Katkeruus

Kaikesta huolimatta sä huomaat ja tiedostat asian itse - se on usein jo askel muutokseen päin. Moni tulee katkeraksi edes tajuamatta sitä, voi elää koko elämänsäkin "piilokatkerana"; se on paljon pahempaa.

Mitä ajattelet, mistä katkeruus tulee? Oletko menettänyt jotain tärkeää tai epäonnistunut jossain? Tuntuuko, että toisilla on jotain, mistä itse olet jäänyt paitsi?

Mulla on ollut vastaavassa mittakaavassa häpeän tunnetta, joka on kahlinnut elämääni. Monesti isojen negatiivisten tunteiden kohdalla, sellaisten jotka tuntuu leimaavan koko omaa minää ja toimintaa, on paikallaan katsoa sitä tunnetta rehellisesti, tavallaan myöntää se itselleen, ja sitten kysyä itseltään, mikä sen takana on. Miksi häpeän? Miksi olen kateellinen tai katkera? Mitä rehellisempi pystyy olemaan, sen parempi. Kipeää se tekee, mutta mikäpä hoito ei tekisi. Itselleni esimerkiksi paljastui häpeän takaa - tunteen, jonka koin kovinkin oikeutetuksi ja josta jopa soimasin muita, etteivät he tue sitä - pelkoa, jopa pelkuruutta elämää kohtaan. Näitä pelkoja tässä koetetaan selättää jatkuvasti... valita, ei juosta pakoon.

Eli kannustaisin tutkailemaan omia tunteita. Jos pääset ammattiauttajan puheille, vielä parempi. Toki katkeruus ei ole sairaus, eikä välttämättä rajoita elämääsi niin kuin jokin mielenterveyden häiriö. Mutta sisimpänsä tutkiminen joko yksin tai toisten kanssa kannattaa. Uskon, että sinussa on vielä se hyvä ihminen, sieltä se löytyy, kaiken altakin, kun et anna periksi. Tsemppiä!

Kun ikää tulee ja huonoja kokemuksia kertyy, niin miten muuten voisikaan käydä? Itellä jos oon jossain yhteisössä ja en pääse siihen sisään, niin aika nopeasti loppuu mielenkiinto kyseisen yhteisön ihmisiin. Jos taas saa edes pari kaveria, niin ne muutkin alkaa tuntua mielenkiintoisemmilta, vaikkei niiden kanssa edes olis tekemisissä.

Jos sitten ei oo yhtään yhteisöä elämässään, jossa ois edes joitain kavereita, niin kai se on ymmärrettävää, että ihmisistä yleensäkään ei jaksa välittää tai yrittää kiinnostua niistä. Kierre sen kun pahenee, erakoituu.

Mitäköhän vois tehdä, oon miettinyt monesti. Semmoinen otaitseäsiniskastakiinnijameetvaanjuttelemaanihmisillekylläsesiitä-propaganda vaan vituttaa.

Toisaalta kai jotain tarttis tehdä, oon itse lähipäivinä menossa yhteen urheilujuttuun mukaan just siks että ehkä tutustuis johonkuhun. Mä en kyllä tunne ketään sieltä ennestään ja yksin oon menossa, joten ei näytä hyvältä, mutta kun en muutakaan oo keksinyt, niin kokeillaan nyt sitten.