Minkä kautta teille uhreille selvisi puolisonne / omaisenne persoonallisuushäiriö? Eli miten, missä ja millä tavoin tieto narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tavoitti teidät?
Entä selvisikö heti, että tämä on ratkaisun avain omaan tilanteeseen, vai syntyikö paljon epäilyksiä?
Mitkä tuon tiedon hyödyt ja haitat olivat?
Kuinka moni kertoi epäilyistään kumppanilleen tai omaiselleen?
Entä selvisikö heti, että tämä on ratkaisun avain omaan tilanteeseen, vai syntyikö paljon epäilyksiä?
Mitkä tuon tiedon hyödyt ja haitat olivat?
Kuinka moni kertoi epäilyistään kumppanilleen tai omaiselleen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Keskustelin aikoinaan tuttava lääkärin kanssa, alottaen.. *Älä nyt minua ihan hulluna pidä, mutta kun..* Ja kuinka ollakkaan, hänellä itsellään oli omakohtaisia kokemuksia/tietoa tästä samasta asiasta. Eli hänen kanssaan oli todella helppo keskustella ongelmasta, jota olin kuljettanut mukana koko elämäni ajan. Saamatta *hullun* leimaa otsaan.
Näistä jo vuosia sitten käymistämme syvällisistäkin keskusteluista, oli hyvin suuri hyöty/apu minulle. Ymmärsin mistä on kysymys. Ja, että syytön minä olen vanhempani luonnehäiriöön ja mielivaltaiseen käytökseen. Vaikka sen kohde olenkin. Mielestäni tästä tiedosta ei ole ollut minulle mitään haittaa. Olen ehkä oppinut suhtautumaan asiaan vähemmän tunnepitoisesti.
En ole koskaan kertonut näistä käymistämme keskusteluista, omalle luonnehäiriöiselle vanhemmalleni. Olen sitä mieltä, että siitä tiedosta ei ole mitään hyötyä hänelle.
voin varovaisesti tulkita, että haluat siirtää omaa syyllisyyttäsi muihin. Koska vastauksena tulee olemaan paljon sellaista "no musta vaan alkoi vähitellen tuntua siltä" -vastauksia, niin tavoitteenasi on vaan osoittaa, että ihmiset (uhrit) leimaavat puolisoitaan ym. narsisteiksi ilman todellista näyttöä. Tämä on varmasti pitkälti totta. Toisaalta uhrien on erittäin vaikea saada narsisteja diagnosoitaviksi, koska narsisti ei itse koe olevansa millään tavalla vammautunut tai luonnehäiriöinen.
Mutta meille todellisille uhreille teitä narsisteja ikävä kyllä on olemassa. Se on tullut koettua itsekin.
Onko tämä tarkoitettu huumoriksi? Jos on niin ei onnistunut.
Näin se netissä käy: kirjoittaja todetaan narsistiksi 'varovaisen tulkinnan' seurauksena. Todellisuudessa tulkinta ei ollut varovainen, vaan törkeää leimaamista ja lisäksi täysin päin mäntyä mennyt. Ventovieraan ihmisen tulkitseminen narsistiksi hänen kirjoituksensa perusteella ei ole 'varovaista tulkintaa' nähnytkään.
Kovasti on uskomuksistasi ja asenteistasi kertova tulkinta tämän ketjun asiallisesta aloitusviestistä.
Itse löysin lehden, jossa kerrottiin tästä asiasta. Silmät avautuivat kyllä heti. En epäillyt sen jälkeen hetkeäkään, mutta lisänä kyllä on vielä muutakin luonnehäiriötä. Eipä tarvinnut enää syytellä itseään, eikä miettiä mikä kumma tuolla toisella oikein hermoissa on.
Näytin lehden miehelle. Ei tunnistanut itseään.
Ensin käsiini osui artikkeli, jossa puhuttiin vaikeasta luonnehäiriöisyydestä ja narsismista mainitsemani kirjan pohjalta. Tunnistin artikkelissa oman elämäni kuvausta, joten kiinnostuin kirjasta, ja luin sen saman tien. Silloin lopulta valkeni, ettei läheiseni olekaan hyvällä hoidolla parannettavissa oleva mielenterveysongelmainen. Ikinä eläissäni en siihen mennessä ollut kuullut mistään vaikeasta persoonallisuushäiriöstä, luonnehäiriöstä, narsismista... Silloin taidettiin elää vuosituhannen vaihdetta, ja kolmen vuoden kuluttua lähdin tieheni pitkästä avioliitosta. Nykyisin olen sitä mieltä, että olisin luultavasti lähtenyt aiemmin (ja 'pelastanut' lapset), jos olisin saanut tietää mistä todellisuudessa on kysymys.
En kertonut 'epäilyistäni' miehelleni, sen sijaan hän itse niihin aikoihin kysyi pidänkö häntä persoonallisuushäiriöisenä. Vastasin pitäväni häntä 'kiharaisena luonteena'. En halunnut loukata häntä, ja toiseksi en silloinkaan kuvitellut olevan mitään hyötyä siitä, että minä alkaisin väittää hänen olevan jotakin sellaista kuin mitä kirjat kertoivat.
Syytin kauan kaikesta itseäni, kunnes uskaltauduin kertomaan seikat jotka syyllisyydentuntoni olivat aiheuttaneet (puolison henkinen- ja fyysinen väkivaltaisuus, manipulointi, kiristäminen, jatkuva valehtelu, suunnaton itserakkaus jne.) lääkärilleni ja tämä toi ensimmäisen pitkien kyselyjen (monta istuntoa) jälkeen esille silloisen puolisoni mahdollisen narsistisuuden. En tietenkään vieläkään voi asiasta varma olla, mutta eipä tarvitse enää pelkästään itseään kaikesta syyttää. Aluksi asenteeni olikin "Olen niin paska että ansaitsen tämän!" Niinhän puolisoni toitotti. Mutta nyt, vuosien jälkeen, olen päässyt yli surusta, vihasta, katkeruudesta ja masennuksesta. Ainakin pahimmasta.
Narsismin tunnistaminen ei ole helppoa.
Kaikki ilkeys ei ole narsismia.
Narsismi on hyvin vaikea aihe, josta puhuminen saattaa johtaa vaikeuksiin.
Minulle itselleni on tullut kunnianloukkaustuomio sanan narsisti käytöstä.
Narsismia on meissa kaikissa ja se on pelottavan yleistä.
parisuhteessa yleensä huomaa liian myöhään narsismin ja syyttää itseään.
Perustuntomerkkejä on seuraavat asiat:
Toisen mollaaminen
manipulointi
väheksyntä
valehtelu
Loistava lyhyen logiikan hyväksikäyttö.
Kaikelle löytyy aina muu syyllinen
empatian puute.
narsistia ohjaa valta, seksi ja raha.
Jos tuntee vihaa, niin on matkalla toipumiseen.
Kun ei enää tunne vihaa, niin alkaa olla ongelma käsitelty.
Toipuminen narsistista saattaa viedä vuosia.
Jos havaitset narsistin juokse pakoon, kun huomaat narsistin on liian myöhäistä juosta pakoon.
Mies yritti tappaa itsensä lääkkeillä ja joutui pakkohoitoon. Erehtyi samalla kertomaan vaikeasta avioliitosta ja siitä, että vaimo on tehnyt hänestä alkoholistin.
Sen verran tohkeissaan oli, että ammattilaiselle valkeni heti, mistä on kyse, ja että vaikeaan liittoon on syypää herra itse.
Tänä päivänä hän ei sitä usko, vaikka se lukee paperille präntättynä, vaan narsistiseen tapaan pitää sitä panetteluna, virhearviona, röyhkeytenä ym.
- ja unohtaa tekonsa, ollen jumalattoman katkera, kun meillä muilla muisti on edelleen vireässä kunnossa, eikä pahat asiat tuosta vain unohdukaan, kuten toivoisi.
Meidän pitäisi aina aloittaa puhtaalta pöydältä, hän vaatii meiltä . ei itseltään.
Sairaita olemme me muut, minä ja lapset.
Lapsista sen verran, että lasten kaoottinen elämä on asia, josta en saa rauhaa sitten millään.
Olin niin vakuuttunut omasta pahuudestani, että lähdin , ja jätin lapset hänelle.
Tulos: sosiaali haki lapset pois,koska mies joi, kotona ei ollut ruokaa jne. Syy on mun, mä kuulemma annoin lapset pois. Jos lapset vois antaa pois, kait sitä harrastettaisiin sitten varsin suurisuuntaisesti, kun niihin väsytään ?
Ei "muistanut" (? ) että ajoi mut pois, mm. potki mut pois sängystä väkivaltaisesti ja muuta hauskaa.
Koko elämä on narsistille suurta draamaa, jossa päänäyttelijä on narsisti itse, statistina toimii narsisti itse ja tuomioita jakelee muiden pään menoksi narsisti itse. Käy yksin yksinpuhelua yksinäiseksi tulleesta elämästään.
Lääkitykset eivät ole auttaneet. Mielenterveyden hoito ei ole toistaiseksi muuttanut tilannetta.
Uhkailu jatkuu, mut onneksi lapset ovat isompia ja minä itsenäisempi, en anna itseäni enää koukuttaa millään syyllä. Lapset osaavat ottaa isompana tilanteen toisin.
-sanovat että olen narsistille kova pala.
No, niin on narsistikin mulle.
Yritän selvitä yhden päivän kerrallaan, kahta päivää kun ei voi suunnitella, sillä kiukkukohtaukset ja narsistimasentujan hirveä, teatraalinen loukkaantuminen suistavat suunnitelmat sukkelaan narsistin tahtomaan malliin, narsistin tahtomalla ajalla ja tavalla. Ruotuun on pantava paitsi akka, myös muiden mukulat ja elukat= D !!Omat ovat hunningolla, mutta sitä ei itse huomaa.
En tiennyt koko narsismista kuin jotain yleistä, ennenkuin lääkäri kehottamalla mua kehotti, että älä ole millänsäkään, mies on sairas, eikä tajua itse tekojensa vakavuutta.
Ei se lohduta, mut edes hiukan hälventää tuomitsevien sanojensa aiheuttamaa pahaa mieltä, pidän kirkkaana mielessäni tämän perustotuuden, huolimatta Kiukkupetterin maneereista.
- Olen joskus kiusaantuneena sanonut, että pyrkisi teatterikouluun.
On hölmö ottanut sen tosissaan.
Reppana.
Musta saisi joku ei narsisti hyvän akan ittelleen... olen lojaali ja kiltti ihminen, joka on ahkera ja rakastaa luontoa, lapsia, eläimiä, elämää, ihmisiä, olen loistava kokki ja hyvä ihmistuntija,mukavaa seuraa, hyvin koulutettu ja sosiaalinen, näin paljon hyvää muut ihmiset paitsi narsistimieheni musta löytää.
Mun elämänhaluni taitaa olla se suurin kiusanpaikka. Ei ole onnistunut suistamaan mua vieläkään mustuuden tuolle puolen sitkeistä yrityksistään huolimatta.
Oma masentuneisuutensa ja ainainen ärhentelynsä on saanut aikaan sen , että läheisiä ei hänellä ole, jotka suostuisivat tekemään yhteistyötä kanssaan.Ei ystäviä, ei tuttuja, ei muita kuin oma perhe. Josta siitäkin osa ei pidä isäänsä enää yhteyttä.
On hoitanut asiansa kaikkien kanssa jumiin ja polttanut sillat rumasti takanaan. Ei muistanut ottaa vasaraa ja lankkuja mukaan, että osaisi sillan toisten luo enää itse rakentaa.
Siihen tarvittaisiin muutenkin sellaista ,mitä hänellä ei ole: kykyä tehdä yhteistyötä, arvostaa muita ja kunnioittaa muidenkin kuin omia arvoja.
Suvaitsevainen hän on aina ollut- mitä tulee siihen, kuinka hänen tekonsa itse suvaitsee hän suvaita itselleen.
Voi meitä, jotka emme sitä ymmärrä, voi meitä, jotka julkenemme olla eri mieltä.
Jumankekka että on mulle katkera, kun mulla verkostoa on edelleen, että iloni on tarttuvaa ja että löydän hänen ulkopuoleltaan ja kontrollinsa ulottumattomista paljon hyvää, ihmisiä, asioita, mielenkiintoista ja mukavaa, mielekästä elämää.
ei tosiaankaan ole narsismia. Kaikki ihmiset pystyvät olemaan ilkeitä, jos haluavat ja/tai tuntevat tarvetta. Ja noinkin voi elävässä elämässä käydä, että ihmisen sanominen narsistiksi johtaa kunnianloukkaussyytteeseen ja -tuomioon. Noin ihan riippumatta siitä onko narsistiksi sanottu ihminen todellisuudessa narsisti/vaikeasti luonnehäiriöinen vai eikö ole.
Vaikka ihminen olisikin vaikeasti luonnehäiriöinen/narsisti, on useimmiten viisainta olla sanomatta häntä sellaiseksi. Siitä voi joutua vaikeuksiin, kuten kerroit. Uhrien auttamisessa ei pitäisi ollenkaan keskittyä miettimään onko joku narsisti vai ei, pitäisi vain 'vaivihkaa' tukea uhria niin, että hän pääsee irti hankalasta ihmissuhteesta ilman, että ketään tulee 'livenä' leimattua narsistiksi... Äärimmillään voi olla edessä kunnianloukkaussyyte, jos kovasti innostuu väittämään jotakin ihmistä narsistiksi.
"Jos tuntee vihaa, niin on matkalla toipumiseen.
Kun ei enää tunne vihaa, niin alkaa olla ongelma käsitelty.
Toipuminen narsistista saattaa viedä vuosia."
Tuossa olen täsmälleen samaa mieltä. Lisäksi vielä se, että ammattiapu on monille korvaamaton juttu. Heidän kanssaan asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä tarvitsematta pelätä joutuvansa sanojensa vuoksi oikeustoimien kohteeksi...