja vangitsevista elämänympyröistä. Se on tärkeää senkin vuoksi, että luonnehäiriöisen ihmisen uhrina eläessä alkavat normaaliuden rajat kadota uhriltakin pikkuhiljaa sillä seurauksella, että lopulta hän luulee ties miten vääristynyttä ja sairasta käyttäytymistä normaaliksi... Hän selittää, puolustelee, ja ymmärtää - loputtomiin. Kun alkaa kertoa kokemuksiaan toisille, alkaa saada käsitystä siitä, etteivät asiat omassa kodissa ole ollenkaan normaalisti vaikka itse olisi miten tottunut ja sopeutunut...
hänen toimestaan 3 kertaa, kun hän on ollut hulluna humalassa. Anteeksi pyyntöjä on tasan yksi, tekstiviestillä sekin.
Tämä kuvio on niin sairas ja ne tapahtumat kauheita mitä olen joutunut kokemaan, etten edes oikein uskalla ajatella, mutta ne pulpahtaa ajatuksiin nykyään tapaus tapaukselta. Jos joku muu kertoisi samanlaisesta kumppanista, yrittäisin puhua pitkään ja hartaasti, että lähtisi pian taakseen katsomatta.
Pojan takia on jatkuvasti hirveä syyllisyys ja huono omatunto suhteesta, onneksi sain muutettua omilleen pari kk sitten, kuitenkin hän kun tulee käymään sama peli jatkuu, pojan ivaamista ja haukkumista,
Anteeksi mun tekstin hajanaisuus ja kirjoitusvirheet, kun kirjoitan tätä, käteni tärisevät.
Olen salannuut ja valehdellut läheisilleni ja työkavereilleni suhteesta, en kertakaikkiaan kehtaa sanoa kuin tyhmä ja huono äiti olen ollut.
Käymään tulemiset pitäisi nyt saada jotenkin estettyä. Miksi hän tulee käymään sinun ja lapsesi uudessa kodissa?
Hyvä juttu, että olet jo päässyt muuttamaan erilleen. Nyt sinun pitäisi jotenkin huolehtia siitä, että olet lapsesi kanssa uudessa kodissanne turvassa niin, ettei hän pääse käymään siellä haukkumassa sen enempää sinua kuin lastasikaan. Sinulla ei ole velvollisuutta päästää häntä käymään kodissasi. Hän tulee käymään vain sinun luvallasi ja sinun tahdostasi, ei muuten. Kaikki sinun tahtosi vastainen käyminen sinun kodissasi on estettävissä.
Ikävä kyllä, tuo on aika tavallinen tarina monelle naiselle. Tapaat elämäsi prinssin, unelmien ruumiillistuman. Kaikki on aivan kuin liian hyvää ollakseen totta. Eikä se totta olekkaan. Kun elämä syöksyy arvaamattomaksi vuoristoradaksi yhden mielialojen vuoksi.
Sinun pitää pelastaa lapsesi. On väärin, että hän joutuu kärsimään. Hän on jo kokenut yhden eron (oletan, että olet eronnut hänen isästään), nyt hän joutuu kokemaan olevansa vieras omassa kodissaan.
Oman eroni jälkeen koin lyhyen romanssin juuri kuvaamasi kaltaisen miehen kanssa. Nyt jälkeenpäin olen todella onnellinen, että se päättyi nopeaan. Lasten tulee saada olla rauhassa ja rakastettu.
ymmärsit mun pointin, vertaistuelle ei vedä mikään vertoja.