Omakotitalon sanotaan olevan suomalainen unelma, enemmistö suomalaisista haluaisi asua sellaisessa ja aika moni asuukin. Valitettavasti. Mutta voisiko sitä miettiä kerran vielä ennen kuin alkaa selailemaan niitä niiiiin ihastuttavia talokirjoja, onko se kuitenkaan "meidän juttu". Kerronpa tästä pari esimerkkiä naapureistamme. Asumme suht uudella alueella, joissa kaikissa taloissa on asuttu 3-5 vuotta, joten ihan justiinsa ei taloja olla pystyyn pukattu. Mikä ihme osaa porukkaa riivaa? Miksi piti muuttaa omakotitaloon, kun ei löydy mielenkiintoa laittaa paikkoja kuntoon eikä huolehtia mistään? En voi välttyä ajatukselta rivarin sopivuudesta toisille... Molemmilla puolilla on naapureissa rouvat kotona lasten kanssa, mutteivät taatusti pistä nenäänsä ulos enempää kuin lastenvaunujen ulos törkkääminen vie aikaa. Toisella puolella piha rehottaa rikkaruohoa ja tontti on tasan siinä kunnossa, missä se oli sen jälkeen kun lasti peltomultaa sille täytteeksi kipattiin. Nätit angervotkin ovat jääneet rikkaruohojen alle kauan sitten, mutta ei haittaa, ei. Mies laittaa pihaa päivätyön ohessa, minkä ehtii. Toisella puolella kaatoivat joka ikisen puun heti kättelyssä (ja tässä oli sentään sankka metsä) ja nyt ihailemmekin kolmatta vuotta täysin sileää tonttia, jossa kyllä vihertää, nimittäin jälleen se sama peltomulta... Ja syksyllä karsea mutavelli savisella "mullalla".
Ymmärrän kyllä, että pihaa laitellaan hiljalleen ja budejetin salliessa, mutta oliko pakkoa laskea rahat niin tarkkaan, että ne riittivät tasan tarkkaan tonttiin ja taloon, muttei muuhun? Enkä ymmärrä sitä, miksei sitä vähääkään edes yritetä pitää siistinä? Eikö rahat riitä edes Round Up-pulloon? Tai miksi ylipäätään muuttaa ok-taloon, jos ei ulkohommat kiinnosta.? Joo, yritän olla katsomatta naapureiden suuntaan, mutta ihan oikeasti, hävettää näiden puolesta! Ei meilläkään kaksinen piha vielä ole, mutta ainakin tavarat ovat käytön jälkeen paikoillaan, lasten tavarat ja sotkut siivotaan säännöllisesti ja pidetään nurtsi ja pusikot siistinä. Puskaa ja pensasta ostetaan sitä mukaan kun rahat riittää niihin ja kunnon multiin.
Meillä on neljä pientä lasta ja käyn töissä (kuten mieskin), mutta olen taatusti mukana hommissa niin paljon kuin vaan ehdin, pystyn ja osaan. En kehtaisi jättää kaikkia hommia yksin miehelle, tämähän on yhteinen unelma ja projekti ja yhdessä tämä rämmitään läpi!
Omakotitalon rakentaminen on, etenkin pienellä budjetilla itse paljon tehden, aivan järjettömän iso projekti, jossa vuodatetaan hetkittäin verta, hikeä ja kyyneleitä. On se kyllä myös opettavaista ja hauskaakin on aina välistä, mutta taatusti kokemus on rankka. Onnellisia ovat ne, jotka pystyvät ostamaan kaiken valmiina, suurin osa tuskin pystyy tai edes haluaa. Se, että saa talon pystyyn on toki iso askel, mutta senkin jälkeen hommaa on valtavasti. Talo ei taatusti ole sellainen, kuin siinä ihastuttavassa talokirjassa ilman prkleelistä työtä. Siinä voipi kädetkin välillä likaantua.
Ymmärrän kyllä, että pihaa laitellaan hiljalleen ja budejetin salliessa, mutta oliko pakkoa laskea rahat niin tarkkaan, että ne riittivät tasan tarkkaan tonttiin ja taloon, muttei muuhun? Enkä ymmärrä sitä, miksei sitä vähääkään edes yritetä pitää siistinä? Eikö rahat riitä edes Round Up-pulloon? Tai miksi ylipäätään muuttaa ok-taloon, jos ei ulkohommat kiinnosta.? Joo, yritän olla katsomatta naapureiden suuntaan, mutta ihan oikeasti, hävettää näiden puolesta! Ei meilläkään kaksinen piha vielä ole, mutta ainakin tavarat ovat käytön jälkeen paikoillaan, lasten tavarat ja sotkut siivotaan säännöllisesti ja pidetään nurtsi ja pusikot siistinä. Puskaa ja pensasta ostetaan sitä mukaan kun rahat riittää niihin ja kunnon multiin.
Meillä on neljä pientä lasta ja käyn töissä (kuten mieskin), mutta olen taatusti mukana hommissa niin paljon kuin vaan ehdin, pystyn ja osaan. En kehtaisi jättää kaikkia hommia yksin miehelle, tämähän on yhteinen unelma ja projekti ja yhdessä tämä rämmitään läpi!
Omakotitalon rakentaminen on, etenkin pienellä budjetilla itse paljon tehden, aivan järjettömän iso projekti, jossa vuodatetaan hetkittäin verta, hikeä ja kyyneleitä. On se kyllä myös opettavaista ja hauskaakin on aina välistä, mutta taatusti kokemus on rankka. Onnellisia ovat ne, jotka pystyvät ostamaan kaiken valmiina, suurin osa tuskin pystyy tai edes haluaa. Se, että saa talon pystyyn on toki iso askel, mutta senkin jälkeen hommaa on valtavasti. Talo ei taatusti ole sellainen, kuin siinä ihastuttavassa talokirjassa ilman prkleelistä työtä. Siinä voipi kädetkin välillä likaantua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä meikäläinen yrittää pitää paikat siistinä, mutta kun ei pysty repeämään joka paikkaan kun teen sisäremppaa. Kyllä käy kateeksi kun katselee naapurin pihoja ja hävettää oma kynnöspelto. Ei meillä rikkaruohot rehota, mutta talon rakentaja ei huolehtinut pihasta vaan oleskeli kesät kesämökillään. Piha on jyrsittävä ja perustettava nurmikko uudelleen. Yhdeltä sivulta olen sen jo ehtinyt tekemään ja hyvä tuli. Mukavempi ajella nurmikko, kun pohja on tasainen ja kivet ei kolise.
Välillä sitä miettii onko tässä mitään järkeä, kun kaikki aika menee toisten jälkien korjaamiseen. Meillä on lähes aina yhden miehen talkoot, vaimo on 10 miljoonan asukkaan kaupungista ja siis kaupunkilainen luonteeltaan. Noh vaimolla pitää kiirettä lasten kanssa ja on se lastenhoito kovaa homaa.
Väliilä vaan tuntuu että, ehtiiköhän sitä itse koskaan nauttimaan niistä työnsä tuloksista, vai ehtiikö kuolla ennen kuin on rempat saanut valmiiksi. Hommaa tuntuu riittävän. Nimimerkki kertokoon kaiken.