Yksinäisen sielun ongelmaa. Tuon tuostakin saan kuulla, kuinka moni ihmettelee, kuinka minäkin olen yksin (en kuitenkaan täysin yksinäinen). Ihmiset näkevät minutkin mukavan näköisenä ja hyvänä tyyppinä, juuri sellaisena mitä moni nainen tuntuisi etsivän..?! Mutta kysyntä ja tarjonta ei tunnu kohtaavan.
Olen ilmeisesti liian aito (autenttinen, vai mitä Krusader?), oma itseni. En ole kovaääninen rehvastelija, enkä pyri tuomaan itseäni esille muiden ohi. Olen rakentamassa identiteettiäni vahvoihin perusarvoihin, että olemme kaikki osa rakkautta, samanarvoisia vaeltajia.
Ongelma on vaikea. Tiedän olevani jollekin naiselle hyvä mies (koska sen ovat sanoneet monet muutkin). Vaikeus on kuitenkin löytää mukava seurustelukumppani. Olen vaan niin pelokas ja epävarma itseni viehättävyydestä. Sitä aluetta minun on edelleen kehitettävä. Koska itseensä käpertyneenä antaa huonoa signaalia toisille. Masennus varmasti lisää käpertymistä.
Mukavaa sunnuntaita!
Olen ilmeisesti liian aito (autenttinen, vai mitä Krusader?), oma itseni. En ole kovaääninen rehvastelija, enkä pyri tuomaan itseäni esille muiden ohi. Olen rakentamassa identiteettiäni vahvoihin perusarvoihin, että olemme kaikki osa rakkautta, samanarvoisia vaeltajia.
Ongelma on vaikea. Tiedän olevani jollekin naiselle hyvä mies (koska sen ovat sanoneet monet muutkin). Vaikeus on kuitenkin löytää mukava seurustelukumppani. Olen vaan niin pelokas ja epävarma itseni viehättävyydestä. Sitä aluetta minun on edelleen kehitettävä. Koska itseensä käpertyneenä antaa huonoa signaalia toisille. Masennus varmasti lisää käpertymistä.
Mukavaa sunnuntaita!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nimenomaan ihmiset luulevat, että yksinäisyys on pelkästään "fyysinen ongelma", että se korjautuisi helposti sormia napsauttamalla, kun vaan kävisi jossain ja se on siinä. Olen naispuolinen ja minulle eräs tuttava on monta kertaa monttu auki ihmetellyt, että "miten tuon näköisellä naisella ei muka ole miestä, ei se nyt voi pelkästään päästäkään olla kiinni." Saan aina häneltä kuulla ihmettelyä, miksi en tapaile miehiä ja käy missään ja jos menisin johonkin niin voisin valita parhaat päältä. Olen saanut paljon kehuja ulkomuodostani, mutta itse olen lähes täysin itsetunnoton henkilö joten olen epävarma viehättävyydestäni. Joskus tämä kehuminen tuntuu sydämessä jopa pahalta kun tietää, että on jotenkin estynyt eikä vaan kykene. Olen ujo ja hiljainen ihmisten seurassa ja koen aina, että en ole tarpeeksi hyvä sen takia, sanokoon muut mitä tahtoo.
Itse en sentään aivan mahottomian komia ole, mutta ihan hyvän näkösenä ihmiset ovat pitäneet. Nuorten naisten ja teinien olen kuullut sanovan monesti "ihana" ja hieman vanhemmat naiset ja miehet ovat sanoneet komeaksi ja hyvän näköiseksi.
Lisäksi pukeudun hyvin, yhdistäen urheilullisuuden, tyylin ja mukavuuden. Esim. en kesällä liiku useinkaan töissä tai kaupungilla t-paidassa, vaan suosin kauluksellisia hyvälaatuisia ns. golf-paitoja. Varsinaisia kauluspaitoja en pidä.
Minua on joskus luultu mm. lääketieteen opiskelijaksi, mm. kerran kun olin tutkimuksissa (tuuseerattavana) Isossa sairaalassa. Yleensä ihmiset tuntuvat pitävän minua aika onnellisena, "menestyneenä" ja mikä kummallisinta, jopa itsevarmana. Tosin rohkeahan olenkin (joissakin asiossa).
Mulle on myös sanottu, että saisin millaisen naisen vaan haluaisin. Mutta minun ujouteni estää yrittämisen. Sinulla on kuitenkin kauniina naisena paljon valoisampi tilanne. Kun tunnet sydämessäsi voimakasta lämpöä jonkun miehen tavatessasi, ehkä uskallat olla avoin ja päästät rakkauden tulemaan elämääsi. Ujolla (vaikkakin ok-näköisellä) miehellä tilanne on paljon vaikeampi, sillä naiset odottavat että mies lähestyy. Eikö olisi jo näin tasa-arvon aikana naistenkin syytä tulla kertomaan suoraan ihastuksestaan?
Ehkä lihaksikkaat ja huippukomeat uroot saavatkin tuollaisia lähestymisiä alinomaan? Pitäisi olla huippujääkiekkoilija, raamikas ja kovaääninen UROS. Minulla on joitakin SM-tasolla pelaavia urheilijatuttavia, eivätkä he mielestäni erityisen komeita ole ja silti heillä on lähes missin mitoissa olevat elämänkumppanit. Anteeksi vaan, mutta osalla näistä tuntemistani urheiljoista on hyvin hankala luonne, mm. ilkeys ja ylimielisyys. Miten kumppanit voivat sietää sellaista huonoa kohtelua? Ehkä jotkut naiset pitävät siitä, että on monesti halveksittu ja huonosti kohdeltu?
Itse en voi tarjota naiselle sellaista lihasmäärää, jolla nousee penkistä 160 kg. Mutta voimailu on varmasti ihan hyvä harrastus. En siis kykene tarjoamaan julkisuutta ja mainetta, kuten sitä että joku saisi olla huippu-urheiljan puoliso. Ei, olen vain hyvin näkymätön kansalainen ja siksi haluisinkin tavata ihan tavallisen mukavan vapaan naisen. Naisen, joka hyväksyy minut tällaisena. Enhän minäkään liikoja vaadi, vaikka joskus jotkut ovat kiusanneet minua liian krantuksi.
Olen jo siinä iässä, että ihmiset joskus kysyvät perheeni koosta. He tuntuvat olettavan, että minulla olisi jo vaimo, ainakin hyvä seurustelukumppani. Mutta ulkoinen olemukseni hämää, sillä olen niissä asioissa hyvin estynyt ja arka mies. Ja se usein surettaa, että kun tunnen niin voimakkaasti.
"Tuon tuostakin saan kuulla, kuinka moni ihmettelee, kuinka minäkin olen yksin"
Tähän on helppo vastata - koska olet ruma, huonoihoinen, tyylitajuton jne.
"Olen ilmeisesti liian aito"
Tuohon et usko itsekään, teeskentelijä.
Nuo väitteesi eivät pidä paikkaansa. Olenkin ihmetellyt Yksinäisyys-palstalle viimeaikoina kirjoitettuja päänaukomisviestejä. Voi vain kuvitella, miten paha olo sellaisten kirjoittajilla on. Ei terve, tasapainoinen ihminen lähde haukkumaan ketään toista halventavalla tavalla. Kukin kauhoo soppaansa kuitenkin omalla tavallaan. Ei ole ihme, jos on yksinäinen kun halventaa toisia.
Tuossa huomaat kuinka vääristynyt kuva sinulla on itsestäsi: näet itsesi täydellisenä, joka on kuitenkin erittäin, erittäin kaukana totuudesta.
Kun joku totesi sinun olevan ruma ja tyylitön (kertoen täten totuuden sinusta), oli sinulla kova kiire sanoa "ei pidä paikkaansa".
Miksi sitten olet yksin?
Häikäiseekö täydellisyytesi kaikki muut ihmiset? Ovatko he kateellisia sinun täydellisyydelle? Siksikö he eivät halua olla kanssasi, koska tuntisivat silloin itsensä riittämättömäksi, sinun, Jumalan, rinnalla?
Mietihän uudestaan.
Taidat olla väärällä palstalla - oikea palsta olisi sinulle tuo Narsismi -palsta.
Planeetat kiertävät sinua! Olet niin täydellinen!
Kirjoitit oikein kaksi viestiä eri nimimerkillä. Piintynyt kusi housuissasi haisee tänne asti..
teijän kanssa.. En tajua näitä viestejä. Miten sinä voisit tietää onko aloittaja hyvännäköinen? Tietääkseni aloittaja ei myöskään ole väittänyt missään olevansa täydellinen. Kaiken maailman urpoja täälläkin pyörii vääntelemässä toisten kirjotuksia ja haastamassa riitaa.
Toisessa viestissä kehut omaa ulkonäköäsi ja toisessa viestissä sanot itseäsi pieneksi apinaksi tai kerrot ihotautulääkärillä käynneistäsi. Joten paljastapa nyt onko sinulla iho-ongelmia tai huonot hiukset tai risat tai vinot hampaat.
Epätrendikäs olet mielestäni ja sen taidat itsekin myöntää, samoin kuin että olet lyhyt. Vai hoetko jo itsellesi että olet pitkä ja komea?
Samoin jossain viestissä ylistät tunne-elämää latistavia lääkkeitä ja sitten taas toisessa viestissä kerrot että yrität vähentää lääkkeitä. Miten lopulta asia on?
Ihmiset eivät ymmärrä yksinäisen sielun ongelmaa.
En ihan ymmärtänyt pääongelmaasi.
Mikä on yksinäisen sielusi ongelma?
Sekö, että ihmiset eivä ymmärrä?
Vai se, että olet yksin?
Vaiko se, että muut ihmiset eivät ymmärrä, miksi olet yksin?
Miksi se, mikä on ongelma, on sinulle ongelma? Miten se vaivaa sinua?
Olet ilmeisesti vielä melko nuori mies, jos oikein ymmärsin.
Tarkoitan että usein ihmiset eivät ymmärrä miksi minä olen yksin. He eivät yleensä näe ongelmiani ja ihmettelevät yksinäisyyttäni. Se on luonnollista, koska vaikutan normaalilta, hyvältä tyypiltä. Itse taas käyttäydyn estyneesti, kun en oikein osaa arvostaa itseäni. Monien on siis vaikea ymmärtää yksinäisyyttäni, koska he eivät näe 'ongelmaani' ongelmana. Ongelmani on siis sairas ujous ja epävarmuus itsestäni. Siinä on se kaiken syy. Usein kun minut kuulemma koetaan kilttinä, sympaattisena, ehkä helppona ihmisenä. Toisinaan jos olen käpertynyt, minua voidaan pelätä ja tökkiä kepillä kauempaa. Kysyä, miksi olen surullinen, onko jokin huoli? Minulla on se kestohuoli, että ahdistaa yksinäisyys.
Tietysti suurin ongelmani on yksinäisyyteni, eli yksinäisen sielun ongelma. Jos en olisi yksinäinen, ei yksinäisyyttäni kukaan enää ihmettelisi. Nyt monet ihmettelevät. Itse en enää ihmettele, koska uskon löytäneeni siihen selkeä syyn, eli epävarmuuteni.
Ei tässä enää koe itseään kovinkaan nuoreksi, kun monilla ikäisilläni on jo omat perheet. Itse olen melko kokematon ylipäätänsä pitempiaikaisesta seurustelusta. Ja muutenkin kun tahdon pelätä nuorempia naisia. En kuitenkaan enää yhtä paljon kuin aiemmin.
Kummallista että tunnen niin voimakasta halua vieläkin löytää parisuhteen. Olen lukenut ja kuullut, että monet ihmiset haluavat olla rakastettuja, antaa rakkautta ja kokea yhteenkuuluvuutta jonkun tärkeäksi tulleen ihmisen kanssa. Minäkin tunnen vielä tässä iässä sellaista halua. Puhun joskus virheellisesti kaipuusta, mutta se lienee menetetyn rakkauden yms. kaipaamista. Entäpä jos kuitenkin kaipaamme? Sillä ollemehan ainakin lapsina tulleet kosketetuiksi, halatuiksi, rakastetuiksi? Tuntisimmeko tuota rakkaudenkaipuuta, jos me emme olisi koskaan kokeneet mitä on rakkaus?
Olen vaan kaivannut liikaa, koska olen niin syvästi tunteva. Mutta edes tuju mielialalääkitys ei kykene kitkemään tuota poltetta sydämestäni.
Eihän minun mielestäni ole ongelma ollenkaan, jos kaipaa hyvää ihmissuhdetta! Sehän on aivan terve toive ja uskon, että se kohdallasi vielä toteutuu.
Onnellinen se nainen, joka löytää sinusta miehen itselleen!
Olen itse nainen, en ihan nuori enää. Ihmettelin nuorena, miksi miehet tuntuvat luulevan, että pitäisi olla jotenkin erityisen lihaksikas, hienosti pukeutuvat tai muutenkaan mitään erityistä? Mistä sellainen käsitys?
Sisäinen kauneus on tärkeintä ihmisessä, eikä tämä ole klisee.
Itseeni tekee vaikutuksen kohteliaisuus ja hyvät tavat, huomaavaisuus. Pidän keskustelemisesta, ja luulen että moniin naisiin voi tehdä vaikutuksen keskustelemalla. Ujous ei ole ollenkaan huono asia ihmisessä! Jos oikea nainen osuu kohdallesi, uskon että saat silloin voimaa voittaa ujoutesi. Ehkä sitä juuri sinulle oikeaa ei ole vielä löytynyt!
Pidä kiinni unelmistasi!
"Eihän minun mielestäni ole ongelma ollenkaan, jos kaipaa hyvää ihmissuhdetta! Sehän on aivan terve toive ja uskon, että se kohdallasi vielä toteutuu.
Onnellinen se nainen, joka löytää sinusta miehen itselleen!"
Kiitoksia sinulle tuosta lauseesta. Se tuntui hyvältä kipeässä sydämessäni. Ehkä olisinkin hyvä mies jollekin naiselle, mutta pelkään etten kykene löytämään häntä.
Uskoisin, että monet naiset pitävät keskustelemisesta. Ainakin naistenlehtien palstoilla monet vuodattavat kun puoliso ei halua puhua tarpeeksi.
Minulla on samoja tuntemuksia. Yksinäisyys ja ylitsevuotava ikävä. Rakkauden ikävä.
Lisäksi painin naurettavan miespelon kanssa. Sisimmässäni tiedän kaikkien olevan erilaisia. Erilaisia ja samanlaisia.
Tunnen todella voimakkaasti, niin että sanatkaan eivät riitä. Vaikka niillä kyllä yritän kommunikoida. Kaikki on pinnallista. Ihmiset eivät uskalla myöntää etteivät tiedä asioita.
Ensimmäisen suhteeni, melko lyhyen ja vajaavaisen jälkeen, olen ymmärtänyt miten yksinäinen olenkaan. Mielenkiinnolla tässä olen. Jossain on minunkin rakkaudelle kysyntää.
Nainen 20v.
Olet ns. vanhoilliskristitty, eli perinteisiä kunniallisia arvoja kannattava suomalainen mies. 1960- luvusta ylöspäin ikäluokat möyhensivät arvot uusiksi sillä tavalla että seksi on kaupallista ja perinteiset aikuisiän velvoitteet saavat jäädä myöhemmäksi. Luulet löytäväsi jonkun kypsän ja vastuullisen naisen, mutta katsopa perjantai- iltana ulos: 1980- luvulla syntyi vain pissiksiä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
On parempaakin ajanvietettä kuin paneskelu, juopottelu, shoppailu ja uran suunnittelu. Elämään mahtuu vain suuri sydän ja ihmisrakkaus.
Okei. Nyt minäkin uskon, että olen ihminen enkä roskapostirobotti. Kiitos ylläpidolle! Toivottavasti myös senssiosastolla on tapahtunut muutosta. Minua kun alkoi hermostuttaa kun viestejä tuli vain joiltakin parittajilta. Oli milloin mikäkin Olga vailla hyvaa miesta.
Itse asiassa kävinkin vajaan kahden tunnin lenkin perjantai-illassa. Eipä siellä kovinkaan monia näkynyt. Joitakin nuoria oli juopottelemassa ja fiilistelemässä ennen kun lumet tulee maahan. Nuorilla ihmisillä on perjantai-iltaisin parempaakin tekekemistä, kuin kävellä iltalenkillä. Valtaosa on panemassa hmm.. vaikka televisiota päälle. Osa on vaihtamassa vaippoja vauvalle. Joku lähtemässä bailaamaan ja ehkä hakemaan uutta seksuaalista yhtymiskontaktia.
Ei minua itseäni se juopottelu innosta. Enhän tarvitsekaan etyylialkoholia synapsien välille, kun on lääkärin määrämien johdosta jo hyvin lennokas pössis perusolotilana.
Paras pössis on kuitenkin itse elämä. Elämä autenttisena on elämistä kokonaisvaltaisesti intohimojensa ja aistiensa parissa. Tiedän että hypomaniapössis on ihan kiva, ja olisin saanut sen jos olisin jaksanut/ehtinyt aamuksi töihin ja rupatellut viehättävän norjalaisleidin kanssa mukavia. Menin kuitenkin vasta iltapäivästä ja lennokas enkkuni ei saanut mahdollisuuttansa vaikuttaa, ja niin siinä kävi että takaisin Norjaan leidi lähti( nyyh).
Äärettömän laaja sosiaalinen verkosto ja piirikunta on töissäni. Tai työharjoittelussani, tai mt- kuntoutujien työ-yhteisössä, jos lopulta myönnetään asiat suoraan kuin suoraselkäinen mies. Siksi saan harrastaa ja käydä kausarilla IFK- matseissa loppuvuoden ja ensi vuoden neljäsosan. Kesällä olin mökillä ja nautin kuumasta säästä.
Olisin voinut saada töistä hyvän maniapössiksen, mutta en uskaltanut mennä sinne aamulla, vasta päivällä. Nyt aloitan autenttisen elämäni näillä eväin. Elämä on odottanut minua. Armollisena ja täyteläisenä se laskeutuu ylleni kuin lumipeite minkin turkkiin talvella.
Pitäisi harrastusmielessä lukea 1970, 80 ja 90- luvun amerikan sosiaalisia käytäntöjä, koska se kiinnostaa minua. Silloin tulivat ensimmäiset ostoskeskukset ja suuret matkustajalentokoneet. Nuoresta iästäni johtuen näen vielä mahdollisuuksia kaikkialla.
Kumpis tässä se todellinen ongelma on, se että ihmiset eivät ymmärrä sinua (miten hyvä mies olisit jollekin) vai se että sinä et ymmärrä muita ihmisiä (miten ikäisesi elävät ja harrastavat ja juhlivat)?
Itse olen sinua vanhempi sinkku jolle ei ole sanottu että minusta joku olisi saanut hyvän vaimon. Mutta sen sijaan on sanottu että sillä on hyvä työ ja nauttii elämästä (oma asunto, ei akuuttia rahapulaa ja matkustelen pari-kolme kertaa vuodessa (siis pitemmälle kuin Tallinna tai Tukholma jonne piipahdan sillon tällön). Voi olla että sanovat krantuksi mutta siitä minä viis veisaan. Minä olen minä eikä masenna yhtään..
Ja miksikö olen perjantai-iltana kotona ? No täytyy sitä työviikon jälkeen levätäkin ja vaikka vähän sitä asuntoa siivota.
..kun olet onnellinen ja ihan hyvin menestynyt ja osaat nauttia elämästäsi.
Itse taas läheisriippuvaisena en kykene masentumatta elämään tässä hetkessä.
Jahas, keskustelun aloittaja tarkoittaa sitä sellaista yksinäisyyttä kun ei ole puolisoa, mutta kavereita kyllä löytyy.
Masennus-palstalle voisi mennä jos vituttaa kun hävis lotossa.