Mitä tehdä sellaisessa vaikeassa tilanteessa, että ystävällä lapsettomuutta ja itse tulee raskaaksi? Kaikki katkeruus ja kateellisuus kaatuu lapsettoman puolelta tämän toisen päälle, tulee syyllisyyttä siitä, että itse onnistui ja toinen ei. Rauhoittuuko tilanne yleensä ajan kanssa vai mitä pitäisi tehdä? Raskaudesta ei ole hehkutettu lapsettomalle ja taitaa ainakin olla viisainta siitä olla puhumatta, kun toista tuskin kiinnostaa. Vaikea ja ahdistava tilanne kummallekin osapuolelle, miten olette selvinneet ystävän raskausuutisesta?
Raskaus ja ystävän lapsettomuus
adso
5749
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä sama tilanne, tosin minä olen se lapseton osapuoli. Ystävän raskaus ei tee minua kateelliseksi vaan olen toki hänen puolestaan onnellinen. Tokihan läheltä toisen raskautta seuraavana omat odotukset lisääntyvät. Tosiystävyys kestää tällaisetkin asiat. Puolituttujen toistuvat raskaudet välillä kiukuttavat, etenkin jos raskaus ei ole ollut kovinkaan suunniteltu. Kehoitan puhumaan asiasta kaverisi kanssa. Syyllisyyttä et saa kokea, koska sinä et ole syypää ystäväsi tilanteeseen.
Asiasta on keskusteltu ja molemmat ovat kertoneet oman näkökantansa, jos niin voi sanoa. Osasin odottaa, ettei hän ota uutista kovin hyvin, mutta reaktion voimakkuus yllätti todella. Ja toisaalta, tuskinpa osasin itsekään odottaa kuinka pahalta tuntuu, ettei hyvä ystävä asiaa mietittyäänkään pysty iloitsemaan tästä raskaudesta tai edes onnittelemaan sen johdosta. Olen kertonut hänelle, kun aloimme yrittämään lasta ja hän tietää, ettei se tapahtunut todellakaan heti samantien. Sekin vaan tuntuu häneltä unohtuneen tällä hetkellä. Suurin osa läheisistäni tai ystävistäni on tavalla tai toisella kokenut/kokee ongelmia raskautumisessa tai raskauden kestämisessä, mutta heistä vain yksi hyvä ystävä on ottanut asian tällä tavalla. Olen yrittänyt ajatella, että hän on katkera omasta tilanteestaan eikä niinkään minulle. Uskon myös, että ystävyyttä ei pitäisi katkaista tälläisen asian takia ja asiat korjaantuvat ajan kanssa. Mutta kuitenkin, vaikea tilanne molemmille. Hienoa, että sinä olet pystynyt suhtautumaan noin hyvin ystäväsi raskauteen.
itsekkäästi vain etäisyyttä. Kurjaahan sekin on mutta kun vielä paskemmalta tuntus nähdä jotain lässyn lässyn vauva-arkea. Eka raskaus vielä menetteli (alettiin samoihin aikoihin yrittää), ajattelin sillon että täytyy vaan olla kärsivällinen, kyllä tässä mullakin varmaan vuoden sisään jotain tulee,..no eipä ole tullut ja neljättä vuotta menossa. Toinen raskaus oli jo liikaa, kun itse samaan aikaan jumittaa vaan paikoillaan kaikenmaailman leikkauksia ja ronkkimisia.. kertoikin siitä vasta kun se oli jo melkein puolessa välissä. Kaveri ei kai ole uskaltanut ottaa yhteyttä (menee vaan poruksi mun puolelta) ja mä en ole jaksanut soittaa, kun ei oikein tiedä mistä enää puhuttaiskaan. Eletään vaan nykysin niin totaalisen eri maailmoissa. Nähty on viimeks viime vuoden puolella vaikka samassa kaupungissa asutaan.
Minä ainakin lapsettomuudesta kärsineenä (nyt raskaana pitkien hoitojen jälkeen) olin tyytyväinen kun ystäväni reilusti kertoi raskaudestaan. Hän ei kuitenkaan asiaa tai olojaan hehkutellut koko raskausaikana vaan asiasta puhuttiin jos itse otin sen puheeksi. Jonkin verran tuli kuitenkin itseään suojellaakseen otettua etäisyyttä, kun pelkkä mahan näkeminen muistutti omasta epäonnesta. Puhumattakaan sen näkemisestä kun valmistautuivat vauvan tuloon. Pinnasängyt ja muut varusteet oli hankittuna.
Minulle kävi niin että ollaan yritetty tulla raskaaksi 2,5 vuotta ja hiljattain sain tietää että minulla on lievä endometrioosi joka vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Pari kuukautta sitten oli kaikista epätoivoisin aika minulla koko tämän prosessin aikana kun sain tietää että siskoni ja miehen sisko alkoivat odottaa samaan aikaan!! Kummallakin LA ensi vuoden maaliskuussa... Kun siskoni iloisena ja hämmentyneenä soitti minulle ilouutsesta en voinut sanoa mitään..mumisin vaan puhelimeen enkä edes pystynyt onnittelemaan.
Itse onnistuin pääsemään asian yli vaikka se vaivaa tietenkin edelleen aina kun asia tulee esille ja sehän tulee väistämättä. Nyt pystyn onneksi iloitsemaan kummankin puolesta. Anna kaverille aikaa, kyllä se siitä lutviutuu. Niin ainakin luulen, ei tosiystävää tälläisen asian takia menetetä!! =)