moi!
maaliskuun vikoilla liukkailla kaaduin ja "sain" nilkkaani sirpaleisen trimalleolaarimurtuman, joka korjattiin 11 ruuvilla ja levyllä. kipsiaika meni suht hyvin jos ei oteta lukuun aivan järkyttäviä särkyja, veritulppaepäilyä ja kamalaa turvotusta, jonka vuoksi kipsiäkin piti useaan otteeseen uusia.
vaan kipsinpoiston jälkeen se riemu vasta repesi. seuraavalla viikolla hyvin ummessa ollut leikkauhaava aukesi pieneltä matkalta, siihen antibiootit. säryt jatkuivat aivan kamalina, buranaa ja panacodia meni kuin leipää. nilkka oli kankea kuin mikä, mutta sitä vaan perudteltiin syndesmoosiruuvin olemassaololla, kunhan ruuvi poistettaisiin liikeradatkin paranisivat, sanottiin. lisäksi varpaat eivät juuri liikkuneet ja tuntohäiriöitä olli melkein koko jalassa nilkasta alaspäin.
koitti sitten se syndesmoosiruuvinpoisto. kaikki meni hyvin ja sainpa ajan myös enmg.tutkimukseenkin muutaman viikon päähän, koska oli syytä epäillä hermovauriota.
tikit otettiin pois vajaan kahden viikon päästä. haava pretkahti heti auki, se ei ollut ollenkaan mennyt umpeen tikkien aikana. ja auki se pysyi lähes kaksi kuukautta ennen kuin lopulta antibioottien ja lukuisten puhdistustan jälkeen sulkeutui. tänä aikana aloitin myös hermosärkylääkityksen ja kävin siellä enmg-tutkimuksessa, joka kertoikin sen mikä oikeastaan olikin jo tiedossa, hermovaurio ja mitä ilmeisesti huonolla paranemisennusteella vielä.
nyt jalkaa on kuntoutetta, toinen kymmenen kerran setti menossa (kuntoutusta hidastivat ensin syndesmoosiruuvin olemassaolo ja sen jälkeen avonainen haava). jalkaa särkee edelleen lähestulkoon koko ajan, nyt syön lyricaa 150 150mg päivässä, ei väsymystä lukuunottamatta kauheita sivuvaikutuksia. noritrenista sain rytmihäiriöitä niin että jouduin soittamaan ambulanssinkin itselleni. nilkka pyörii ihan holtittomasti, nivelrako on kuulemma suurentunut. yksi ruuvi painaa ja olenkin siitä jalleen leikkausjonossa, mielenkiinnolla odotan millainen rumba siitä tulee. henkisesti rupean olemaan ihan poikki, onneksi töissä ollaan ymmärtäväisiä, teen vointini mukaan. jos en siellä kävisi, luultavasti olisin jo pimahtanut aika päiviä sitten... ;)
löytyykö minulle kohtalotovereita, olisi kiva kuulla miten olette toipuneet ja millä aikataululla.. oma jaksaminen rupeaa tosiaan olemaan tiukoilla jo ihan särkyjenkin vuoksi, samoin kuin siksi, että kaikki vanhat harrastukset on pitänyt lopettaa, ratsastus, lenkkeily, laskettelukin varmasti, rullaluistelu... kun ei toi kävelykään ontumatta vielä suju.
kauhulla jo odotan ensi talvea.
maaliskuun vikoilla liukkailla kaaduin ja "sain" nilkkaani sirpaleisen trimalleolaarimurtuman, joka korjattiin 11 ruuvilla ja levyllä. kipsiaika meni suht hyvin jos ei oteta lukuun aivan järkyttäviä särkyja, veritulppaepäilyä ja kamalaa turvotusta, jonka vuoksi kipsiäkin piti useaan otteeseen uusia.
vaan kipsinpoiston jälkeen se riemu vasta repesi. seuraavalla viikolla hyvin ummessa ollut leikkauhaava aukesi pieneltä matkalta, siihen antibiootit. säryt jatkuivat aivan kamalina, buranaa ja panacodia meni kuin leipää. nilkka oli kankea kuin mikä, mutta sitä vaan perudteltiin syndesmoosiruuvin olemassaololla, kunhan ruuvi poistettaisiin liikeradatkin paranisivat, sanottiin. lisäksi varpaat eivät juuri liikkuneet ja tuntohäiriöitä olli melkein koko jalassa nilkasta alaspäin.
koitti sitten se syndesmoosiruuvinpoisto. kaikki meni hyvin ja sainpa ajan myös enmg.tutkimukseenkin muutaman viikon päähän, koska oli syytä epäillä hermovauriota.
tikit otettiin pois vajaan kahden viikon päästä. haava pretkahti heti auki, se ei ollut ollenkaan mennyt umpeen tikkien aikana. ja auki se pysyi lähes kaksi kuukautta ennen kuin lopulta antibioottien ja lukuisten puhdistustan jälkeen sulkeutui. tänä aikana aloitin myös hermosärkylääkityksen ja kävin siellä enmg-tutkimuksessa, joka kertoikin sen mikä oikeastaan olikin jo tiedossa, hermovaurio ja mitä ilmeisesti huonolla paranemisennusteella vielä.
nyt jalkaa on kuntoutetta, toinen kymmenen kerran setti menossa (kuntoutusta hidastivat ensin syndesmoosiruuvin olemassaolo ja sen jälkeen avonainen haava). jalkaa särkee edelleen lähestulkoon koko ajan, nyt syön lyricaa 150 150mg päivässä, ei väsymystä lukuunottamatta kauheita sivuvaikutuksia. noritrenista sain rytmihäiriöitä niin että jouduin soittamaan ambulanssinkin itselleni. nilkka pyörii ihan holtittomasti, nivelrako on kuulemma suurentunut. yksi ruuvi painaa ja olenkin siitä jalleen leikkausjonossa, mielenkiinnolla odotan millainen rumba siitä tulee. henkisesti rupean olemaan ihan poikki, onneksi töissä ollaan ymmärtäväisiä, teen vointini mukaan. jos en siellä kävisi, luultavasti olisin jo pimahtanut aika päiviä sitten... ;)
löytyykö minulle kohtalotovereita, olisi kiva kuulla miten olette toipuneet ja millä aikataululla.. oma jaksaminen rupeaa tosiaan olemaan tiukoilla jo ihan särkyjenkin vuoksi, samoin kuin siksi, että kaikki vanhat harrastukset on pitänyt lopettaa, ratsastus, lenkkeily, laskettelukin varmasti, rullaluistelu... kun ei toi kävelykään ontumatta vielä suju.
kauhulla jo odotan ensi talvea.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mielenkiintoinen nähtävästi on niin että voi varautua n vuoden kestävään aikaan ilman normaalia elämää. Sen tuollainen leikkauksesta paraneminen vie. Tapauksesi on melko vaikea koska joudut uusinta leikkaukseen.
Minusta tämä osoittaa sen että joka ikisessä leikkauksessa on oma komplikaatio riskinsä.
olen kuntouttanut monia samanlaisia tapauksia Hyvänä ohje sääntönä on olla kärsivällinen
ja koettaa suhtautua normaalisti sillä häätäily ei auta yhtään. Tämä on toki iso juttu mutta otappa se niin etä näet hyvät puolet asiasta.
Kyllä sinä hengissä selviät ja nauti siitä ettet tarvitse painaa hikihatussa duunissa.
Harrastuksiin pääset palaamaan n vuode kuluessa jos kaikki kuntouksen osalta menee hyvin.
älä sinä yhtään hätäile nyt on sinulla kasvun paikka