eikä ensimmäistä kertaa. Nyt vaan reilun viikon putken jälkeen on vaimokin pakannut kimpsunsa ja kampsunsa, töistä olen joutunut jäämään sairaslomalle. Työpaikan menosta ei kai ole pelkoa vielä, mutta ei kai nekään tällaista iät ajat katsele.
Olo on niin kammottava aamuisin, että ajattelen vain kaljaa, edes sitä yhtä. Kamalinta on, jos kaapissa ei ole enää kaljaa ja joutuu menemään myynnin alettua tärisevänä kauppaan.
En saa tätä enää hallintaan itse.
Onko niitä AA:n auttavia puhelimia joihin voi soittaa jo ennen palaveriin menoa? Kun en ole vielä muutamaan päivään missään kunnossa, että voisin mennä ihmisten ilmoille.
Kaiken avun otan vastaan, nyt olen todella lopussa..
Olo on niin kammottava aamuisin, että ajattelen vain kaljaa, edes sitä yhtä. Kamalinta on, jos kaapissa ei ole enää kaljaa ja joutuu menemään myynnin alettua tärisevänä kauppaan.
En saa tätä enää hallintaan itse.
Onko niitä AA:n auttavia puhelimia joihin voi soittaa jo ennen palaveriin menoa? Kun en ole vielä muutamaan päivään missään kunnossa, että voisin mennä ihmisten ilmoille.
Kaiken avun otan vastaan, nyt olen todella lopussa..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Katkolle vaan muutamaksi päiväksi niin kyllä se olo siitä helpottuu. Avokatkokin on yksi vaihtoehto, saat tropit joilla suurin hötky menee muutamassa päivässä ohi.
hyvä juttu, siellä kun lepäilee pari päivää, niin sitten on taas kunnossa ja jaksaa juoda reippaasti!
Moni jää ryyppäys-katkokierteeseen. Kyllä se kuitenkin pistää funtsimaan, että sitäkö sitä elämältä haluaa. Lähtiessä parempivointisena on hyvä hetki kokeilla välillä jotain ihan muuta.
Lakkaa mainostamasta, jos osaa etsiä kovinkin syvällä portaalin sivuhierarkiassa olevan pulipalstan, aivan ihme jos ei löydä mitään numeroita googlella.
Suomen mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin
0203 445 566
ma 9 - 22, ti - pe 9 - 06, la 15 - 06 ja su 15–22
http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/
Löysinkin sieltä numeroita, joihin aion rimpauttaa nyt saman tien.
apua kyllä löytyy mutta aivan kaikkea ei voi saada kerralla.
jos sinusta tuntuu ihan oikeasti siltä, että oma pohja on nyt löytynyt niin tervetuloa entisten juoppojen klaaniin.on niin tutun kuuloista sinun tilanteesi.
ikäväähän se on kun joutuu kokemaan kaikki pohjia pitkin mutta kai se on vaan pakko.
pohjalta ei ole kuin yksi tie ja se on ylöspäin,jos niin tahdot.
tukea siihen tarvitset ja saat. sitä pitää vaan nöyrtyä tosiasian edessä.
siis sen, että alkoholi voitti sinut ja tulee aina voittamaan, jos joskus vielä aiot kokeilla.
se on iso päätös mutta helpotus on vielä suurempi.
yksin olet varmaan jo sinnitellyt tarpeeksi kohtuukäyttäjänä ?
Itte olin yli neljäkuukautta juomatta ja nyt tiistaina romahdin; tuli juotua vielä eilenkin jokunen loiventava bisse ja nyt pitäisi mennä ostaan ruokaa kaupasta että tässä alkais taas elämä hymyileen. No kärsittävähän tää vaan on eikä valittamisella parane ainakaan mikään. Pelottaa vain noi seuraavat päivät kun tietää mitä tulee olemaan edessä. Jatkoja kaikille jotka kärvistelee tän saman ongelman kanssa.
Vielä tänään olen juonut pari olutta, että saisi ihtensä edes jonkinmoiseen toimintokuntoon. Yöunet on jo mennyt eikä varmaan ensi yönäkään unen päästä saa kiinni. Pää on sekaisin kuin haminan kaupunki, mitään rauhaa ei saa. Tosin ääniä ei ole vielä kuulunut mutta eiköhän sekin ala.
Mulla on reilu viikon olutputki takana. En varsinaisesti ole ollut kertaakaan räkäkännissä mutta ei auta - viekkarit iskee kuitenkin, jos vanhat merkit paikkansa pitää.
Nyt on vitutus tietysti mahdoton. Kämppä näyttää räjähtäneeltä ja asiat on hoitamatta ihan laskujen maksamisesta lähtien. Pyykit pesemättä eikä kaapissa ole juuri ruokaa, kun ruokahalua ei ole. Jotain yritän kuitenkin syyä, vaikka sitten väkisin.
Tsemppiä vaan sullekin!
on syöminen.
Itse ennen yritin kovasti toteuttaa käytännössä vanhaa sanontaa, että hyvä vasikka elää pelkällä juomalla, mutta ei se toimi.
Juominen syömättä kostautuu moninkertaisena krapulana, ja vanhalla tekijällä on juomisen jälkeen ruokahalu kaodonnut tyystin, mikä on huono juttu.
Syödä pitää vaikka väkisin.
yritin jotain edes saamaan sisikuntaani, eli piimää ja marjakeittoja. Vitamiineja yökkäysten kera myös sulloin kulkkuuni. Sitten, kun jokin alkoi vähänkin pysyä sisuksissa, niin pinaatti- tai muuta helppoa kokkareetonta keittoa koetin.
Voi hyvä tavaton, kun noita aikoja muistelee, niin korkki pysyy yhä edelleen kiinni ja tiukasti! Niitä helvetin aikaansaajaputeleita olisi kyllä tuolla viinakaapissa, mutta onneksi ne eivät huutele enää mulle. Pulloja uskalsin ostaa matkoiltani vasta, kun olin varma raittiudestani. Alkuaikoina ei voinut edes kuvitella, että kotona olisi mitään viinaa, heti oisin hulvauttanut kaikki menemään.
pyrkiä keskittymään juomisen ohessa keitto- ja liemiruokiin. Samoin juomisen loputtua.
Niiden kakominen ja oksentelu on ikäänkuin vikkelämpää kuin kiinteämpien, jotka vaativat enemmän ponnisteluja ja karjumista.
On tää vaan kauhee tauti. Ite oon nyt juonut vuoden putkeen, kun selvitessä nousee verenpaineet johonkin 220/150 ja hallitunkin alasajon (siis olen aina välillä kyllä selvinpäin, mutta pystyn silloin ainoastaan makaamaan) jälkeen tuntuu siltä, että elämä on ihan paskaa ja siitä seuraa hälläväliä-mentaliteetti, eli eikun alkoa vaan lisää, kun silloin pystyy sentään toimimaan.
Masennuslääkkeet rankalla annostuksella käytössä ja aika vähän siitä on apua.
Miten voi lopettaa juomisen, jos selvinpäin ollessa haluaa vain kuolla??
Mulla ei ole mitään tavoitteita elämässä. Ei mitään minkä eteen taistella.
Toivottomuutta, epätoivoa, masennusta viinanhuuruissa.
Esitin aikoinaan vastaavassa tilanteessa itselleni yksinkertaisia kysymyksiä; haluanko vammautua viinalla, haluanko ennenaikaiseen hautaan, ja ennenkaikkea haluanko menettää ihmisarvoni?
Päätin, että en halua mitään sellaista.
Kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?
Lopetin viinan juonnin vaikka koville otti sekin, muutin elämäntavat, aloitin liikunnan, terveellisemmän, mutta halvemman ruokavalion, lääkkeitä voin käyttää vain pakottavasta syystä.
Vaikka olosuhteiden ja ympäristön odotusten mukaan minun pitäisi olla rappiolla, tein juuri päinvastoin, ja olen elämäni kunnossa.
Aion säilyttää ihmisarvoni.
Entä sinä? Lääkitseekö alkoholi?