kuvaa Helsingin poliisin toimintaa mielestänne parhaiten/realistisimmin?
Itsekin kirjoittaja
kuka dekkaristi
4468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ratakatu 12: Suojelupoliisin historia 1949-2009. Toim. Matti Simola.
Mielenkiintoinen. Pelottava. Uskottava.
Vanhoista sanoisin Mika Waltari ja komisario Palmu. Fiktiivisten komisarisoiden esi-isä.
Mites Matti Yrjänä Joensuu?
yhdestä Joensuun kirjasta; Harjunpää ja pyromaani.
Noin 80-lukulainen kuvaus poliisista ja rikollisesta teki aikuiseen lukijaan vaikutuksen.
Jotkut kaiketi nuoret lukijat olivat kokeneet sen ahdistavana, ja siinä olikin kuvausta
olosuhteista, ja yrityksiä etsiä rikosten syitä. - Ehkä he olivat vielä potterväkeä.
Joku Aarno Rönkä oli vuosia sitten 2003 päivittänyt oman dekkarisivustonsa, jonka
uskon löytyvän nimihaulla dekkari aarno rönkä. Siinä on monenlaista pohjatietoa.
Toimittajat Matti Rönkä ja Jarkko? Sipilä ovat huomion arvoisia. Röngän roistosankari
Kärppä olisi kyllä voinut olla ampumatta konekiväärillä helsinkiläisellä varastoalueella!
Aluksi on pakko sanoa, että minullahan ei ole omakohtaista kokemusta poliisitoiminnasta, joten en voi sanoa oikeasti tietäväni mikä on realistista poliisitoimintaa.
Mutta uskoisin ainakin poliisi- ja toimittajataustaiseten kirjoittajien hallitsevan parhaiten nuo realismiasiat. Hehän seuraavat poliisin toimia aitiopaikalta ihan ammattinsa puolesta.
Tähän sarjaan kuuluvat ainakin: Matti Yrjänä Joensuu, Juha Numminen, Jarko Sipilä, Hannes Markkula.
Myös Mauri Sariolan alkupään tuotannoissa poliiseja kuvattiin jonkinlaisella realismilla, myöhemmin kirjailijalla taisi hiukan mopo karata käsistä.
Realistista poliisiromaania kaipaaville suosittelen myös enemmän sotakirjailijana tunnetun Niilo Lauttamuksen romaania Poliisimiehet. Hän kuvaa kirjassaan sodasta kotiutuneen poliisimiehen virkauraa ja elämää 1940-luvulta jonnekin 60-luvulle saakka. Vuosilukuja ei kirjassa mainita, joten tuo ajanjaksoarvio on puhtaasti mutu-tuntumaa. Samalla romaani sivuaa poliisityön politisoitumista vaaran vuosina punaisen valpon ikeen alla ja yleensäkin suomalaisen yhteiskunnan sodanjälkeistä tilaa.