vuosia toivoin, että lopettaisitte "näiden asioiden" kirjoittelemisen näillä palstoilla. En tiennyt, mistä on kyse tai mikä tämä kuvio on.
Pikkuhiljaa itsekseen, tai teidän avullannekin, alkoi hahmottumaan ja aloitte tuntumaan tutuilta. Ystävyyssuhteenne tuntuivat lämpimiltä, juuri sellaisilta, joita tässä elämäntilanteessa ja muutenkin kaipasin.
Peräänkuulutitte aitoutta ja rehellisyyttä, tilanteeseen heittäytymistä yleensäkin. Sanailunne ja tunteiden ilmaisunne oli hauskaa ja monisanaista. Viihdyin hyvin seurassanne.
"Sääntöjä" minulle ei koskaan kerrottu, ne jouduin oppimaan aina kantapään kautta. Enkä sitten kai oppinutkaan koskaan. Luulen, että kenellekään muulle mukanaolo ei ole ollut yhtä hankalaa kuin minulle.
Pitkään olin se hiljainen seurailija, nauroin hauskoille jutuillenne mutta en itse osallistunut. Tunteiden ilmaisuni on kai kankeaa, myös kirjallisesti. Lopuksi sitten uskaltauduin kirjoittamaan ja mitä tapahtui... mokasin (kai?). Aitouttani, rehellisyyttäni tai tilanteeseen heittäytymistäni ei katsottukaan hyvällä. Oli ehkä liian rehellistä?
Luotin teihin. Kerroin itsestäni ja tunteistani mutta taisin samalla sitten rikkoa niitä sääntöjä, joita ei koskaan kerrottu. Ei olisi saanutkaan luottaa eikä heittäytyä?
Olen pahoillani, jos sanoin jollekin tylysti. Olisi varmaankin pitänyt valita sanat paremmin ja pehmeämmin. Ehkä innostuin liikaa ja tunsin liikaa kuuluvani joukkoon.
Olisin halunnut "merelle" ja epäselväksi jäi, miksi jätettiin rannalle. Eikö sinne pääse ilman miestä? Varmaankin löytyy joku muu syy, mutta mikä, sitä en tiedä. Olisi kiva kuulla kuitenkin.
Hyvää jatkoa teille kaikille elämänne laineilla!
T
Pikkuhiljaa itsekseen, tai teidän avullannekin, alkoi hahmottumaan ja aloitte tuntumaan tutuilta. Ystävyyssuhteenne tuntuivat lämpimiltä, juuri sellaisilta, joita tässä elämäntilanteessa ja muutenkin kaipasin.
Peräänkuulutitte aitoutta ja rehellisyyttä, tilanteeseen heittäytymistä yleensäkin. Sanailunne ja tunteiden ilmaisunne oli hauskaa ja monisanaista. Viihdyin hyvin seurassanne.
"Sääntöjä" minulle ei koskaan kerrottu, ne jouduin oppimaan aina kantapään kautta. Enkä sitten kai oppinutkaan koskaan. Luulen, että kenellekään muulle mukanaolo ei ole ollut yhtä hankalaa kuin minulle.
Pitkään olin se hiljainen seurailija, nauroin hauskoille jutuillenne mutta en itse osallistunut. Tunteiden ilmaisuni on kai kankeaa, myös kirjallisesti. Lopuksi sitten uskaltauduin kirjoittamaan ja mitä tapahtui... mokasin (kai?). Aitouttani, rehellisyyttäni tai tilanteeseen heittäytymistäni ei katsottukaan hyvällä. Oli ehkä liian rehellistä?
Luotin teihin. Kerroin itsestäni ja tunteistani mutta taisin samalla sitten rikkoa niitä sääntöjä, joita ei koskaan kerrottu. Ei olisi saanutkaan luottaa eikä heittäytyä?
Olen pahoillani, jos sanoin jollekin tylysti. Olisi varmaankin pitänyt valita sanat paremmin ja pehmeämmin. Ehkä innostuin liikaa ja tunsin liikaa kuuluvani joukkoon.
Olisin halunnut "merelle" ja epäselväksi jäi, miksi jätettiin rannalle. Eikö sinne pääse ilman miestä? Varmaankin löytyy joku muu syy, mutta mikä, sitä en tiedä. Olisi kiva kuulla kuitenkin.
Hyvää jatkoa teille kaikille elämänne laineilla!
T
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä tunteitani ilmaisemaan kenellekään oudolle ihan helposti. Täytyisi olla pidempi tuttavuus takana, että niin tapahtuisi.
jonkun vääristeltyä provoilua, kun ei edes tule mitään kommenttia edellä olevaan kirjoitukseen: :/
kirjoittama ainakaan.