Normaali softaprojektin lähtökohta on, että asiakkaat ensin tarjouspyynnössä vaativat mahdottomia ja toimittajat sen jälkeen lupaavat sen toimittaa.
Lopputuloksena huonolaatuinen ohjelmisto joka ei vastaa käyttäjätarpeita ja silti projektin työntekijöillä burn out.
Meneekö tämä muidenkin alojen projekteissa samalla tavalla.
Lopputuloksena huonolaatuinen ohjelmisto joka ei vastaa käyttäjätarpeita ja silti projektin työntekijöillä burn out.
Meneekö tämä muidenkin alojen projekteissa samalla tavalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ongelma: kilpailutus. Se joka *tarjoaa* halvimmalla, voittaa. Se, mitä homma loppujen lopuksi maksaa ja mitä sillä saa, on eri asia.
Ratkaisu: kiinteät tarjoukset ja sanktiot.
Ongelma: määriteltävä tarkasti etukäteen, tarjoukset yläkanttiin "varmuuden vuoksi". Määrittely ei onnistu, ja halvin tarjous toteuttaa sen väljimmin...
Ratkaisu: agiilit menetelmät
Ongelma: Asiakas ei ymmärrä, eikä tekijöillä riitä kompetenssi
Ratkaisu: kumpikin valehtelee
Lopputulos: tehdään vesiputousmallilla. Kaikki valehtelevat kaikille. Lopputulos 3x hinnaltaan ja 2x aikataulultaan. Toiminnallisuus on pielessä, muttei se haittaa, koska kukaan ei oikeastaan tarvinnutkaan sitä. Kaikki ovat tyytyväisiä ja pomoille bonukset.
Toki hyviäkin hommia joskus osuu vastaan. :)
Kunnes toisin todistetaan, niin asiakas on typerä ja laiska - toimittaja epärehellinen ja epäpätevä.
Vaikka kaikki ovat tämän kaavion jo nähneet, niin postaanpa kumminkin, koska juuri näin se menee:
http://www.ssw.com.au/ssw/standards/Rules/Images/ProjectManagementSummary.jpg
Kaikki menee oikeastaan yleensä aika hyvin putkeen toimittajan tietäessä, ettei tilaaja itsekään tiedä mitä haluaisi ja tilaajan ymmärtäessä, että valmis tuote ei vastaa odotuksia ja maksaa pirusti, sen ainoan hyvän puolen ollessa se, että sen toimituskin myöhästyy, joten maksamiseen saa lisäaikaa. ; )