Joka aamu kun herään, näen saman katon, katson ulos ikkunasta, mikään ei muutu, ei myöskään käsitykseni maailmasta. Joka päivä lähden opiskelemaan aina samaa ajatusta ajatellen, "miksi pitää jaksaa, kun vain tuntuu siltä, ettei pysty".
Päiväni menee hitaasti ja tuskallisesti opiskelun puurteessa. Joutuu olemaan joku toinen henkilö joka ei todellisuudessa ole. Se rasittaa. Pitää olla sosiaalinen ja iloinen, vaikka ei huvittaisi. Viimein kello näyttää kotiinmeno aikaa. Tunnen itseni ontoksi. Kaikki luulevat toista, vaikka olen jotain muuta.
Kotona alan heti nukkumaan, ajatellen samoja asioita kuin joka muukin päivä. En jaksaisi enää eteenpäin.
Masennus on ihmeellinen sairaus. Sen vaikutus neurokemiallisella tasolla ei ole kovinkaan ihmeellinen, mutta mitä tietty välittäjaine pystyykään aiheuttamaan ihmisessä. Jopa sen kuoleman omasta kädestä. On monenlaisia lääkkeitä, -tietenkin. Mutta jos todella haluaa parantua, sen on lähdettävä itsestänsä.
Herään, kello näyttää lähes aamuyötä. Syön ja mietin jälleen elämää, ja sen monimutkaisuuksia, pohdin yksinäisyyttäni syytellen itseäni. En ole sosiaalinen, joten kavereden hankkiminen on oikeasti vaikeaa. Mietin.
Olen elänyt suurimman osan elämästäni kiusaamisen kohteena, yksinään. Ajattelen, "Miksi juuri minä?". Ei ole selvää vastausta. Mietin.
-
Masennus on salakavala sairaus, joka saattaa iskeä keneen tahansa, ja myöskin -aivan sitä odottamatta. Se saattaa kehittyä nopeasti, tai sitten vuosien saatosta hitaasti. Sen hoitamatta jättäminen voi äärimmäisissä tapauksissa olla todella huono idea. Parhaita lääkkeitä masennukseen ovat hyvät ystävät, joiden kanssa voi jakaa oman näkemyksen maailmasta, -tulematta nolatuksi.
Tieteellisellä näkemyksellä masennus on vain häiriötä aivokemiallisissa toiminnoissa. Näihin on myös keksitty lääkkeita mm. epäselektiiviset monoamiidioksidaasit, joilla saadaan osittain tasapainotettua aivokemiallisia toimintoja. Masennus on sairaus. Masennusta ei kuitenkaan voida tuosta noin vain parantaa lääkkeillä. Lääkkeet voivat olla yksi hoidon vaiheista ja muodoista, mutta tuskin mikään todellinen masennus parantuu täysin lääkkeillä, jos niiden tehoon ei usko.
Masennukseen joutuminen on kuin heitettäisiin alas rotkoon. Vauhti kiihtyy ajan myötä. Aluksi se saattaa tuntua pieneltä, mutta kun ollaan jonkin matkaa edetty, se alkaa tuntua vaikealta. Sosiaaliset suhteet alkavat kärsiä, ja saattavat jopa kuolla, ei jaksa kiinnostaa enää mikään. Ja lopussa, -ei edes elämä.
On sairauksia jotka vain ottavat, on sairauksia jotka myös antavat. Hyviä vinkkejä on myös miettiminen. Kannattaa tutkiskella asioita vaikka sängyssä silmät kiinni ajan kanssa, monelta eri suunnalta. Kun tarpeeksi katselee, alkaa pakosti tajuamaan, että asiat eivät voi olla loppujen lopuksi mahdottoman huonosti. Ellei niistä itse tee sitä, -ja se ei kannata.
Ei ole mitään hoitomuotoa, jolla masennus saataisiin karkotettua tuosta vain. Jos sellainen olisi, -ei koko masennusta olisi koskaan edes keksitty.
Loppujen lopuksi. Olemme kuitenkin vain ihmisiä.
-M17
[email protected]
Päiväni menee hitaasti ja tuskallisesti opiskelun puurteessa. Joutuu olemaan joku toinen henkilö joka ei todellisuudessa ole. Se rasittaa. Pitää olla sosiaalinen ja iloinen, vaikka ei huvittaisi. Viimein kello näyttää kotiinmeno aikaa. Tunnen itseni ontoksi. Kaikki luulevat toista, vaikka olen jotain muuta.
Kotona alan heti nukkumaan, ajatellen samoja asioita kuin joka muukin päivä. En jaksaisi enää eteenpäin.
Masennus on ihmeellinen sairaus. Sen vaikutus neurokemiallisella tasolla ei ole kovinkaan ihmeellinen, mutta mitä tietty välittäjaine pystyykään aiheuttamaan ihmisessä. Jopa sen kuoleman omasta kädestä. On monenlaisia lääkkeitä, -tietenkin. Mutta jos todella haluaa parantua, sen on lähdettävä itsestänsä.
Herään, kello näyttää lähes aamuyötä. Syön ja mietin jälleen elämää, ja sen monimutkaisuuksia, pohdin yksinäisyyttäni syytellen itseäni. En ole sosiaalinen, joten kavereden hankkiminen on oikeasti vaikeaa. Mietin.
Olen elänyt suurimman osan elämästäni kiusaamisen kohteena, yksinään. Ajattelen, "Miksi juuri minä?". Ei ole selvää vastausta. Mietin.
-
Masennus on salakavala sairaus, joka saattaa iskeä keneen tahansa, ja myöskin -aivan sitä odottamatta. Se saattaa kehittyä nopeasti, tai sitten vuosien saatosta hitaasti. Sen hoitamatta jättäminen voi äärimmäisissä tapauksissa olla todella huono idea. Parhaita lääkkeitä masennukseen ovat hyvät ystävät, joiden kanssa voi jakaa oman näkemyksen maailmasta, -tulematta nolatuksi.
Tieteellisellä näkemyksellä masennus on vain häiriötä aivokemiallisissa toiminnoissa. Näihin on myös keksitty lääkkeita mm. epäselektiiviset monoamiidioksidaasit, joilla saadaan osittain tasapainotettua aivokemiallisia toimintoja. Masennus on sairaus. Masennusta ei kuitenkaan voida tuosta noin vain parantaa lääkkeillä. Lääkkeet voivat olla yksi hoidon vaiheista ja muodoista, mutta tuskin mikään todellinen masennus parantuu täysin lääkkeillä, jos niiden tehoon ei usko.
Masennukseen joutuminen on kuin heitettäisiin alas rotkoon. Vauhti kiihtyy ajan myötä. Aluksi se saattaa tuntua pieneltä, mutta kun ollaan jonkin matkaa edetty, se alkaa tuntua vaikealta. Sosiaaliset suhteet alkavat kärsiä, ja saattavat jopa kuolla, ei jaksa kiinnostaa enää mikään. Ja lopussa, -ei edes elämä.
On sairauksia jotka vain ottavat, on sairauksia jotka myös antavat. Hyviä vinkkejä on myös miettiminen. Kannattaa tutkiskella asioita vaikka sängyssä silmät kiinni ajan kanssa, monelta eri suunnalta. Kun tarpeeksi katselee, alkaa pakosti tajuamaan, että asiat eivät voi olla loppujen lopuksi mahdottoman huonosti. Ellei niistä itse tee sitä, -ja se ei kannata.
Ei ole mitään hoitomuotoa, jolla masennus saataisiin karkotettua tuosta vain. Jos sellainen olisi, -ei koko masennusta olisi koskaan edes keksitty.
Loppujen lopuksi. Olemme kuitenkin vain ihmisiä.
-M17
[email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
kiteytettynä noin.
laitoin tonkin.
[email protected]