Te jotka olette olleet narsistin kumppanina/perheenjäsenenä: Olettekos myöhemmässä elämänvaiheessa (uudessa suhteessa esim.) huomanneet stressitilanteessa/riitatilanteessa tms. itse sortuvanne käyttämään narsistisia lausahduksia, tehokeinoja tai tapoja?
Kun olen täälläkin lukenut että ja lääkäriltä kuullut että monesti alistavassa suhteessa/perheessä elänyt ihminen saattaa itse toimia narsistin tavoin, varsinkin toipumisen alkuvaiheilla. Itse olen tällaista toimintaa seurannut. Yksi tuttavani on narsistiäidin lapsi ja hänen exänsä oli hyvin narsistinen ja nyt kun hän on uudessa hyvässä suhteessa hän helposti käyttää riidoissa itse narskun keinoja. Hän myös myönsi kyseisen asian ja häpeää sitä ja yrittää kaikin keinoin sen lopettaa. Muuten kyseessä todella kiltti ja lämmin ihminen.
Olen siis miettinyt että kuinka usein toipuvat (liian aikaisin uuden suhteen aloittaneet) uhrit saattavat omien traumojensa ja narskulta opittujen "tehokeinojen" käytön vuoksi saada itse narsistin leiman, joka kyllä hidastaa toipumista ja saa uhrin, jolla itsetunto vielä hakusessa, jopa epäilemään itseään. Varsinkin kun moni narsistinenhan vielä leimaa uhrisna narsistiksi/hulluksi yms.
Eräs psykiatri totesi että toipumisvaiheessa tämä uhrin hetkittäinen narsistisuus on vain eräänlainen pelkojen aiheuttama puolustusmekanismi joka terapialla ja tukea antavan lähipiirin avulla kyllä haalenee pois, mutta uhrin olisi hyvä tajuta tämä itse eikä kiistää sitä sillä se ei tee uhrista narsistia. Kertokaapa siis omista kokemuksista, muutkin kuin uhrit voivat huomionsa kertoa! Kiitos jo etukäteen kaikille! :D
Kun olen täälläkin lukenut että ja lääkäriltä kuullut että monesti alistavassa suhteessa/perheessä elänyt ihminen saattaa itse toimia narsistin tavoin, varsinkin toipumisen alkuvaiheilla. Itse olen tällaista toimintaa seurannut. Yksi tuttavani on narsistiäidin lapsi ja hänen exänsä oli hyvin narsistinen ja nyt kun hän on uudessa hyvässä suhteessa hän helposti käyttää riidoissa itse narskun keinoja. Hän myös myönsi kyseisen asian ja häpeää sitä ja yrittää kaikin keinoin sen lopettaa. Muuten kyseessä todella kiltti ja lämmin ihminen.
Olen siis miettinyt että kuinka usein toipuvat (liian aikaisin uuden suhteen aloittaneet) uhrit saattavat omien traumojensa ja narskulta opittujen "tehokeinojen" käytön vuoksi saada itse narsistin leiman, joka kyllä hidastaa toipumista ja saa uhrin, jolla itsetunto vielä hakusessa, jopa epäilemään itseään. Varsinkin kun moni narsistinenhan vielä leimaa uhrisna narsistiksi/hulluksi yms.
Eräs psykiatri totesi että toipumisvaiheessa tämä uhrin hetkittäinen narsistisuus on vain eräänlainen pelkojen aiheuttama puolustusmekanismi joka terapialla ja tukea antavan lähipiirin avulla kyllä haalenee pois, mutta uhrin olisi hyvä tajuta tämä itse eikä kiistää sitä sillä se ei tee uhrista narsistia. Kertokaapa siis omista kokemuksista, muutkin kuin uhrit voivat huomionsa kertoa! Kiitos jo etukäteen kaikille! :D
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ole narsistin uhri, mutta kerron kokemuksestani, kun olin suhteessa miehen kanssa joka oli ollut naimisissa narsistin kanssa aikaisemmin.
Suhteemme alkuvaihe oli mukavaa, eikä hänellä ollut suuria mustasuukkasuuksia minua kohtaan.
Menimme kihloihin ja tarkoitus oli tietenkin elää loppuelämämme yhdessä, mutta sitten se painajainen alkoi!
Hänen huono itsetunto ja mustasukkasuus sai minut ahdinkoon.
Esimerkkejä:
-Halusin mennä tapaamaan kavereitani jotka eivät asuneet samalla paikkakunnalla, kerroin asiasta hänelle ja reaktio oli "menkää vain etsimään uusia miehiä, mihin sä minua tarvit!?"
-Hän tonki puhelimeni muutaman kerran, luki viestit ja poisti muutaman miespuoleisen kaverini numerot.
-Hän haukkui kokoajan itseään kuinka paska ja riittämätön hän on minulle.
-Soitti ja laittoi monta kertaa päivässä viestiä töistä "mitä teen ja mitä kuuluu" ja tuli usein aikaisemmin töistä kotiin kuin olisi pitänyt, ilmoittamatta minulle asiasta.
-Suuttui kun jäin tuijottamaan tv:tä jos siellä esiinty vähäpukeinen mies.
-Hoki joka päivä, että hän pelkää menettävänsä minut ja etten ansaitse häntä.
Siinä oli pintapuoleisesti asioita, joita jouduin kokemaan.
Kirjoitin tämän tekstin sen takia, että haluan kertoa kaikille narsistin uhreille, jos heitä painaa vielä huono itsetunto. Hakekaa siihen apua ja hoitakaa se kuntoon ennen uuden suhteen aloittamista.
Jos sitä ei tee niin uskoisin, että monessa tapauksessa käy niin kuin minulle, että toinen osapuoli joutuu kärsimään ja suhde päättyy eroon.
Tämmöinen tapaus tuskin ainakaan nostattaa enempää itsetuntoanne.
Tämä ei ole ketään narsistin uhria kohtaan haukkumista/paineitteni purkamista, vaan haluan teidän kaikkien saavan uuden hyvän suhteen jota ei pilaa vanhat huonot kokemukset.
Olette nyt jo kaikki voittajia, kun olette päässeet suhteesta narsistin kanssa eroon.
Luulen, että näissä tapauksissa kyse olisi enemmänkin läheisriippuvuussyndroomasta, tai -traumasta. Läheisriippuvan käytös muistuttaa joskus kriisi,-ja sressitilanteessa narsistin käytöstä. Itse tunnistan itsessäni läheisriippuvuutta ja käyttäytymiseni juuri sressitilanteessa saa narsistisia piirteitä. Olen päässyt läheisriippuvuudestani melko hyvin jo eroon ja uskon, että siihen toipumiseen on tarvittu juuri nimenomaan yksin olemista, jotta voi löytää uudelleen ne voimavarat itsestään, jotka narsksu on vienyt. Ne, jotka luovat pikaisesti uuden suhteen, eivät ehkä pääse riippuvuudestaan kovin helposti eroon, koska lähellä olevaan ihmiseen on helppo siirtää nuo läheisriippuvan tunteensa taas uudestaan.
Häpesitkö häntä koskaan? Tunnistatko sellaista? Tunnetko häpeää nyt, että olit hänen kanssaan? Oliko sinulla mahdollisuus keskustella muiden kanssa parisuhteenne ongelmista silloin, kun suhde oli vielä olemassa?
kyselee temppuilija ...
Minultako kysyt? Koneeni on ihan vi.....n hidas nyt, kun jouduin kaikki asentelemaan uudestaan, ja vieläkin se vaan jaksaa päivittääääääääääää, uuh, mä inhoan näitä vempaimia! Niin, jos kysyit minulta, niin häpesin, koko ajan häpesin ja jouduin kantamaan sitä hänen häpeäänsä itselläni, kuten kaikkia muitakin tunteita. Ääh, inhottava edes muistella koko tyyppiä. Kenen kanssa olisi voinut keskustella? Ei voinut, kun kukaan ei tajunnut, kun kaikkien mielestä tyyppihän oli niin ihana. Nyt, vasta minua on alettu ymmärtämään ja kuuntelemaan. Olen saanut valtavasti tukea ja sukulaiseni takaisin ja nykyään vietämme yhdessä taas ihania hetkiä, saan olla oma itseni, eikä tarvitse näytellä, oh...taisin avautua vähän, hmm, no tiedät varmaan, luulen, että sinulla on ollut sama tilanne, tai on?
Kyllä, ja tunnen häpeää siitä, että olin hänen kanssaan. Tässä nyt vähän sekava tilitys.....
Entä sinä? Samat kysymykset?
Kiva, että olet olemassa
Niin, päivä on ollut taas pitkä ja tulin hiljan vasta kotiin, koko päivän kaiken maiman hässäkkää. No, nopeasti lukasin nuo edelliset kirjoitukset ja nyt vasta huomasin, että tuo N- olikin suhteessa ja toinen kertoili kaveristaan, niin se taisi mennä. Sekotin kai, taas kiireessä, että molemmat kertoilivat jonkun muun suhteesta. Sellaista se on, kuppi kahvia voisi piristää... Niin, eipä täällä nyt tarkoitus ole nimiä alkaa julkistamaan, eikä ketään tunnistettavasti solvaamaan, omat tuntemukset lähinnä kohdistettuna johonkin epämäärääiseen tunnistamattomaan tyyppiin ja sukuun.
Nyt on väsymys päällä ja aivot ei taas toimi yhtään, niin selitätkö mitä tarkoitit tuolla kriminalisoidulla tiellä olemisella? Ei vaan säteile nyt. Miksi se huolestuttaa sinua?
Tärkeä
Kiitostapa kiitos, sellaisen kupposen menen ja hörppään nyt, ja sitten taas jaksan stepata tuohon malliin. On sillä kofeiinilla kumma vaikutus. Kamala hulina päivä ollut..
Pitkä raskas työpäivä ja vielä illalla kokous ja harjoituksia ja ketuiksi menneet treffit. Join pannullisen kahvia äsken ja vähän selkisi pää, nään taas jotain muutakin kuin harmaata.
Niin, kai. Sinulla kaikki on helpompaa...arvaa mihin nyt menen?
En mene nukkumaan, arvasit väärin. Menen saunaan, voisit tulla lämmittelemään, mutta ...voi, voi..
Niin, sitä ihminen on erehtyväinen, sinäkin kuomaseni. Join pannullisen kahvia, mitä luulet, tuleeko uni? Kahvi ei yleensä vaikuta kyllä enää mitään, olen niin kyllästetty kofeinilla. Tee on eri juttu, sitä jos juo niin aamullakin vielä laskee lampaita.
En, nousen klo.6.00 pistän auton johdon päähän ja tunnin päästä starttaan. Ei auta, en minä valvo, sammun kohta, kun kynttilä. Mutta, sähän jaksat valvoa vuorokauden ympäri, etkä ole moksiskaan?
Niin, tuolle minunkin rakkaalleni kävi, kun olin unohtanut laittaa lohkolämmittimen päälle, aamulla olikin ihan hengetön kaveri, kun piti lähteä pihasta, muistat kai sen akku jutun? Ei uskalla enää unohtaa. Joka kerta ei pensseli setä käy lataamassa mun kärryäni :)
Sun autosi moottori leikkaa sitten kiinni joku kerta, eikä sillä sitten enää mitään teekkään.