Mitä valitatte?

Osittain olen samaa mieltä. En vietä oikeastaan koulukavereideni kanssa vapaa-aikaa, muttei minua kiinnostaisikaan. Pidän monia nuoria (pidän itseänikin vielä nuorena) joskus ärsyttävinä ja lapsellisina. Luulisin tämän johtuvan siitä, että lapsuuden ystäväni olivat valtaosa pari vuotta minua vanhempia. Joitakin itseänikin vanhempina pidän liian lapsellisina, esimerkiksi epäoikeudenmukaisia ja sellaisia henkilöitä, jotka olettavat toisista ihmisistä jotain - yleensä pahaa - eivätkä ajattele, että toisella voi olla oikea syykin käyttäytyä tavalla, jolla käyttäytyy.

Erästä ennen hyvin läheistä ihmistä jopa vihasin kerran ja olen totaalisesti kadottanut uskoni ko. henkilöön, koska hän on välirikkomme jälkeen alkanut olettaa minusta asioita ja spekuloi niitä todella väärin. Kyseinen ihminen ei suostu olemaan muutenkaan syyllinen mihinkään - syyn on aina oltava toisessa, tapahtui sitten mitä tahansa. Tämä piirre on viime aikoina korostunut. Toki olen varmasti itsekin muuttunut, mutta tämä entinen ystävä ei ehkä tajua, kuinka paljon on itse muuttunut - vastuuntunnottomammaksi, pinnalliseksi, tuhlailevaksi ja ilkeäksin sellaisia kohtaan, jotka käyttäytyvät yleisellä mittapuulla täysin ihmillisesti. Ehkei hän ole muuttunut aivan niin radikaalisti kuin annoin ymmärtää, mutta ero on todella todella selvä enkä ole ainut, joka on sitä mieltä. En oikeastaan enää tunne koko henkilöä. Enää en tunne mitään, en vihaa enkä myötätuntoa häntä kohtaan. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun näin on.

En ajattele toisista mitenkään vihamielisesti, en kuitenkaan kiellä etten joskus niin väsyneenä ja ärsyyntyneenä tekisi. Voin tutustua uusiin ihmisiin, mutta pidän tarpeeksi suuren välimatkan. He ovat koulukavereita, joiden kanssa voi sanasen koulun ulkopuolellakin vaihtaa, mutta vapaa-aikani käytän mieluummin johonkin muuhun. Monet tuttuni pitävät minua oikeudenmukaisena, vastuuntuntoisena ja luotettavana. Sellainen voin kyllä sanoa rehellisesti olevani, mutta silti minua ei saa helposti vedettyä "piireihin" mukaan sen kummemmin. Haluan pysyä puoleettomana. Avaudun, siis en avaudu oikeastaan kellekään. Etsin edelleen sellaista ihmistä, jolle voisin. En etsi täydellisyyttä, mutta ihmiset oikeasti puukottavat toisia selkään ja käyttävät näitä hyväkseen. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.