Tällä palstalla olisi varmasti useitakin hyviä neuvoja mutta kun en jaksa etsiä tuolta joukosta. On niin vähän mitä jaksan nykyään. Kertokaa hyvät ihmiset miten te olette narsistin kanssa ollessanne kestäneet sitä taukoamatonta arvostelua, moittimista, tiuskimista, ilkeilyä, pahantahtoista vihjailua, suoranaista vittuilua, huomauttelua, nalkutusta, raivoamista...? Alkaa olla takki täysin tyhjä ja pää myös. Viimeinenkin suojamuuri rakoilee.
Kateellisena olen lukenut juttuja miten jotkut narsistimiehet ovat sentään mukaviakin joskus, jopa ihania (?!) ja hurmaavia. Tämä "minun" narsistini on AINA ilkeä, aggressiivinen ja pahantuulinen, yritin minä mitä tahansa. Tai olen yrittämättä. Kun pitää olla niin ja näin, ja sitten ei saakaan olla niin eikä näin. Jos olen tiellä ja menen sitten pois huoneesta, olenkin tyly kun jätän hänet yksin. En saa olla missään enkä mitenkään, en tehdä mitään enkä olla tekemättä, en saa puhua enkä olla vaiti. Kun yritän sovun säilyttämiseksi tehdä niinkuin mies käskee, se ei olekaan hyvä, edelliset puheet perutaan tai väitetään ettei ole niin sanonutkaan... ja taas tulee huutoa...
Miten ihminen voi olla noin hullu eikä huomaa/myönnä itse mitään? Vai olenko minä sittenkin se hullu niinkuin hän väittää? Miten tästä hullulasta pääsee pois??
Kateellisena olen lukenut juttuja miten jotkut narsistimiehet ovat sentään mukaviakin joskus, jopa ihania (?!) ja hurmaavia. Tämä "minun" narsistini on AINA ilkeä, aggressiivinen ja pahantuulinen, yritin minä mitä tahansa. Tai olen yrittämättä. Kun pitää olla niin ja näin, ja sitten ei saakaan olla niin eikä näin. Jos olen tiellä ja menen sitten pois huoneesta, olenkin tyly kun jätän hänet yksin. En saa olla missään enkä mitenkään, en tehdä mitään enkä olla tekemättä, en saa puhua enkä olla vaiti. Kun yritän sovun säilyttämiseksi tehdä niinkuin mies käskee, se ei olekaan hyvä, edelliset puheet perutaan tai väitetään ettei ole niin sanonutkaan... ja taas tulee huutoa...
Miten ihminen voi olla noin hullu eikä huomaa/myönnä itse mitään? Vai olenko minä sittenkin se hullu niinkuin hän väittää? Miten tästä hullulasta pääsee pois??
Vastaukset 16
Vanhimmat
sieltä pääsee kävelemällä pois. Nopeiten pääsee, jos ei ota paljon tavaroita mukaan. Jos ei ole paikkaa minne mennä, silloin ... tuota ... en tiedä. Ehkä joku muu tietää.
Hankkiudu äkkiä pois narsistin tieltä ettet vaan itse sairastu henkisesti.
Eräällä tutullani oli narsistinen mies ja nyt hän on onneksi päässyt eroon hänestä. Miehellä on lähestymiskielto minun tuttuuni.
Et sinä ole hullu vaikka miehesi väittäiskin niin. Hanki lähestymiskielto ihmeessä.
Sinun viestistäsi ei käy ilmi, että onko teillä lapsia. Jos on sulla ja narsisti miehelläsi lapsia niin hankkiudu eroon heti lapsesi/lapsiesi vuoksi.
Ota yhteyttä kuntasi sosiaalivirastoon tai kriisikeskukseen.
Narisistienuhrientuki.info
Voit saada neuvoa ja vertaistukea.
Ei siihen kuule mitään neuvoja ole. Tuota samaa vittuilua, agressiivisuutta, mitätöintiä, syyllistämistä, tylyä piittaamattomuutta ja helveksuntaa on ihan minullakin jatkuvasti. Omat pahat olot puretaan toiseen ja kaikki omat virheet käännetään itsestä sinuun. Tätä tässä on saanut miettiä. Kun teet niin,,,on huono,tai näin,,,,niin sekään ei kelpaa. Koskaan et kelpaa, et ole riittävä, kaiken huomion pitää jotenkin ansaita. Ei saa puhua, ei keskustella, itse täytyy tehdä jotain, jos haluaa tulla huomioiduksi...tässä hourulassa olen ollut jo toistakymmentä vuotta ja nyt alkaa jo riittämään.
Kaikki käännetään ja väännetään, niin että syyllinen oletkin sinä itse. Vaikka videolle nauhoittaisit dokkaria, niin sekään ei avaa silmiä. Mikään ei näihin tunnu auttavan, eikä tehoavan.
Juu, ehkä jotkut terveet miehet, jotka joskus käyttäytyvät itsekkäästi ovat välillä kilttejä ja osaavat jopa hemmotella ja pitää hyvänä vaimoaan, mutta ei aito narsku. Ei sellaista ole.
Minun suojamuurini on alkanut rakoilla myös. Minusta nuo raivokohtaukset on pelottavia ja lapset todella pelkäävät ja ahdistuvat. Itsellä on epätodellinen olo vähän väliä, on kun Liisa Ihmemaassa, kaikki on niin vääristynyttä ja outoa.
Tuota minäkin mietin, että mikä ihmisestä tekee...narsisististakin ihan täysin sokean omalle hulluudelleen ja mielipuolisuudelle. Toisessa hetkessä voi taas olla ihan kuin ei mitään. Katsoo vaan, kuin lehmä uutta veräjää, eikä ymmärrä olla edes pahoillaan tai hävetä, saati pyytää anteeksi.
Aivan tunteettomia. Sopua en jaksa enää hieroa, olen siihen jo kyllästynyt. Hullulasta pääsee pois järjen avulla, kun vaan tekee päätöksen. Ensin on hyvä järjen kanssa alkaa miettimään, mitä elämältä oikein haluaa tätä paskaako loppu ikä vielä, vai voisiko olla parempaa. Tunteilla ei saa, siihen kuoppaan lankesin vähä väliä. Olen läpi käynyt koko skaalan vihasta, säälistä, tunnekoukusta ties vaikka mihin, mutta sen olen huomannut, että tunteella tätä asiaa ei hoideta. Kylmä järki käteen ja tunteet sivuun siitä täytyy lähteä.
Jos, tunteelle antaa hetkenkään valtaa se on menoa.Narsisti ei muutu. Otan osaa.
Luin tätä viestiäsi useampaan kertaan. Ja muuta en voinut tehdä, kuin huokaista syvään. Sinä koet parisuhteessa tämän saman. Minkä minä joudun tilanteen pakosta kokemaan silloin, kun joudun olemaan iäkkään vanhempani kanssa samalla reviirillä. Meidän taivalta on jo kestänyt vuosikymmeniä. Eikä se ajansaatossa ole miksikään muuttunut. Nyt vanhemiten hänestä on tullut, vain entistä kiivaampi.
Tämä luonnehäiriöinen ihminen on kuin riivattu. Hän todella kääntää kaiken häiriintyneisyytensä läheisiin ihmisiin, syyttäen heitä. Raivokohtaukset ja ilkeyksien suoltaminen lähtee käyntiin, kuin kone. Ilman syytä. Ja anteeksipyyntöä on turha häneltä odottaa. Tai pikemminkin, tuo solvaaja itse odottaa, että häneltä pyydettäisi anteeksi. Kysyinkin vanhemmaltani, tässä taannoin, tällaisen *kohtauksen jälkeen*, että mitä minun pitää häneltä pyytää anteeksi? Sitäkö, että hän käyttääntyy minua kohtaan todella ala-arvoisesti?
Itse olen kokenut täysin saman, kuitenkin sillä erolla että vaimoni oli narsisti. Henkisen väsymyksen myötä tulivat myös fyysiset sairaudet, jotka olisivat tappaneet minut hiljalleen. Tajusin asian itsekkin ja otin eron ennenkuin romahdin lopullisesti.
Nyt voin jo paljon paremmin sekä henkisesti että fyysisesti. Tavallaan sairauteni pelastivat minut, sillä jos olisin ollut terve ja voimissani, olisin yrittänyt jatkaa suhdetta. Näin jälkeenpäin huomaan kuinka hölmö olin rimpuillessani narsistin pihdeissä.
Narsistin kanssa ei voi elää.
On lähdettävä heti ja suojattava itsensä narsistin hyökkäyksiä vastaan.
Jos ei lähde pois, sairastuu itse.
Vastauksissa oli maininta lapsista. Jos on alle 18 vuotiaita lapsia, niin silloin pitää miettiä asiaa. Apua on saatava.
Jos ei ole lapsia tai he ovat täysi ikäisiä on lähdettävä välittömästi ja unohdettava koko henkilö ja jopa hänestä muistuttavat tavarat.
Narsistin " kavereiden" kanssa ei saa olla tekemisissä
Miten olisi, jos kokeilisit turvakotia? Katso netistä paikkakuntaasi lähin turvakoti.
Soita sinne ja kysy neuvoja tilanteeseesi. Talon henkilökunta on alansa asiantuntijoita ja osaavat antaa usein hyviä käytännön neuvoja: mihin mennä?, mitä tehdä? ja kuinka ylipäätään jatkaa elämää.
Ehdotan, että pyrit mahdollisiman pian siitä miehestäsi eroon niin avioliiitossa (avioero vireille), asumisessa (hanki kunnalta oma vuokra - asunto) kuin elämässä muutenkin (aloita oma, hyvä elämä). Tsemppiä Sinulle !
Kiitos teille neuvoistanne! Itkien luen niitä, tukenne ja ymmärryksenne helpottaa vaikka samalla sattuukin. Viimeksi tänään yritin ottaa yhteyttä kriisikeskukseen mutta tämä häpeän tunne on niin suuri, etten saanut sitä nytkään tehtyä. Hävettää olla tällainen idiootti että jälleen olen tässä helvetissä, vaikka jo kerran pääsin tästä miehestä eroon. Miten aikuinen ihminen voi olla näin tyhmä, että uskoo toisen vakuutteluja muuttumisestaan?! Mies on päinvastoin tullut entistä pahemmaksi! Pari kuukautta jaksoi näytellä ja sitten naamio putosi.
Lapsia meillä ei Luojan kiitos ole. Mutta minne menen kun ei ole mitään omaisuutta, ei rahaa, eikä työtäkään juuri nyt. Onko ainoa ratkaisu etsiä itselleni uusi asuinpaikka... En vaan millään haluaisi luopua kodistanikin tämän miehen takia. Kerran sen jo jouduin tekemään. Vuokralla asutaan, mutta kun lain mukaan en voi pistää häntä pihalle vaikka asunto on minun nimissäni, koska hän ei ole hommannut kämppää itselleen. Taivasalle ei voi ketään häätää. Ja hänhän kieltäytyy lähtemästä, vaikka olen suoraan käskenyt häipymään elämästäni ja myös ilmoittanut, etten rakasta häntä ja voin huonosti hänen kanssaan. Ihmettelen miksei sellaisetkaan puheet häntä heilauta, hän ei ole kuulevinaankaan. Saattaa jopa siitä saman tien alkaa suunnittelemaan esim. yhteistä viikonloppureissua tai vaikkapa uuden kaapin hankkimista, eli jotain mikä kertoo että hän edelleen aikoo pysyä kanssani. Mikä voi olla turhauttavampaa! Kaikki mitä puhun on kuin ilmaa vaan, eikä häntä tunnu haittaavan pätkääkään minun ahdistukseni. Päinvastoin, ihan kuin hän saisi siitä lisää varmuutta ja voimaa. Umpikuja tämä on. Nolottaa että tännekin kirjoitin.
Luin tuon viestisi kahteen kertaan. Ja minulle tuli mieleen se, että sinähän käyttäydyt kuin *alkoholisti*, joka haluaa elämänmuutosta. Mutta etsii kaikki mahdolliset syyt siihen, miten voisi jatkaa elämää vanhaan malliin. Älä nyt tästä vertauksesta loukkaannu. Mutta luonnehäiriöisen kanssa ei kannata *hentoilla* oman mielenterveyden kustannuksella.
Ja jos kerran vuokrasopimus on sinun nimissä, niin mies saa olla se, joka lähtee. Käy lääkäriltä pyytämässä todistus ahdistuneisuudestasi (kerro tarkat syyt). Ja sitten menet sosiaalitoimistoon sen kanssa ja sanot heille, että tarvitset apua ja pian. Pakkaa miehen vaatteet, nosta ne ulos ja vaihdata lukon sarjoitus. Jos se mies ei välitä sinun mielenterveydestä ja ahdistuksesta pätkääkään. Niin miksi ihmeessä sinä välität siitä, onko hänellä kattoa pään päällä, vai ei.
Juuri tällaista kannustusta tarvitsen! Olet niin oikeassa. Täytyisi jaksaa repäistä, tuli mitä tuli. Tästä ei ainakaan tule lopulta muuta kuin sairaalakeikka tai muutto hautausmaalle. Narsisti kai aivopesee niin, että usko itseen häviää olemattomiin ja pikkuhiljaa alkaa pelkäämään kaikkea.
Olen ottanut selvää eri vaihtoehdoista, ja lain mukaan toista ei voi todellakaan asunnosta heittää tyhjän päälle. Ja tämä mies kyllä lähettäisi haastemiehen ovelleni jo seuraavana päivänä. On joskus uhannut niinkin että "tunnen kyllä sellaista porukkaa että varmasti hoitavat asian mun puolestani ja hyvin" - en enää muista mitä hän silloin minulta vaati. Selittelyjä nämä minulta tietysti ovat, mutta pelottaa kun vastassa on varsinainen hirviö kun se tarpeeksi ärsyyntyy.
Nyt olen kuitenkin saanut ajan sosiaalitoimistosta ja lääkäriinkin menen jahka saan rahaa. Askel kerrallaan, ehkä joskus vielä olen vapaa.
Luonnehäiriöisellä ihmisella on AINA *vaikutusvaltaisia* ystäviä/ihmisiä ympärillään, ainakin omasta mielestään. Heihin hän usein vetoaakin. Saadakseen sanoille todistusvoimaa. Usein miten, tuo on vain pelkkää sanahelinää ja uhoamista. Ja sinun *pelottelua*, eli sitä, jolla hän on sinua tottunut hallitsemaan.
Älä kerro suunitelmistasi häelle etukäteen. Toimi johdonmukaisesti ja rohkeasti. Pidä pää *kylmänä*.
Narsistin kanssa EI voi neuvotella yhtään mistään, ei edes siitä lähteekö hän asunnostasi vai ei.
Ei hän vapaaehtoisesti lähde, koska sinä olet hänen orjansa ja hän on sinun herrasi, ethän sinä häntä määrää.
Sinun täyttyy oman itsesi tähden ottaa nyt itseäsi niskasta kiinni ja lähteä ITSE pois (naisten turvakotiin, joka on mahtava ja oikeasti myös turvallinen paikka suunnitella uutta elämää vapaana) nyt kun vielä omin jaloin pääset.
Sillä narsistit ovat suuttuessaan väkivaltaisia ja he rankaisevat tottelemattomia "orjiaan".
Narsisti on niin taitava manipuloija että saa kumppaninsa pysymään vuosikausia vankeudessa.
Mutta kun kerran siitä otteesta rimpuilet irti ja lähdet, olet TODELLA iloinen että sen teit, siitä se elämä vasta alkaa ( ethän sinä nyt oikeastaan edes elä sanan oikeassa merkityksessä, vaan olet vain olemassa).
Sanokaa mitä sanotte, minusta narsistin ote uhriinsa on kuin käärmeen lumoojan katse, se on kuin jonkin henkivallan vaikuttama kyky pitää saaliinsa paikalleen naulittuna, niin ettei tämä pakene vaikka voi huonosti.
NYT HETI lähdet kokonaan muualle asumaan,arvosta itseäsi sen verran että itsenäistyt.
Et ole mikään teini-ikäinen vauveli vaan aikuinen nainen, joka pystyy toimimaan kun on pakko !
Irtisano vuokrasopimus, ja lähetä irtisanomisesta tieto postitse ukollesi, näin hänkin joutuu väkisin hankkimaan asunnon itselleen muualta.
Käsitä nyt:
Et voi jäädä "kauniiseen kotiisi" asumaan vaikka narsisti siitä lähtisikin, koska hän palaa sinua häiriköimään pahempana kuin ennen.Silloin joudut elämään pelossa joka on vielä suurempi kuin nyt kokema, koska henkesi ei ole narsistille viime kädessä penninkään arvoinen.
KUN nyt lähdet lakaise jälkesikin, älä anna pienintäkään merkkiä siitä minne lähdit, jos henkesi on sinulle minkään arvoinen.
Noin sairas mies, joka sinulla on, ei kaihda keinoja eikä tunne sääliä sinua kohtaan.
Kun lähdet, et menetä itse mitään eikä miehesikään menetä mitään itselleen tärkeää,
koska ei hän ole sinua koskaan oikeasti rakastanut.
Tosi narsisti ei kykene rakastamaan, hän kykenee vain teeskentelemään ystävällistä silloin jos siitä on hänelle itselleen hyötyä.
Kirjoitin suoraa tekstiä, mutta itse päätät mitä teet.
Jos haluat vielä elää ja olla onnellinen, niin lähdet. Heti.
Tunnen olevani nyt jo päättäväisempi, toivottavasti se pysyy minussa myös. Saan voimaa tällaisista suorista sanoista. Saatatko sen paremmin sanoa: "narsistin ote uhriinsa on kuin käärmeen lumoojan katse, se on kuin jonkin henkivallan vaikuttama kyky pitää saaliinsa paikalleen naulittuna, niin ettei tämä pakene vaikka voi huonosti" - juuri näin on! Ja minäkin pidän itseäni vahvana ihmisenä.
Eilen räjähti taas: nyt mies järjesti niin, etten voi jatkaa erästä harrastustani täällä kotona. Olisin voinut oksentaa, se tuntuu niin pahalta. Itkin koko illan, nyt väsyttää vaan ja päätä särkee koko ajan. Tänään mies vähän lievensi järjestelyjä niin, että voin kyllä harrastaa, mutta vain silloin ja sen aikaa kun hänelle sopii! Jostain syystä ei huvita harrastaa enää lainkaan...
Olen miettinyt tuota turvakotia, se kuulostaa lohdulliselta paikalta. Mutta entäs kissani, saakohan sekin tulla? En voisi jättää sitä minnekään.
Vähän pätkii nyt ajatus ja se näkyy tästä kirjoituksestani.
Kiitos teille kaikille!
mutta muuten kannatan ehdtusta turvakodista. Voimia ja myötätuntoni sinulle!!!
Ota nyt hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni ja soita sinne turvakotiin. Siellä ollaan paikalla 24 h. Voi tkysyä kissasta samalla. Eikö sinulla olisi sukulaisia, kavereita tai tuttuja, jotka voisivat hoitaa kissaasi jonkin aikaa. Älä anna elämänmuutoksesi olla missään tapauksessa kiinni kissanhoidosta, vaan pane nyt iso pyörä päälle ja ryhdy toimiin.