Juridisestihan lapsi määritellään henkilöksi, joka on alle 18-vuotias. Teiniäidit ovat lapsen saadessaan 13-19-vuotiaita.
Eli 13-17-vuotiaana lapsensa saaneet teiniäidit ovat vielä itsekin lapsia. Kuinka he selviytyvät lapsen kasvattamisesta?
Jos raskaus on vielä ei-toivottu, niin pystyykö tämä äiti koskaan rakastamaan lastaan samalla tavalla kuin äiti, jolle lapsi on raskauden alusta asti ollut hartaasti toivottu lahja.
Entäpä kun lapsi itse vanhempana tajuaa, minkä ikäisenä äiti on saanut hänet, mitä lapsi silloin ajattelee äidistänsä ja isästänsä?
Hänelle tulee kysymyksiä, miten minä sain alkuni?
Jossain sohvalla kun 15-vuotias äitini ja 16-isäni humalassa tekivät minut, ja myöhemmin syvsti katuivat tekoaan, joka johti minun syntymääni. Oikein sydämessään toivoivat, että raskaus olisi päättynyt keskenmenoon.
Lapsi alkaa ajatella, että on luonnollista harrastaa seksiä 14-vuotiaana, niinhän hänen äitinsäkin teki. Haluavatko nämä teiniäidit, että heidän lapsensa makaa 14-vuotiaana 20-vuotiaan poikaystävänsä kanssa?
Useissa tutkimuksissa on todettu, että teiniäitien lapset pärjäävät elämässään keskimääräistä huonommin.
Heidät tuomitaan useammin rikoksista, heillä on muita lapsia useammin käytöshäiriöitä ym. Tästä on tehty useita tieteellisiä tutkimuksia myös Suomessa. Miten lapsi voisi koskaan oppia esim. mikä on oikein tai väärin kun ei edes oma äiti osaa sitä hänelle opettaa, kun on vielä itsekin keskenkasvuinen lapsi.
Eli 13-17-vuotiaana lapsensa saaneet teiniäidit ovat vielä itsekin lapsia. Kuinka he selviytyvät lapsen kasvattamisesta?
Jos raskaus on vielä ei-toivottu, niin pystyykö tämä äiti koskaan rakastamaan lastaan samalla tavalla kuin äiti, jolle lapsi on raskauden alusta asti ollut hartaasti toivottu lahja.
Entäpä kun lapsi itse vanhempana tajuaa, minkä ikäisenä äiti on saanut hänet, mitä lapsi silloin ajattelee äidistänsä ja isästänsä?
Hänelle tulee kysymyksiä, miten minä sain alkuni?
Jossain sohvalla kun 15-vuotias äitini ja 16-isäni humalassa tekivät minut, ja myöhemmin syvsti katuivat tekoaan, joka johti minun syntymääni. Oikein sydämessään toivoivat, että raskaus olisi päättynyt keskenmenoon.
Lapsi alkaa ajatella, että on luonnollista harrastaa seksiä 14-vuotiaana, niinhän hänen äitinsäkin teki. Haluavatko nämä teiniäidit, että heidän lapsensa makaa 14-vuotiaana 20-vuotiaan poikaystävänsä kanssa?
Useissa tutkimuksissa on todettu, että teiniäitien lapset pärjäävät elämässään keskimääräistä huonommin.
Heidät tuomitaan useammin rikoksista, heillä on muita lapsia useammin käytöshäiriöitä ym. Tästä on tehty useita tieteellisiä tutkimuksia myös Suomessa. Miten lapsi voisi koskaan oppia esim. mikä on oikein tai väärin kun ei edes oma äiti osaa sitä hänelle opettaa, kun on vielä itsekin keskenkasvuinen lapsi.
Vastaukset 29
Vanhimmat
läheskään aina....
mitähän tutkimuksia olet lukenut, kun noin varmasti voit asiasta antaa ehdottomia mielipiteitä? Ja tutkimustulos on usein sellainen, joksi sen tutukija on halunnut!!!!
Voi olla, että lapsi alkaa sukupuolielämän nuorena, koska vanhempansakin aloittivat. Toisaalta voi käydä juuri toisin päin. Eihän vakivaltaisissa perheissä kasvaneet lapset välttämättä ala pahoinpitelemään omaa perhettään. Tai alkoholistin lapsesta saattaa kasvaa varsin absolutisti kansalainen.
Itse en ole teinivanhempien jälkeläinen. Sen sijaan tunnen muutaman, joilla on nuoret vanhemmat (lapset saatu 16- ja 17-vuotiaina). Nämä kahden eri perheen miehet ovat tällä siis reilusti 30 vuotiaita, eikä kummallakaan ole lapsia, eikä tolkutonta määrää seksisuhteita takanaan, eikä heidän seksielämänsä ole alkanut erikoisen varhain.
Kyllä nyt mieluummin ajattelen näyttää syyttävällä sormelle jotain aivan muuta kuin nuoria vanhempia... jos nyt jotain on syytettävä, olkoon se sitten "aikamme lapsi", jos nuorena sänkyyn hypätään. Eiköhän jokainen tee omat ratkaisunsa tässäkin asiassa. Vanhempia on syytetty maailman sivu mitä ihmeimmistä asioista, lastensa rikollisuudesta, homoudesta ja kehitysvammaisuudesta.
En kuitenkaan halua yllyttää hyvin nuoria vanhemmiksi. Toisaalta jos ajattelemme, ennen lapset tehtiin paljon nuorempina kuin tänä päivänä, ja ainankin minun sukupolveni on sitä luokkaa, saati vielä vanhemmat ihmiset. Eli kumpi on luonnottomampaa, ensimmäisen lapsen syntymä alle 20 vuotiaalle vai yli 35 vuotiaalle? Jos minulta kysytään, niin lapset mieluummin nuorena!
nämä miehet niin hyvin että osaat noin tarkasti kertoa heidän seksielämästään? Harva noin henkilökohtaisia asioita kertoo kovin monelle.
Toinen heistä on mieheni ja toinen siskoni mies. Olemme olleet kaikki tuttuja jo nuoruuden päivistä alkaen... eli olemme eläneet yhteisen nuoruuden.
Kyllä ainakin minun ystäväpiirissäni puhutaan näistä asioista todella avoimesti.
hups tulipa vahingossa kysyjä71:n tilalle ihmettelijä71:o)!
Toisaalta eihän muutaman ihmisen seksikäyttäytyminen ole riittävä otos pidemmälle vietyjen tulkintojen suhteen... mutta en voi myöskään ymmärtää tai sietää yleistyksiä, joita alkuperäinen kirjoittelija viljeli.
Ja kuten Eijakin kirjoitti, kyllä seksiasioista puhutaan minunkin tuttavapiirissä melkoisen vapaasti.
Minä olen 22-vuotias, eli en teini, ja raskaana. Raskaus oli puhdas vahinko, mutta niinhän se kovin usein onkin. Ja ei ole mitään epäilystä siitä, ettenkö lastani tule rakastamaan aivan yhtä paljon kuin nekin, joilla raskaus on harkittu. Se, että tulee raskaaksi vahingossa, ei tarkoita sitä, etteikö lapsi kuitenkin voisi olla toivottu. Ja näitä vahinkoja siis voi sattua muillekin kuin teineille (ja kaikki teiniraskaudethan eivät edes ole vahinkoja). Miksi sinulla on sellainen käsitys, että jokainen teiniraskaus on saanut alkunsa kännisestä sähellyksestä? Minä kyllä menetin teininä neitsyyteni, mutten ollut todellakaan kännissä. Miksi luulet kaikkien teinien olevan täysin edesvastuuttomia?
>>>Lapsi alkaa ajatella, että on luonnollista harrastaa seksiä 14-vuotiaana, niinhän hänen äitinsäkin teki. Haluavatko nämä teiniäidit, että heidän lapsensa makaa 14-vuotiaana 20-vuotiaan poikaystävänsä kanssa?
en voi muuta sanoa kuin että vihaksi otti toi sinun tekstisi...
ensinnäkin vaikka olen vasta 17w kun lapseni syntyy, niin lapseni EI missään nimessä ole "VAHINKO" vaan tarkasti ajateltu ja harkittu lapsi...KUKAAN EI voi luokitella että jos on nuoriäiti tai isä niin olisi huonompi kuin muut!!
saisit mielestäni hävetäö tekstiäsi, niin loukkaavaa että oikein itkettää kuinka julmasti kirjoitit!!Ollaan me *teiniäidit* ylpeitä ja ei anneta *vanhoillisten* pahoittaa omiamme!!
ja eiköhän se "lapsi" itse päätä koska se on sukupuoli kanssa yhteydessä..olemmehan mekin niiden lapsia, vaikka he olisivat meidät vanhana tehneetkin!!
että monikaan teiniäiti tarjoaa omalle lapselleen samaa kaavaa kuin mitä itse on tehnyt.
Kyllä jokainen teiniäiti törmää arjen todellisuuteen ja oppii miten olisi kannattanut tehdä.
Sinä et ole teiniäiti, joten et voi tietää minkä takkuisen viidakon läpi nuori äiti kulkee hankkiessaan lapselleen hyvän elämän. Ympäristön kielteinen ja epäilevä asenne ei pahemmin auta minkään ikäistä äitiä...
Pienellä asennemuutoksella voitaisiin niitä syrjäytymislistojakin hieman lyhentää.Lasten takia toivoisin ulkopuolisilta ihmisiltä pientä pohdintaa, millä oikeudella he automaattisesti antavat syrjäytymisen tapahtua!!!Lapsi ei koskaan ole vastuussa vanhempiensa teoista..
Tultaisiin toisiamme puolitiehen vastaan eikä aina syyteltäisi. Tehtyjä kun ei saa tekemättömäksi.
Me teimme lapsemme selvinpäin,vuosi yrittäen ja toivoen lahjaa 18-vuotiaina,että ei se ihan niinkään mene.
Sain itse esikoiseni 20-vuotiaana ja en tosiaankaan ollut valmis äidiksi ..vaikka olinki joutunut hoitamaan vauvaa ollessani 16-vuotias..
Mutta kun on lapsen kanssa neljän seinän sisällä ja se on kestettävä tuli eteen mikä huuto sessio kausi hyvänsä...Itse väsyin ja olin masentunut, mutta onneksi oli kuitenkin mies joka auttoi etten ollut yksin.
Itse en usko että 14-vuotias saati sitten 17-vuotias on valmis äidiksi..Onko kukaan koskaan täysin valmis äidiksi???
Mikä on huippu-äiti??
Varmaan sellainen joka jaksaa valvoa 24h-vuorokaudessa eikä hermo mene koskaan...!
Lapsi on kuitenkin lapsuutensa ansainnut ja en soisi kenellekkään teinille niin rasittavaa elämää että alkaisivat vääntämään pentuja ennekuin omat lapsilisät loppuvat.
Tuskin kukaan teini tekee lasta harkitusti eiköhän ne ole kaikki vahinkoja, ja niistä kuuluu vastuu teinien vanhemmille..En itse tiedä mitä tekisin jos oma tyttäreni tulisi kertomaan että on pieniin päin..
Toivon tosiaan että osaan asettaa lapsilleni rajat ja että he niihin mukautuvat.
Onhan tässä kuitenkin loppujen lopuksi kysymys siitä mitä lapsi on saanut kasvatuksekseen ja minkälainen on tausta.
Jos on saanut osakseen rakkautta ja huomiota, ei sitä tarvitse lähteä ennenaikaisesti muualta hakemaan.
Miten voit väittää, ettei kukaan nuori ole valmis äidiksi? Täällähän ovat monet kertoneet, kuinka ihanaa äidiksi tuleminen oli. Minullakin on nyt puolivuotias poika (itse olen 20), enkä ole suurempaa väsymystä tuntenut (siis sen kummempaa kuin on normaalia, kukaan ei jaksa väsymättä ikuisuuksiin). Äitinikin sanoo, että jaksoi paljon paremmin minun kanssani (sai minut 22-vuotiaana) kuin taas pikkusiskoni kanssa jonka sai ollessaan 34-vuotias. Eikä meissä lapsina ole suurempia eroja ollut.
Minä sain lapsen 15-vuotiaana, mutta raskaaksi tulin 14-vuotiaana. Ripille maha pystyssä. Kuka sanoo, ettei ollut toivottu? Oli kyllä. Isä ei tosin 20-vuotta, hieman nuorempi.
Eipä pilannut elämääni. Elämäni valo siis. Ekaluokkalaiseni, fiksu likka ja pärjää koulussa todella hyvin. Ei valehtele, ei varasta. Ihan normaali lapsi siinä missä vanhempien äitien muksut. Ei kiusaa, ei tappele (paitsi siskonsa kanssa, mutta sehän on normaalia, eikö) enkä ole saanut kuin positiivista palautetta tytöstäni.
Kun tästä vanhempana taaksepäibn katselen niin todellakaan voi sanoa olleeni huono äiti. Paljon tiukempi olin kuin nyt, kolmatta odottaessa.
Ainut mistä lapsi ehkä kärsinyt on se, että on kavereitten mielestä ollut liian makeissa kuteissa ja alussa koulussa oli polemiikkia siitä.
Voin kertoa, että olen selviytynyt lapsen kasvattamisesta todella hyvin. Vaikka en ota kunniaa itselleni, pidän enemmänkin ajatuksesta, että lapseni on vaan niin fiksu ja hieno ihminen, jotta siksi niin ihana persoona on.
Veikkanpa, että tulee pärjäämään elämässä erittäin hyvin. Tomera täti kun on.
Jos sinulla on siellä kotona lapsia jotka ovat iältään 13-17, eivätkä osaa erottaa oikeaa väärästä, niin vika ei ole iässä todellakaan. Jotain on mennyt vikaan ja pahasti, anteeksi nyt vaan.
tyypillinen itserakkaan lapsen kirjoitus.
Osoitteleva, subjektiivinen, naivi, epähumaani.
Ole vaan ihan rauhassa nokka pystyssä.
Tyhmempikin tajuaa, ettet olisi tähän päivään asti selvinnyt ilman jonkun muun tukea.
Aikuisuus ja valmius vanhemmaksi pitäisi pistää luvanvaraiseksi. Tarkistaa, että yksilöllä on asunto, vähintään peruskoulutus käytynä tai ammatti, ja tottakai taloudellinen tilanne riittävän vakaa, ennenkuin lisääntymislupaa annetaan. Täytyyhän lapselle pystyä jotain hankkimaankin, ja sitä ei saisi kukaan tuupata yhteiskunnan tai omien vanhempiensa harteille.
Sehän päivänselvästi peilaisi vain sitä, että kyseinen vanhempi ole valmis vanhemmaksi, jos jonkun toisen kuitenkin pitää asioista huolehtia.
Enkä nyt tarkoita satunnaisia lahjoja lapselle tai lapsen yöpymistä kerran vuodessa isovanhemman luona.
IMO.
Omasi oli selkeästi tyypillisen ylimielisen itseään kypsänä pitävän ihmisen kirjoitus...
Itse sorrut myös moniin epämiellyttäviin piirteisiin kirjoituksessa, jotka kielivät omista epämiellyttävistä luonteenpiirteistäsi. Mutta meissä kaikissahan on niitä! Ja subjektiivisesti ajattelevia, naiiveja ja epähumaaneja ihmisiä löytyy ikäluokasta kuin ikäluokasta. Ja heistä monilla on lapsia.
Itserakkaan? Ei kuule, lastani rakastan ja yli kaiken. Jos se, että olen ylpeä ja kerron hänestä rintarottingilla tekee minusta itserakkaan, niin olen sitä mielelläni.
En tiedä mistä luit minun sysänneen lapseni hoidon vanhemmilleni tai yhteiskunnalle tai yleinsäkkään laittanut yhteiskunnan ostamaan lapselleni mitään. Luin kirjoitukseni kahteen kertaan, enkä löytänyt. Tosin...voihan olla, että on vikaa silmissäkin;)
Ammatti ei kuule takaa mitään, ei edes työpaikkaa (joka kyllä on) ja työpaikkakin oli jo raskausaikana. Vaikka olin vaivaiset 15-vuotta. Ja duunia olen tehnyt, kun lapset ovat sen ikäisiä olleet, että heidät tarhaan on voinut laittaa.
Kyllä minä ihan itse hoidin omat asiani. Ei siinä kukaan kädestäpitänyt ja niitä puolestani tehnyt, kun ei tarvinnut.
Ja opiskella olisin voinut (paitsi tietenkin sen jälkeen, kun isälleni avattu puhelin liittymästä rapsahti 6000mk:n lasku joka jäi maksettavakseni ja menetin luottotiedot), mutta en halunnut, kun tahdoin tehdä töitä. Ja onni oli, että tein. Sain niin hyvän opin, että ei tosikaan ja vastuuta, jota ei monella vanhemmallakaan ollut. Kiitos iki ihanan entisen työnantajani jota muistelen lämmöllä varmasti koko ikäni. Ja koska varmaan tahdot tietää olinko liian laiska tekemään töitä ja sainko potkut, niin en saanut, vaan yritys piti myydä.
Naivi en todellakaan ole. Se on karissut jo kauan aikaa sitten (mutta jos saisin, olisin mielummin naivi). Epähumaani? Olen varmaan tyhmäkin, mutta en nyt tajua:)
En ole nokkapystyssä, mutta rintarottingilla lapsestani ja meinaan olla hautaan asti.
Tukea sain, sen myönnän. Ilman sen vastaan ottamista en olisi edes lasta saanut pitää. Tottakai haluttiin varmistaa, että minusta on äidiksi. Ekan kerran lapsen synnyttyä ja toisen kerran kun minusta tuli yksinhuoltaja. Molemmilla kerroilla sain hyvät paperit (en kyllä mustaa valkoisella tai varsinaista todistusta, mutta muotoseikkoja, eikö?).
Oma kämppä on ollut 16-vuotiaasta asti, olisi ollut heti lapsen syntymästä, mutta kun haluttiin varmistaa, että tosiaan hoidan lapseni hyvin (vaikkakaan en olisi koko lasta tehnyt jos olisin edes epäillyt etten osaisi, tähänkin varmaan löytyy joku kiva termi...nyt ei vain tule päähän mitään).
Ja 17-vuotiaana minulla kävi kerran viikossa kahvilla kaksi kivaa tätiä, jotka pian tulivat siihen tulokseen, että on ihan turhaa, kun niitä oikeasti tukea tarvitsevia on jonossa enkä siihen joukkoon kuulu.
No se, että minusta tuli yksinhuoltaja...niinpä, selvästikkään ei vanhempi ainesta, tätä se teettää, erotilastojen kasvua, kun nuorena lapset hankkii.
Ja ei, en ole yksinhuoltaja enään (joten se siitä oletuksesta, että olisi kolmen eri isän lapset). Vuokrakämpässä asutaan viellä, ainakin nelisen vuotta, kun olemme sitä mieltä, että yksi laina kerrallaan ja nyt on juuri ostettu uusi auto, joten taloudellinen tilanne on ihan ok. Ei ole sossu meille autoon rahoja antanut, eikä kyllä pyydettykkään;)
Tosin ne sossun rahat soisin paljon ennemmin lapsiperheille, kun niille juopoille jotka niitä surutta saa, kun osaavat puhua itselleen viinaa (senkin ihmeen olen nähnyt, kun isäni yli määräiset ryyppyrahat sosusta sai, 500mk).
Sen verran nökö sinulle sanoisin, että elämässä mikään titteli, rahamäärä tai ikä ei kerro ihmisestä yhtään mitään kuin vain ko. asiat. Se ei kerro, onko ihminen hyvä vai huono.
Olen kyllä kuullut, että sossusta saisi pyörät tms. lapselle, mutta kyllä ne ihan omilla (töissä hankkimilla) rahoilla ostin. Ihan yksin. Edes elatus avun turvin en sitä tehnyt, kun en moista lapsen isän pyytänyt..ainoastaan, että pitää lapseensa yhteyttä ja niin on tehnyt. Tosin nykyisin sitä elatustakin maksaa, mutta ei kyllä minulle. Lapselle ne menee, muutama kymppi kuussa.
Eipä minun vanhempani edes lastani hoitoon saisi, eikä kyllä miehenikään. Kun en yhtään luota että osaavat hoitaa (ja sekin on ihan todistettu, että oikeassa olen). Eikä haittaa pätkääkään! Lapsille ihan hyvä saada nukkua yöt tutussa ja turvallisessa sängyssä ja olla vanhempien kanssa. Kerkeehän sitä sitten, kun ovat aikuisia. Ja mihin me tästä edes mentäisiin...
Tosin rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että olen silti ollut viettämässä iltaa ystävieni kanssa ja mieheni omiensa...tosin eriaikaa. Näin ollen aina toinen saa tietsikan illaksi itselleen;))
No annoin varmaan taas tuhat ja yksi syytä siihen, että vanhemmuus pitäisi olla luvan varaista, mutta mikäs siinä, hupia se tämäkin.
Samaa mieltä olen kyllä siitä, että vanhemmuuteen pitäisi ensin saada lupa ja sen luvan voisi myös voida ottaa helpommin pois kuin nykyään. Ja viellä voitaisiin ihan lapsenteko kielto antaa iäksi joissain törkeimmissä tapauksissa (kuten oman lapsen tappo tai törkeä heitteelle jättö).
Tuo oma kirjoituksesi oli vähintäänkin yhtä naivi, epähumaani ja osoitteleva kuin kirjoitus, jota soimasit.
Aikuisuus ja valmis vanhemmaksi on mielestäni jotain ihan muuta kuin asunto, peruskoulutus ja vakaa taloudellinen tilanne. Kyse on enemmän henkisistä asioista, esimerkiksi vakaa parisuhde, avoimuus ja valmius tinkiä omasta elintasostaan.
Nainen ei ole koskaan valmis äiti odottaessaan ensimmäistä lastaan. Vasta lapsen syntymän myötä ja oman lapsen hoitamisen myötä nainen kasvaa äidiksi. Tämä asia ei vaan ole kiinni iästä, kun nainen kokee olevansa valmis tulemaan äidiksi, niin hän yleensä myös on.
Nykynuoret aloittavat seksin melkoisen nuorena... mutta asia ei ole mikään teinivanhempien lasten ongelma, vaan ihan kaikkien nuorien.
Totta on, että tutkimuksien mukaan teiniäitien lapset joutuvat muita lapsia useammin vaikeuksiin elämässään. En kuitenkaan usko että teiniäitien syyttely ja vähättely auttavat tässä asiassa yhtään. Muutenkin tuntuu että teiniäitien elämää mieluummin yritetään tehdä vaikeammaksi auttamisen sijaan. Oletetaan että teiniäiti epäonnistuu kasvatuksessa... mikäli ei epäonnistu, niin sitten yritetään vähän sysätä asioita siihen suuntaan että epäonnistuisi. Ladataan kamalia henkisiä paineita ja vähätellään hänen ansioitaan. Teiniäidin lapsen pitäisi olla jotenkin parempi tai paremmin kasvatettu tai jotain erikoista, jotta teiniäitiä pidettäisiin edes kohtuullisena äitinä.
Suomessa on tällä hetkellä enemmän lasten psyykkisiä ongelmia kuin koskaan aiemmin. Suomessa tehdään enemmän huostaanottopäätöksiä kuin koskaan aiemmin. Synnyttäjien keski-ikä on suurempi kuin koskaan aiemmin. Sattumaako vain?
ja järkevä kirjoitus!!!Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
mieltä!
Satutko kenties tietämään minkä ikäisten vanhempien lapsia otetaan huostaan eniten? Nuorien äitien itse tiedän kun tunnen sosiaalityöntekijöitä.
55134 naista synnytti viime vuonna. Näistä 3,1% olivat alle 20-vuotiaita = 1709 alle 20-vuotiasta
Huostaanottoja tehtiin suomessa viime vuonna 7316 eli paljon enemmän kuin nuoret äidit synnyttivät. Ja kun otetaan huomioon ettei kaikkien nuorten äitien lapsia huostaanotettu, voidaan todeta huostaanottojen kohdistuneen suurimmalta osin yli 20-vuotiaiden äitien lapsiin.
En satu tietämään minkä ikäisten vanhempien lapsia otetaan huostaan eniten. Mutta sen tiedän, että yleisin syy on vanhempien päihteiden käyttö sekä mielenterveysongelmat (jakautuvat melko tasaisesti kaikkiin ikäryhmiin). Huostaanotetuista lapsista 47% ovat yli 12-vuotiaita, 7-11 -vuotiaita on 24% ja alle kouluikäisiä 29%. Mikäli lapsi on yli 12-vuotias (suurin huostaanotettujen ryhmä), niin voisi kuvitella ettei hänen äitinsä ole teini (tai ei oikein voikaan olla, ellei ole synnyttänyt 7-vuotiaana ;)
Näiden tietojen valossa tuntemasi sosiaalityöntekijät ovat valehdelleet sinulle... tai sitten eivät ole oikeasti sinulle asiasta edes puhuneet, vaan olet keksinyt asian päästäsi.
jos 12-vuotiaan huostaanotetut lapsen äiti on 28-vuotias niin eikö se ole aika nuorena lapsensa saanut? Ei kyse olekaan siitä minkä ikäisiä äidit huostaanoton hetkellä on vaan minkä ikäisenä on synnyttänyt.
Aika monella teini-ikäisenä lapsensa saanella on kasvatus mennyt aika huonosti kun heidän lapsiaan huostaanotetaan enemmän kuin äitien, jotka ovat synnyttäessään olleet yli kolmekymppisiä.
Jos viime vuonna tehtiin 7316 huostaanottoa niin kaikki huostaanotetut ei varmasti olleet vuonna 2003 syntyneitä vaan vanhempia. Eli periaatteessa kaikki 7316 huostaanotettua olisivat voineet olla teiniäitien lapsia.
Ja totuus on että teiniäitinä lapsensa saaneet epäonnistuvat keskimääräistä useammin lapsensa kasvatuksessa kuin vanhemmat äidit.
ymmärrä mikä näiden teini-äitien arvostelujen tarkoitus on? Jos tarkoitus on masentaa ja antaa sellainen käsitys, että pieleen menee olitpa millainen äiti tahansa, niin hyvin on onnistuttu!Eikö tärkeämpi asia olisi kannustaa ja toivottaa voimia sekä onnea tulevaisuudelle sekä vaativalle työlle vanhempana/kasvattajana.
Se viestin kirjoittaja, jolle minä vastasin kirjoitti: "Satutko kenties tietämään minkä IKÄISTEN vanhempien lapsia otetaan huostaan eniten? Nuorien äitien itse tiedän kun tunnen sosiaalityöntekijöitä."
Eli kysymys oli nimenomaan vanhempien iästä huostaanoton hetkellä.. Ja edelleen kaipaisin jotakin tukea tuollaiselle "mustatuntuu" tiedolle, jota sinäkin viljelet tuolla väitteellä, että teini-ikäisenä lapsensa saaneiden lapsia huostaanotettaisiin enemmän kuin vanhana. Suurin yksittäinen huostaanoton syy on perheen päihdeongelmat... ja se ongelma on aivan yhtä yleinen kolmikymppisten ja nuorien vanhempien parissa.
Kannattaisi lukea viesti kunnolla, ennenkuin alkaa otsikossa kyselemään tyhmyydestä.
Hei. En ole äiti (vielä, enkä lähitulevaisuudessakaan) mutta nuori, piirun verran alta 20:nen. Kirjoituksessasi oli osittain asiaa, osa taas oli vähän kärjistettyä. Uskon, että rakkaus lasta kohtaan ei riipu siitä, oliko tämä toivottu vai ei. Luonto kun sattuu tekemään tepposiaan vähän joka asiassa, eli suunniteltu lapsi saattaakin alkaa kaduttaan ja ei-toivottu muuttuukin hyvin rakastettavaksi.
Minulla on muutamia hyviä ystäviä, jotka ovat nuorten vanhempien lapsia. Heidän kohdallaan ei ole ollut mistään kännäämissekoilusta, joka olisi johtanut raskauteen; toinen sai alkunsa toivottuna (jota myös on ollut koko ikänsä) ja toinen vahinkona, joka kuitenkin muuttui rakastetuksi. Ystävieni vanhemmat ovat monesti (eritysesti vaikeina hetkinä) taistelleet sen ajatuksen kanssa, että oliko tämä viisas ratkaisu, mutta aina he tulevat siihen lopputulokseen, etteivät olisi tehneet mitään toisin.
Ja mitä tuohon vanhemmilta opittuun seksikäyttäytymiseen tulee, niin se on aika joko tai. Omat vanhemapani ovat olleet nuorena seksihurjastelijoita, mutta itse menin sänkyyn vasta(?) 17-vuotiaana. Eli se ei mielestäni korreloi mitenkään.
En tiedä, mitä tutkimuksia olet lukenut tms. mutta tuo nuorena lasten kanssa pärjääminen on niin tapauskohtaista. Minä en mene vetämään suorilta johtopäätöksiä. Vaikka mieleni tekee kyllä tähän loppuun sanoa (poikkeus vahvistaa säännön), että narkkarinuoret, jotka saavat lapsia EIVÄT kykene huolehtimaan lapsistaan. Perusteltakoon sitä vaikka sillä, että eihän he näytä kykenevän huolehtimaan edes itsestään..
Minä synnytin ensimmäisen lapseni 17 vuotiaana ja sain kyllä kommetteja sukulaisiltani, et ku pentu alkaa pentua tekemään. Mutta johan ääni on kellossa muuttunut kun nyt on vuosia siitä kun sanoivat sen.
Eka lapsi nyt eka luokalla. Niin ja vielä se että olin silloin yksinhuoltaja kun sain lapsen, kun ei lapsen isän kanssa oikein sitten sovittukaan yhteen. Kolme vuotta kasvatin lasta yksinänä, kunnes tapasin elämäni miehen.
Mutta se että lapsi kasvattaa lasta, ei todellakaan tarkoita että niistä lapsista juts tulee niitä ongelmallisia.
Kyllä tiedän sellaisenkin perheen, jossa toinen vanhempi on lääkäri ja toinen psykologi ja niiden lapsi käyttää huumeita ja on muutenkin todella ilkee muita ihmisiä kohtaan. Suututtaa tollaiset puheet,että juts teiniäitien tekemät lapset ovat niitä kamalampia.
Ensimmäinen lapseni on poika, joten voisi hyvin luulla että hän olisi hirmu villi ja oikea rämäpää. Mutta ei ole, hirmu rauhallinen ja kiltti lapsi, ennemmin tämä nuorimmainen on sitten villi ja kunnon kiipeilija,vaikka onkin tyttö.
Ja onhan siinä hyvätkin puolensa saada nuorena lapset, kun he on sitten aikuisia, niin sitten on viel mahdollisuus antaa itselle aikaa. Niin ja jos niitä lapsenlapsia alkaa tulla, niin jaksaapa sitten olla omien lapsien kaverina ja auttaa hoitamisessa, kun itselläni ei sitä mehdollisuutta ole ollut. No äitini kyl auttaa silloin kun oikeen kinuan, koska hänellä on niin paljon erinlainen elämän tyyli kun meillä lapsilla. Mut nykyinen anoppi on jo kohta 70 kyllä hänkin mielellään hoitaa mutta eihän enää sen ikäiselle ihmiselle voi enää hoidattaa. Kun on kunnioitus kuitenkin vanhempii ihmisiin tallella. Joskus he ihan suuttuu kun sanon, että se on minun periaate, etten hoidata lapsiani heillä.
Taidat olla katkera jollelulle, kun tuommoisia kirjoittelet. Ettei vaan oma lapsesi oisi tehnyt lasta nuorena ja jättänyt sen sitten sinulle hoidettavaksi... heh ehkä siinäkin voisi sitten miettiä, onko kenties itse kasvattanut lapsensa vastuulliseksi ihmiseksi. No mutta tässähän tätä jo tulikin......... joten hyvää jatkoa vaan sinullekin.