... JA REHELLISESTI IHMISSUHTEESSAAN VASTUUTA OTTAVAA NAISTA ETSIMÄSSÄ?
Tietääkseni RAKKAUS-, PARI- ja IHMIS-SUHDE tarkoittavat sitä, että 2 toisiaan tekojen tasolla kunnioittavaa, toisiinsa kiintynyttä ja toisilleen merkityksellistä ihmistä HALUAVAT ELÄÄ YHTEISTÄ ELÄMÄÄ TODELLISEN ARJEN KESKENÄÄN JAKAEN?
Mistä siis johtuu, ettei täältä suomesta tahdo löytyä naista, joka myös TEKOJEN TASOLLA KAHDEN AIKUISEN SUHTEESEEN KYKENEE?
Ravintoloista löytyy kyllä paljonkin naisia, jotka ovat humalatilastaan johtuen valmiita seksiin miltei miehen kuin miehen kanssa.
Samoin deitti-palstat ovat täynnä naisia, "jotka etsivät sitä heitä kunnioittavaa omaa rakasta, jolle he ovat valmiita antamaan oman elämänsä".
Kun mies sitten tällaisen naisen ilmoitukseen vastaa, TULEE VASTAUKSEKSI PYYNTÖ VALOKUVASTA.
Ja kun mies kuvansa lähettää, ilmoittaa nainen jopa hyvin suoraankin, ettei miehen ulkoinen olemus miellytä mitenkään!
Kun näin "vuosia miehiä kasvoille sylkeneenä" nainen sitten itse, esim. onnettomuuden, sairautensa tai tapaturman seurauksena "menettää viehättävyytensä" miesten silmissä, kertoo hän mm.ammatilaisen kanssa keskustellessaan vihaavansa miehiä, kun "miehet eivät näe miten paljon rakkautta hän naisena rakastamalleen miehelle voisi antaa".
Mielenkiintoinen paradoksi, eikö totta?
Ihan elämää myös lähipiirissäni seuranneena sekä työni kautta havainneena, on todellisuus erittäin mielenkiintoinen, kun suomalainen nainen kumppania itselleen valitsee.
Oli mies sitten kuinka päihdeongelmainen, väkivaltainen tai sekopäinen narsisti hyvänsä, löytää hän itselleen oman rakkaan helposti teidän naisten keskuudesta, mikäli hän pystyy tarjoamaan naiselle varallisuutta maineen ohella, jne.
Valinnan vapaus toki kuuluu olla ja niin pitääkin olla, kun mietitään kahden ihmisen välistä rakkaussuhdetta, mutta miten ihmeessä voi suhdetta suomalaisen naisen kanssa lähteä toteuttamaan jos nainen ei annan miehelle edes mitään mahdollisuutta lähteä rakentamaan?
Rakkaussuhteeseen kun mielestäni kuuluvat edellä kertomani lisäksi 2 ihmisen vapaaehtoinen halu yhteisiin päämääriin, keskinäinen halu olla toiselle "paras ystävä", keskinäinen tietoisuus sekä varmuus siitä, että toinen elää rinnalla myötäelävänä ihmisenä ja molempien yhteinen pyrkimys tehdä toinen suhteessa onnelliseksi yhteisen arjen rakkauden kautta.
Itselleni rakkaus suuntautuen naiseen tarkoittaa todellakin tuota kaikkea edellistä tekoina sekä lisäksi ymmärtämystä toisen tarvitsemasta omasta tilasta elää ainutkertaisena ihmisenä. Itse en voisi myöskään koskaan vahingoittaa rakastani sen enempää henkisesti kuin fyysisestikään!
Inhimillinen jakava lämpö on toki myös se, jonka olen valmis rakkaalleni lahjoittamaan, lapsi- ja eläinrakkauteni lisäksi.
Ilmeisimmin olen sinkku edellä mainituista syistä, kuten myös siksi, että rakkaussuhteeni ei ole koskaan eikä pidä sisällään "otsa rypyssä vääntämistä", ihmissuhdepeleihin perustuvaa leikkiä toisen tunteilla / elämällä tai mustasukkaista halua väkisin "kahlita" toista omia etuja palvelemaan?
Mielestäni en odota tai toivo rakkaussuhteeltani mahdottomia?
Olisikohan täällä näitä ilmoituksia lukemassa ketään sellaista naista Pirkanmaalta / Tampereelta, joka kykenisi arjen tekoina edellä kuvattuun suhteeseen kanssani? Jos näin olisi, voisi postia laittaa osoitteeseen; [email protected]?
Toivoisin kuitenkin sinulta, joka aikuisena naisena minusta miehenä kiinnostuit, fyysistä kokoluokkaa S tai M, sillä vilpitön toiveeni on tehdä sinut onnelliseksi, eikä joka yhteisen shoppailu -reissumme jälkeen kohdata vihaasi kun et mahtunut kaupassa niihin muodinmukaisiin vaatteisiin joihin olisit toivonut mahtuvasi?
2 tällaista rakkaussuhdetta on mielestäni jo aivan riittävä "painajainen" yhden miehen elämässä!
Tietääkseni RAKKAUS-, PARI- ja IHMIS-SUHDE tarkoittavat sitä, että 2 toisiaan tekojen tasolla kunnioittavaa, toisiinsa kiintynyttä ja toisilleen merkityksellistä ihmistä HALUAVAT ELÄÄ YHTEISTÄ ELÄMÄÄ TODELLISEN ARJEN KESKENÄÄN JAKAEN?
Mistä siis johtuu, ettei täältä suomesta tahdo löytyä naista, joka myös TEKOJEN TASOLLA KAHDEN AIKUISEN SUHTEESEEN KYKENEE?
Ravintoloista löytyy kyllä paljonkin naisia, jotka ovat humalatilastaan johtuen valmiita seksiin miltei miehen kuin miehen kanssa.
Samoin deitti-palstat ovat täynnä naisia, "jotka etsivät sitä heitä kunnioittavaa omaa rakasta, jolle he ovat valmiita antamaan oman elämänsä".
Kun mies sitten tällaisen naisen ilmoitukseen vastaa, TULEE VASTAUKSEKSI PYYNTÖ VALOKUVASTA.
Ja kun mies kuvansa lähettää, ilmoittaa nainen jopa hyvin suoraankin, ettei miehen ulkoinen olemus miellytä mitenkään!
Kun näin "vuosia miehiä kasvoille sylkeneenä" nainen sitten itse, esim. onnettomuuden, sairautensa tai tapaturman seurauksena "menettää viehättävyytensä" miesten silmissä, kertoo hän mm.ammatilaisen kanssa keskustellessaan vihaavansa miehiä, kun "miehet eivät näe miten paljon rakkautta hän naisena rakastamalleen miehelle voisi antaa".
Mielenkiintoinen paradoksi, eikö totta?
Ihan elämää myös lähipiirissäni seuranneena sekä työni kautta havainneena, on todellisuus erittäin mielenkiintoinen, kun suomalainen nainen kumppania itselleen valitsee.
Oli mies sitten kuinka päihdeongelmainen, väkivaltainen tai sekopäinen narsisti hyvänsä, löytää hän itselleen oman rakkaan helposti teidän naisten keskuudesta, mikäli hän pystyy tarjoamaan naiselle varallisuutta maineen ohella, jne.
Valinnan vapaus toki kuuluu olla ja niin pitääkin olla, kun mietitään kahden ihmisen välistä rakkaussuhdetta, mutta miten ihmeessä voi suhdetta suomalaisen naisen kanssa lähteä toteuttamaan jos nainen ei annan miehelle edes mitään mahdollisuutta lähteä rakentamaan?
Rakkaussuhteeseen kun mielestäni kuuluvat edellä kertomani lisäksi 2 ihmisen vapaaehtoinen halu yhteisiin päämääriin, keskinäinen halu olla toiselle "paras ystävä", keskinäinen tietoisuus sekä varmuus siitä, että toinen elää rinnalla myötäelävänä ihmisenä ja molempien yhteinen pyrkimys tehdä toinen suhteessa onnelliseksi yhteisen arjen rakkauden kautta.
Itselleni rakkaus suuntautuen naiseen tarkoittaa todellakin tuota kaikkea edellistä tekoina sekä lisäksi ymmärtämystä toisen tarvitsemasta omasta tilasta elää ainutkertaisena ihmisenä. Itse en voisi myöskään koskaan vahingoittaa rakastani sen enempää henkisesti kuin fyysisestikään!
Inhimillinen jakava lämpö on toki myös se, jonka olen valmis rakkaalleni lahjoittamaan, lapsi- ja eläinrakkauteni lisäksi.
Ilmeisimmin olen sinkku edellä mainituista syistä, kuten myös siksi, että rakkaussuhteeni ei ole koskaan eikä pidä sisällään "otsa rypyssä vääntämistä", ihmissuhdepeleihin perustuvaa leikkiä toisen tunteilla / elämällä tai mustasukkaista halua väkisin "kahlita" toista omia etuja palvelemaan?
Mielestäni en odota tai toivo rakkaussuhteeltani mahdottomia?
Olisikohan täällä näitä ilmoituksia lukemassa ketään sellaista naista Pirkanmaalta / Tampereelta, joka kykenisi arjen tekoina edellä kuvattuun suhteeseen kanssani? Jos näin olisi, voisi postia laittaa osoitteeseen; [email protected]?
Toivoisin kuitenkin sinulta, joka aikuisena naisena minusta miehenä kiinnostuit, fyysistä kokoluokkaa S tai M, sillä vilpitön toiveeni on tehdä sinut onnelliseksi, eikä joka yhteisen shoppailu -reissumme jälkeen kohdata vihaasi kun et mahtunut kaupassa niihin muodinmukaisiin vaatteisiin joihin olisit toivonut mahtuvasi?
2 tällaista rakkaussuhdetta on mielestäni jo aivan riittävä "painajainen" yhden miehen elämässä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
typerää "toivoisin, että olet seksikäs, jotta et olisi itse pahalla tuulella"
Sanoisin tämä mies on niitä jotka osaavat kyllä puhua ja käytellä yllämainitun kaltaisia lässynlässyntermejä.
Oikeasti tällaisilta miehiltä puuttuu herkkyys ja empatia ymmärtää toista, mutta sitä ahnaampia ovat paatoksellisesti lässyttämään ja otaksumaan että itse ovat suoranaisia mallikappaleita, joka naisen unelmia.
Luultavasti kunnallisella alalla, tai joka tapauksessa joku papereiden pyörittelijä tämä kirjoittaja, otaksuisin.
Sovinisti, se kuultaa läpi kaikesta. Itsetärkeä, sotkeutuu helposti kanamaisiin naisiin, joiden tavat kuitenkin ärsyttävät, vrt. ostoskoppi.
huvittavia. Kiitos päivän naurutarpeen huomioimisesta. Aloittaja melkein kerjäsi jotain tuollaista.
... todellista realismia sinulle, tekstiäni kritisoinut!
Päättelit noin vain minun olevan mies, jolta puuttuu sekä herkkyys että empatia ymmärtää toista ihmistä! Samoin päättelit minun olevan naisia vihaava sovinisti!
Minä olen ammatiltani (hieman vajaa 20 vuotta ammattiani harjoittanut) psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja. Työskennellyt olen niin useammassakin kohteessa maailman kriisialueilla (viimeksi Bosnia and Herzegovinassa) moninaista kriisityötä tehden kuin myös täällä Suomessakin moninaisissa sairaanhoitajan tehtävissä. Näitä ovat olleet dementoituneiden vanhusten parissa tehty työ, niin kriisi- kuin päihdepsykiatriakin, akuuttipsykiatria, oikeuspsykiatrinen työ mielentilatutkittavien parissa sekä monin eri tavoin tehty työ syöpää sairastavien ihmisten yksiköissä.
Nyt työskennellessäni mielenterveyskuntoutujien kuntoutuskodissa, teen säännöllisesti keikkoja lasten syöpäosastolle, jossa koulutukseni kautta tuen mm. niitä perheitä, joiden pieni lapsi on sairauteensa menehtymässä.
Lieneeköhän nyt mietteesi minusta itsekeskeisenä narsistina ja herkkyyttä sekä empatiaa vailla olevana "kusipäisenä" miehenä sittenkään aivan todellisuuteen perustuvaa?
Minä en todellakaan pidä itseäni "mallikappaleena" kenellekään, mutta kyllä tiedostan sen, ettei minun tarvitse hävetä itseäni miehenä. Tarkoitan edellisellä sitä, että täältä Suomesta löytyy valtava joukko miehiä joille eri tavoin toteutettu naisten pahoinpitely (niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla) on lähes jokapäiväinen tapa "vahvistaa omaa egoaan". Yhtään vähempää en voisi arvostaa niitä itseään miehiksi kutsuvia "pellejä", jotka päihdeongelmaisina rakkaidensa elämää vahingoittavat!
Monissa kohdin kun päihdeongelma on tietoinen valinta (keinottomuuden tuoma ainoa tie) paeta elämän todellisuutta.
Työssäni kohtaan siis päivittäin haasteita, joihin ei todellakaan löydy apua esim. ”osia vaihtamalla” ja koska ”vastuuni” sivuaa monissa kohdin elämän jatkumista tai päättymistä, on sinun myös ehkä hyvä minua ihmisenä kritisoidessasi miettiä, miten selviytyisit itse työstä jota päivittäin teen?
psykiatrisella alalla, ei automaattisesti mukanaan tuo herkkyyttä tai empaattisuutta. Olen tavannut psykologeja, jotka ovat ihmisen ja elämän ymmärryskyvyltään lampaan tasolla, ja joista oli ongelmassani apua tasan 0.
Sen sijaan olen tavannut tavallisia, oppimattomia ihmisiä, joiden maanläheisestä, ystävällisestä suhtautumisesta ja neuvoista ongelmissani on ollut apua, eikä ole maksanut pennin killinkiä.
Itsetärkeys paistaa tekstistäsi läpi kuin huutomerkki, sille ei mahda mitään. Nainen on aina se statisti elämässäsi, jotain jonka kautta toteutat egoasi, ei tasaveroinen jumalanluoma.
Ei minusta ole suuri vaatimus, jos vaatii S tai M. Itekin hylkään S-miehet ihan suorilla, koska ...koskapa koska, itse en ole pieni (168/66). Minut kyllä saa treffeille ilman valokuvaakin (mut se on yleensä sitten siinä). Ja tuon kyllä uskon ihan täysin, että naiset puhuvat ilmoituksissaan muista ominaisuuksista, mutta pyytävät heti kuvaa. Miehet tekevät niin myös (tietenkin).
(Ketjun aloittajan empaattisuutta en ryhdy tutkiskelemaan.) 2 kirjaintako mitätöi tuon miehen kaikki muut puheet? Minusta hän ei tuntunut typerältä (ei varsinkaan tälle palstalle!) Mistä tiedätte miten pieni hän itse ensinnäkin on? Ja ollut suhteessa jo kahteen xl-kokoiseen.
Miks naiset ovat tuollaisia mustavalkeita joustamattomia ylireagoivia "töksääksiä" / perssilimiä, etten sanoisi? Olis maiden johtajina tuollaisia, niin atomipommi-/ohjusnappulaa painaisivat heti kohta, jos sellainen olis. Tai riitoihin, loukkauksiin ja kauppasaartoon vähintään ja koko maailma olisi sodassa.
... "amatooripsykologi"!
Nyt kun kritisoit minua ihmisenä kertomalla, ettei psykiatrian sektorilla työskentelevillä välttämättä ole kykyä empatiaan tai jakavaan tunneviitekehykseen sekä suoraan kirjoitukseni perusteella (minua ihmisenä arjessa koskaan kohtaamatta) teet minusta itsekeskeisen ("itsetärkeän") narsistin, jolle lisäksi nainen ihmisenä on vain statisti (= taustalla elävä, omaa egoani pönkittävä sivustakatsoja), en voi kuin jälleen pohtia muutamaa asiaa.
Kukaan meistä psykiatria sektorilla työskentelevistä ihmisistä ei voi mielestäni koskaan ajatella olevansa "parempi kuin muut ihmiset", koska olemme ihmisiä mekin ja silloin meidän elämäämme ohjaavat samat tunneviitekehyksen ja ihmisen holistisuuden (kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen, eli inhimillisen ihmisyyden) lainalaisuudet kuin kaikkia muitakin ihmisiä. Ja kaikki tämä niin hyvässä kuin pahassakin!
Kun siis mietin kertomaasi, eli sitä ettet kokenut saavasi apua elämääsi psykologin vastaanotolla, olen siitä todella pahoillani. Koska en myöskään sinua ihmisenä tunne, ei minulla ole oikeutta lähteä miettimään syitä siihen, miksi ajatuksenne eivät kohdanneet sinua tukevalla tavalla.
Minulle rakas ihminen (nainen rakkaana rinnallani) on minulle kuitenkin ollut aina ja tulee aina olemaan arjessa monipuolinen rikkaus ainutkertaisena ihmisenä, koska vain kohtaamalla ihmisen itsensä tuntevana ihmisenä, voin sanoa rehellisesti antavani toiselle mahdollisuuden jakaa elämänsä kanssani.
Pyrin siis aina siihen, että rakas kumppani rinnallani kokee päivittäin tekojeni kautta hänelle olevansa minulle merkityksellinen ihmisenä, paras ystäväni (ihminen jonka lähtöä rinnalta vaikeissakaan tilanteissa toisen ei tarvitse pelätä), ihmisenä ja naisena hän jonka monipuolinen hyvinvointi tekee minut onnelliseksi ihmisenä sekä se, että hän tietää olevansa minulle rakas arjen rakkauden (= mahdollisimman monipuolisen yhteenkuuluvuuden) kautta niin nykyhetkessä kuin tulevaisuudenkin yhteisissä suunnitelmissa.
Kunnioitan myös aina rakkaani omaa, ainutkertaista tarvetta saada omaa tilaa suhteessa, koska näin voin parhaiten taata rakkaalleni tietoisuuden siitä, että yhteinen elämämme täytyy aina perustua molempien täydelliseen vapaaehtoisuuteen, siis vapaaehtoiseen haluun elää yhteistä arkea rakkaansa tuntevana ihmisenä huomioiden.
Tämä on sitä arkea, jonka todellisessa arjessa pystynyt rakkaalleni rakkauden tekojeni kautta lahjoittamaan, mutta koska yhteiseen elämään tarvitaan aina 2 ihmistä, jotka yhteisesti haluavat yhteisen elämän keskinäisen kiintymyksensä kautta jakaa, en voi kuin jälleen tehdä "työtä" sen eteen, että joku nainen rakkautensa haluaisi rakkauteni kanssa arjessa tekoina yhdeksi kokonaisuudeksi yhdistää!
Tuo mainitsemasi tasa-arvo on muuten käsite, joka on arjen todellisuudessa hieman vaarallinen kokonaisuus. Nimittäin jos nyt itse kävisit tavallisessa kaupassa ja katsoisit juuri nyt tällä hetkellä myynnissä olevien naistenlehtien vain kansiotsikot, niin huomaisit helposti sen, miten täynnä nuo lehdet ovat "ohjeita" siitä, millä tavoin naisen tulee toimia (mitä naisen tulee mieheltä edellyttää = vaatia) jo seurustelukumppania "valitessaan".
Itse mietin, voiko tasa-arvo millään nykypäivän suomalaisissa parisuhteissa toteutua, jos naisilla kuuluu olla rajoittamaton oikeus määritellä se miten miestä suhteessa kohtelee, mitä mieheltä seurustelun / liiton edellytyksenä vaatii tekojen tasolla (ulkoinen, miehen inhimillisestä ihmisyydestä riippumaton sosiaalinen status) ja jos miehen tulee naisen "määräyksestä" olla naisen tahtoa (oikkuja) toteuttava, "Kreikkalaisen huippu-urheilijan vartalon omaava Roomalainen tahdoton orja"?
Tätä edellä kuvattua mallia toimia toki "ruokkii" se todellisuus kun nainen laittaa ilmoituksen deitti -palstalle, saa hän lähes poikkeuksetta yhden vuorokauden aikana vastauksia miehiltä 200 - 400 kappaletta.
Naisella itsellään ei näin tarvitse olla kummoinenkaan ego, kun hän huomaa voivansa kohdella miehiä kuin "WC -paperia tarpeilla käydessään". Tämä siksi, koska nainen huomaa voivansa "vaihtaa miestä miten usein haluaa" omasta käytöksestä riippumatta ja aina kun edellinen poistuu tai poistetaan kuvioista, on "uusi mies odottamassa vain yhden sähköpostiviestin päässä".
Naisen ei tarvitse kovinkaan pitkään toimia (yleensä muutama kuukausi riittää) em. tavalla, kun hän itse "on täysin sokea" oman käytöksensä suhteen.
Kun sitten tällainen nainen jostakin syystä onkin äkkiä sellaisessa tilanteessa (tapaturma, sairastuminen, onnettomuus, jne.) etteivät miehet hänestä enää kiinnostukaan (Toisin sanottuna elämäksi luultu "korttitalo" hajoaakin ympäriltä!), on seurauksena vahva henkinen kriisi ja monesti psykiatrisen avun piiriin hakeutuminen.
Voin kertoa kokemuksesta, että psykiatrian puolen ammattilaisten luokse naiset hakeutuvat nykyään esim. siksi (halutaan lääkitystä masennukseen!) kun mies ei ole "naisen toiveista kiinnostunut" (halua maksaa naisen toivomaa "yhteistä" asuntoa, lomamökkiä tai ulkomaanmatkaa, jne.). Samoin naiset hakevat psykiatreilta lääkitystä masentuneisuuteensa silloin, kun he edustavasta ulkomuodostaan ja kauneudestaan huolimatta eivät "etene valitsemallaan uralla" tai julkisen sektorin lääkäri on kieltäytynyt julkisin varoin tekemästä heille kosmeettista leikkausta ilman todellista tarvetta. Näiden naisten tarpeita ovat siis olleet kasvojen kauneusleikkaukset, rintojen koon muuttaminen, selluliitin poisto leikkauksin, jne. Osa näistä naisista masentuu niin vaikeasti, että he yrittävät jopa itsemurhaa!
Mikään syy psykiatrian ammattilaisten luokse hakeutumiselle ei mielestäni ole väheksyttävä tai vähäpätöinen, mutta toisaalta kun tiedän, että avun piiristä jää pois niin paljon heitä (esim. valtava joukko perheväkivallan uhreja) jotka todella apua tarvitsevat, niin voi hyvällä syyllä miettiä, onko naisen ulkoinen kauneus nyt mielestäni kuitenkaan (esim. vain kosmeettisen kauneusleikkauksen evääminen julkisin varoin) sellainen syy, jonka vuoksi vuosia kestävä masennuslääkitys tulee aloittaa.
Itse olen törmännyt kahteen naiseen, jotka ovat asettaneet seurustelumme ehdoksi sen, että maksaisin heille kauneusleikkauksen (siis huomiona se, että todellinen tarve kauneusleikkaukseen näillä naisilla oli vain psyykkinen)!
Ihmettelen kovasti myös sitä, miksi yhä vain kasvava joukko naisia (tuhansia vuosittain) hakeutuu opiskelijaterveydenhuoltoon pyytämään psykiatrilta masennuslääkitystä vain siksi, että he eivät saa opiskellessaan sellaisia arvosanoja kuin toivoisivat.
Edellisillä olen yrittänyt kuvat realistisesti sitä, että jos naiset täällä pienessä Suomessa luovat jo nuorena itse itselleen sellaiset henkiset paineet, että masennuslääkitys on tarpeellinen, niin se ei voi olla mitenkään näkymättä näiden naisten suhtautumisessa myös vastakkaiseen sukupuoleen, eli siihen "vaatimustasoon" jota he miehille asettavat esim. parisuhteessa.
Tähän lisäksi toki vielä ne paineet, mitä esim. molempien sukupuolten kasvava päihdeongelmaisuus tuottaa niin yksilö tasolla kuin perheidenkin näkökulmasta nähtynä.
Huomaa siis hyvä nainen minua miehenä ja ihmisenä kritisoidessasi, että vaikka tiedän tuon kaiken edellä kirjoittamani olevan todellisessa realismia yhteiskunnassamme (ja me emme ole kuin vain harvaan asuttu pieni 5,3 miljoonainen kansa!), pystyn edellä kuvaamallani tavalla arjen tekoina rakastamaan sitä naista, joka rakkaakseni itseään kutsua haluaa, rakkautensa minulle arjen tekoina osoittaen!
Olen ollut suomi24-treffisivustolla hakemassa miestä jo 5 tai 6 vuotta. Voi mennä 2 viikkoa hyvinkin aina niin, että ei tule yhtään viestiä. Enkä koskaan ole saanut saman päivän aikana kuin korkeintaan 3 viestiä. Voihan asia kyllä olla toisin pääkaupunkiseudulla, jossa ihmisiä paljon. Ja riippuuhan se siitäkin että miten "iloluontoisen" kirjoituksen menee miesten luettavaksi laatimaan ...ja iästä.
ja kokemuksia sinulla, mutta älä menetä toivoasi rakkauden suhteen, et vain ole törmännyt siihen oikeaan vielä. Minä kyllä kiinnostuin sinusta ihmisenä, kanssasi olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia kirjoittaen, mutta olen varattu, en siis mikään varteenotettava rakkauden kohde:)
et ole varattu muuten, kuin koneellesi>>>>>>>>>>>se on sun rakkautesi kohde.Heh,heh,hee.