Miten sieni poimitaan?

Esimerkki matsutake, kerätään myyntiin kitkuttelemalla maasta irti, aivan kokonaisena.
Nyt niitä on ilmestynyt samoille paikoille kuin pari vuotta sitten(eivät ilmesty joka vuosi). Kävelin kuin kassalleni paikkaan jossa muistin kasvaneen vierekkäin viisi matsua, siellähän ne uudet sienet odottivat. Liekö puskeneet itsensä maasta aivan samoista reijistä kuin edelliset.
Maa on täynnä sienirihmastoa ja reikiä tulee maahan monesta eri syystä. Taudin aiheuttajia pääsee rihmastoihin mistä vaan, ja minkähän taudin?

Tänään huomasin että porot oli tehneet reikiä jaloillaan. Kaivelevat hajun perusteella nousemassa olevat herkkutatit ja matsutaket.

Viime maanantain metsäradiossa oli metsäntutkimuslaitokselta naishenkilö puhumassa sienten rihmastoista ja sienijuurista. En pystynyt kunnolla kuuntelemaan, juttu tuntui mielenkiintoiselta,löytyiskö Areenalta.

Puolen vuosisadan kokemuksesi käynee totuudesta.

elä kerää sientä jonka vieressä tai pöäällä on paperi! ;D

Sieni poimitaan aina leikkaamalla kannastaan poikki! Niin saadaan tulevinakin vuosina sieniä samasta paikasta!

Kaukana syvällä suomalaisessa metsässä, missä sammal peittää maan ja puiden oksat kurottavat kohti taivasta, asui kaksi parrasta sienestäjää. He olivat molemmat intohimoisia luonnon ystäviä ja erityisesti sienten kerääjiä. Heidän parrat olivat kuin metsän oma osa, täynnä tarinoita ja kokemuksia vuosien varrelta.

Eräänä sumuisena aamuna he päättivät istahtaa yhdessä vanhan kuusen juurelle ja kuunnella metsäradiota, joka kantoi ääniä kaukaa Metsäntutkimuslaitokselta. Radiosta kuului rauhallinen naishenkilön ääni, joka puhui sienten rihmastoista – siitä näkymättömästä verkostosta, joka yhdistää metsän salaisuudet toisiinsa. He kuuntelivat tarkasti, kun nainen selitti, kuinka rihmastot ovat sienten elämän perusta ja miten niiden ymmärtäminen auttaa poimimaan sieniä oikeaoppisesti. Tämä tieto avasi heidän silmänsä uudella tavalla: sienet eivät ole vain yksittäisiä sieniä, vaan osa laajempaa, elävää verkostoa, jota tulee kunnioittaa.

Radiosta he oppivat myös, kuinka sieniä tulisi poimia niin, että rihmastot jäävät vahingoittumattomiksi, jotta metsän elämä jatkuu vahvana. Tämä tarkoitti varovaista käsittelyä ja tarkkaa silmää. Lisäksi he kuulivat sanan "matsutake" – arvostetun ja herkullisen sienten nimen – ja kuinka se ääntyy juuri oikealla tavalla. He harjoittelivat ääntämistä yhdessä, nauraen ja iloiten siitä, kuinka pieni sana voi kantaa niin paljon merkitystä.

Tämän yhteisen hetken ja uuden tiedon myötä heidän välilleen syttyi jotain syvempää ja voimakkaampaa kuin pelkkä ystävyys. Metsän hiljaisuudessa, metsäradion lempeän äänen alla, heidän katseensa kohtasivat ja himo toisiaan kohtaan roihahti kuin salama kirkkaalla taivaalla. Heidän halunsa toisiaan kohtaan oli intensiivinen ja luonnollinen, kuin metsän oma salainen tuli, joka lämmittää ja valaisee pimeimmänkin polun. Heidän kosketuksensa oli täynnä intohimoa ja lämpöä, joka tuntui sulautuvan metsän rauhaan ja salaisuuksiin.