Olen pitempään ajatellut mennä narunjatkoksi. Teatterijutut menevät täysmetsään. Töissäkin alkaa tuntua ahdistavalta. Tuntuu, että olen sellaisessa umpikujassa, josta ei paluuta ole.
Olen tyhjä ihminen kuin pelkkä kuori, jossa ei ole mitään. Kirjoittaminen ei enää luista. En kestä enää tätä hemmetin lamaa, joka yhdistettynä kirjallisiin tavoitteisiin on aiheuttanut vain pelkaa murhetta.
Miksi luotan aina ohjaajien satuinin? Ainoa tie on pujottaa köyttä kaulaan. Se on suuri ratkaisu.
Olen tyhjä ihminen kuin pelkkä kuori, jossa ei ole mitään. Kirjoittaminen ei enää luista. En kestä enää tätä hemmetin lamaa, joka yhdistettynä kirjallisiin tavoitteisiin on aiheuttanut vain pelkaa murhetta.
Miksi luotan aina ohjaajien satuinin? Ainoa tie on pujottaa köyttä kaulaan. Se on suuri ratkaisu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
suosimassa kuvasivustolla oli kerran rinnakkain kaks kuvaa. ensimmäisessä oli iltapäivälehden leike jossa kerrottiin 18-vuotiaasta miehestä joka oli kuollut ajettuaan maantiellä tolppaan. toisessa oli otteita erään 18-vuotiaan miehen irc-galleria-kirjoituksista jotka oli päivätty päivää ja kahta päivää ennen kuolonkolaria. kaksi päivää aikaisemmin kyseinen nuorukainen oli iloinnut siitä että oli monen vuoden tupakoinnin jälkeen ollut neljä päivää tupakoimatta. päivä tämän jälkeen nuorukainen oli kirjoittanut raivokkaan, tunnepitoisen vuodatuksen tyttöystävästään (entisestä?) joka oli pettänyt. poika uhosi ettei välitä vähääkään "siitä huorasta" eikä sen takia tee mitään, mutta on jo muuten pitkään suunnitellut ajavansa maantiellä tolppaan.
en tiedä olivatko kuvat aitoja vai jonkun ropellipään vedätys, mutta suhtauduin aitona. ja joka tapauksessa siinä oli mietittävää. mies oli niin nuori ettei voinut vielä kokemuksen kautta tietää että elämässä tulee huonoja, vielä huonompia, hyvä ja erinomaisia vaiheita. ja että pahimman synkkyyden ja ahdistuksen keskellä, silloin kun kaikki kaatuu päälle ei kannata tehdä päätöksiä.
uskon että sulle on tärkeämpää elämä kuin kirjalliset tavoitteet. ainaskin läheisilles on. etkä sää kirjallisia tavoitteitaskaan saavuta narun nokasta. astu kehästä ulos, jätä kirjoittaminen joksikin aikaa ja tee jotakin muuta.
... noh, pujottele se köysi laman kaulaan ja ala luottaa vain omiin satuihisi, olisko niin
hyvä?