Itse kinkkisessä tilanteessa oli rakkauden esimetreillä niin hoppu että yhteenpiti heti muttaa 2 kuukauden tuntemisen jälkeen... Nyt reippaan puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen, siinä tilanteessa että naiseni (30 V) pohtii kykyään sitoutua. Sanoo rakastavansa, uskon sen ja rakastan itsekkin hyvin paljon. Kovasti pelkää toisen menettävänsä. Naiseni tahtoisi kokeilla selvittää ajatuksiaan asumalla yksin ja muuttaa toiselle paikkakunnalla jossa työskentelle. Järjellä tuntuu ihan hyvältä ajatukselta mutta tunteet repivät aivan riekaleiksi.
Kuinka voida elää erikseen mutta yhdessä kun on entinen yhteinen kotitaustalla, antaa toiselle tilaa kun naiseni on vielä kertovansa voivansa pettää huonoina aikoina jos kolmas osapuoli olisi siihen suostuvainen, eikä välittäisi moraalista.
Yhteinen koti on laitettu tiptop kuntoon, juuri saatu hankittua kaikkia tarpeellinen ja vähän päälle, nyt kaikki pitäisi laittaa uusiksi. Kuinka pystyy ohittamaan yhteiset aamut, joulut ja arjen kauniit hetket, riidat joita on käyty yhdessä sylikkäin köllien ja palata aikaan joilloin tapailla toista, käydä treffeillä?
On jo tottunut toisen läsnä oloon, tuntee tavat ja tuoksun.
mietii vain; ollakko vaiko eikö olla?
Kuinka voida elää erikseen mutta yhdessä kun on entinen yhteinen kotitaustalla, antaa toiselle tilaa kun naiseni on vielä kertovansa voivansa pettää huonoina aikoina jos kolmas osapuoli olisi siihen suostuvainen, eikä välittäisi moraalista.
Yhteinen koti on laitettu tiptop kuntoon, juuri saatu hankittua kaikkia tarpeellinen ja vähän päälle, nyt kaikki pitäisi laittaa uusiksi. Kuinka pystyy ohittamaan yhteiset aamut, joulut ja arjen kauniit hetket, riidat joita on käyty yhdessä sylikkäin köllien ja palata aikaan joilloin tapailla toista, käydä treffeillä?
On jo tottunut toisen läsnä oloon, tuntee tavat ja tuoksun.
mietii vain; ollakko vaiko eikö olla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässäpä JUURIKIN se syy, miks haluan kaiken menevän tooooosi hiljaa eteenpäin nykyään!!!! Vaikka se oliskin miten kidutusta tahansa! :(
Ymmärrän hätäsi arjen kauniiden hetkien, jokapäiväisen läheisyyden ja yhteisen kodin menettämisestä.
Tulee mieleen yksi elokuva, jonka nimeä en muista ja jossa Meryl Streep esitti pääosaa. Hän sairasti parantumatonta syöpää, mies oli joku kirjallisuuden proffa jolla oli tyttöystäviä kampus puolillaan ja aikuinen tytär oli tullut hoitamaan äitiään. Tytär sai lapsuudenkodissa asuessaan selville isänsä syrjähypyt ja oli hirveän vihainen. Elokuvan lopussa päähenkilö istuu lattialla (kun ei muuta enää jaksa) ja selittää tyttärelleen, että hän tietää kaiken miehensä toilailuista mutta hän ei koskaan halunnut menettää kaikkea jo rakennettua, turvallisuutta ja hetkiä jolloin aamuaurinko paistaa keittiöön ja kahvi tuoksuu.. Jotenkin noin. Mielestäni kyseessä oli tarkkanäköinen kuvaus ihmisen turvallisuuden ja jatkuvuuden tarpeesta, ja epätyypillinen elokuvakohtaus.
Ja muistan kun minun exälläni oli sivusuhde, josta toki tiesin, ja meillä oli molemilla omat asunnot. Jossain vaiheessa kaikkein kamalimmalta tuntui ajatus siitä, ex ja sivusuhde ovat keittiössä ja tekevät yhdessä ruokaa.. Jakavat kaiken sen kodikkuuden ja intiimiyden joka minun mielestäni kuului vain minulle.
Olet kurjassa tilanteessa mutta et varmaan voi muuta kuin antaa tyttöystävän mennä ja katsoa mitä tapahtuu. Ihan varmasti ei ole sanottu se, että menisitte suhteessanne taaksepäin. Kuka sen määrittelee että ensin deittaillaan, sitten seurustellaan tiiviisti ja sitten asutaan yhteistä kotia jne.?? Toisaalta vähän kuulostaa siltä, että tyttöystäväsi ehkä saattaa valmistella lopullistakin eroa, vaikka ilman muuta välittää sinusta. Kaikkein todennäköisimpänä pidän sitä, että kumppanisi ei itsekään tiedä mitä haluaa, mutta haluaa jotain kuitenkin.
Pysyttele selväjärkisenä ja voimia sinulle!
Että itse tein vähän samalla lailla joskus kun en vielä ollut tarpeeksi vahva sanomaan heti heippa ja satuttamaan toista.....