Nyt olen sitten siinä elämänvaiheessa, että kaveripiiristäni en saakaan enää meno/matkaseuraa noin vain. Miehet mukana kuvioissa heillä, tai jopa lapset. Ym arki-elämän koukeroita.
Masentavaa, kun jonnekin haluaisin, eikä tunnu menokaveria koko tuttavapiiristä löytyvän!
Jotenkin menee lomastakin fiilikset jo etukäteen, jos yksin joutuu aikansa viettämään.
Kyllä sitten minunkin seurani kelpaa, kun heille sopii. Ja heidän murheitaan elämästä kuuntelen puhelimessa.
On aika vaikeaa enää tässä iässä; 30 sinkku; vapaa menemään;)löytää uusia samanhenkisiä kavereita.
Masentavaa, kun jonnekin haluaisin, eikä tunnu menokaveria koko tuttavapiiristä löytyvän!
Jotenkin menee lomastakin fiilikset jo etukäteen, jos yksin joutuu aikansa viettämään.
Kyllä sitten minunkin seurani kelpaa, kun heille sopii. Ja heidän murheitaan elämästä kuuntelen puhelimessa.
On aika vaikeaa enää tässä iässä; 30 sinkku; vapaa menemään;)löytää uusia samanhenkisiä kavereita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
karseeta valitusta. kärsitkö kevätmasennuksesta?
nykyajan ilmiöihin kuuluu kuulemma yksinäisyys, yhteisöllisyyden puute yms. munkin (ent?) kaverit on jo aikalailla perheellistyneet. olen totutellut tilanteeseen ja hyvin orientoitunutkin :)..
yksinäisyyttä yms. on helppo tuntea ja paisutella omassa mielessään. tehtäiskö jotain repäsevää?
Et varmaankaan, Ansku, ole pääkaupunkiseudulta? Muuten saisit kyllä minusta menokaverin vaikka heti ;).
Elämäntilanteeni on aivan samanlainen kuin sinunkin.
No kuinkas sattuikaan;) Espoosta päin olen!
Heitäpä mailia [email protected].
Ei sillä, että olisit väittänytkään vain naispuoleisten sinkkujen olevan yksinäisiä. Mutta kirjoitanpahan vaan kun kuulosti niin kovin tutulta.
Muistan toki itsekin (hämärästi...), että suhteessa vain se kumppani tuntuu oleelliselta, ystävät jäävät aika lailla taka-alalle. Ei lainkaan hyvä, sillä useinhan karu todellisuus on se, että suhde loppuu. Siinä vaiheessa kelpaa ystävä jälleen, olkapää, jota vasten itkeä ja jonka kanssa aikanaan puntaroida uusia seuralaisehdokkaita. Ja sitten taas saa jäädä ystävä, nainen korvaa.
Minua tämä häiritsee varsinkin sen takia, että suurin osa ystävistäni on muuttanut muualle asumaan ja samalla paikkakunnalla on enää vanhin ja paras ystäväni, jota näen todella harvoin. Joskus melkein toivon, että jos (kun) hän sitten joskus kaipaa seuraani, olisi minulla jotain muuta menoa sitten. Saisipahan kokea itsekin, miltä tuntuu kun ystävyyttä löytyy vain silloin kun toiselle sopii, muutaman kerran kuussa ehkä.
Tulipas tilitystä.