Luin Seurasta, että Suomen väestöstä jopa 5 % käyttää masennuslääkkeitä.
Hmm.. 5 343 661 x 0,05 = 267 183,05.
Joka kahdeskymmenes vastaantulija olisi siis tilastojen mukaan pilleripössiksessä. Nykyajan onnellisuuspillerit kun ovat melko vähän sivuvaikutuksia tuovia. Voisinpa veikata, että tuohon yli neljännesmiljoonan ihmisen joukkoon mahtuu mm. opettajia, lääkäreitä, pastoreita jne. Myös siis ns. menestyviä ihmisiä.
Mutta varmasti myös ison siivun ottavat nuoret, ehkä opiskelevat ihmiset. Odotukset ja paineet ovat valtavat, sekä oman identiteetin muodostaminen on vielä hakusessa. Siihen kun pukkaa päälle vielä toimeentulon haasteet ja rakkauselämän tarpeet. Yksinäisyys voi masentaa, mutta myös kolhut rakkauselämässä voivat käydä raskaiksi.
Parisuhteessa eläville nuo ihmelääkkeet voivat kuitenkin tuoda paljon ikäviä vaikutuksia. Ne voivat köyhdyttää tunne-elämää ja usein myös heikentää libidoa. Mielestäni parisuhteessa eläville ei tulisi antaa noita nappuloita (ainakaan liian kevein perustein).
Mielestäni lääkärit voisivat tiedustella masennusoireista kärsivien seurustelutilannetta ja antaa varatuille erilaista hoitoa. Heille voisi tarjota läheisyys-, halaamis- ja rakastelureseptejä. Itse asiassa "seksiresepteistä" oli paljon juttua jokunen vuosi sitten. Kyllä minä ainakin ärähtäisin jos omalääkäri tuollaisen reseptin antaisi. Kaikilla kun ei ole seksielämää. Pitäisikö kuitenkin yksinäisten lisätä rakastelua itsensä kanssa? Vai tulisiko Kela-korvauksen piirin myös maksullisissa naisissa tai miehissä käyminen?
Itse olen elänyt niin voimakkaassa kosketuksen ja läheisyyden puutteessa, että jopa pelkään sitä. Se ilmenee minussa voimakkaana jännittämisenä ja hermostuksena, jos joku yrittää koskea.
Joskus minua suretti yksinäisyys ja se, etten saa kokea kahden ihmisen välistä rakkautta. Ei sitä kukaan minulta estä, paitsi minun oma estyneisyyteni. Ei se enää niin paljon masenna, onhan minulla mainiot tunne-elämää kaventavat lääkkeet ja annostakin voidaan vielä nostaa pariin otteeseen. Sitten kai on edessä uuden valmisteen valinta, jos hoitovastetta ei enää saavuteta venlafaksiinilla. Korkeilla annoksilla se saattaa lisätä ehkä maksan kuormitusta, ainakin verenpainetta se sitten nostaa.
Terveet ihmiset löytävät käsittääkseni helposti itselleen kavereita ja seurustelukumppaneita. Ne ovat joillekin itsestään selviä asioita.
Hmm.. 5 343 661 x 0,05 = 267 183,05.
Joka kahdeskymmenes vastaantulija olisi siis tilastojen mukaan pilleripössiksessä. Nykyajan onnellisuuspillerit kun ovat melko vähän sivuvaikutuksia tuovia. Voisinpa veikata, että tuohon yli neljännesmiljoonan ihmisen joukkoon mahtuu mm. opettajia, lääkäreitä, pastoreita jne. Myös siis ns. menestyviä ihmisiä.
Mutta varmasti myös ison siivun ottavat nuoret, ehkä opiskelevat ihmiset. Odotukset ja paineet ovat valtavat, sekä oman identiteetin muodostaminen on vielä hakusessa. Siihen kun pukkaa päälle vielä toimeentulon haasteet ja rakkauselämän tarpeet. Yksinäisyys voi masentaa, mutta myös kolhut rakkauselämässä voivat käydä raskaiksi.
Parisuhteessa eläville nuo ihmelääkkeet voivat kuitenkin tuoda paljon ikäviä vaikutuksia. Ne voivat köyhdyttää tunne-elämää ja usein myös heikentää libidoa. Mielestäni parisuhteessa eläville ei tulisi antaa noita nappuloita (ainakaan liian kevein perustein).
Mielestäni lääkärit voisivat tiedustella masennusoireista kärsivien seurustelutilannetta ja antaa varatuille erilaista hoitoa. Heille voisi tarjota läheisyys-, halaamis- ja rakastelureseptejä. Itse asiassa "seksiresepteistä" oli paljon juttua jokunen vuosi sitten. Kyllä minä ainakin ärähtäisin jos omalääkäri tuollaisen reseptin antaisi. Kaikilla kun ei ole seksielämää. Pitäisikö kuitenkin yksinäisten lisätä rakastelua itsensä kanssa? Vai tulisiko Kela-korvauksen piirin myös maksullisissa naisissa tai miehissä käyminen?
Itse olen elänyt niin voimakkaassa kosketuksen ja läheisyyden puutteessa, että jopa pelkään sitä. Se ilmenee minussa voimakkaana jännittämisenä ja hermostuksena, jos joku yrittää koskea.
Joskus minua suretti yksinäisyys ja se, etten saa kokea kahden ihmisen välistä rakkautta. Ei sitä kukaan minulta estä, paitsi minun oma estyneisyyteni. Ei se enää niin paljon masenna, onhan minulla mainiot tunne-elämää kaventavat lääkkeet ja annostakin voidaan vielä nostaa pariin otteeseen. Sitten kai on edessä uuden valmisteen valinta, jos hoitovastetta ei enää saavuteta venlafaksiinilla. Korkeilla annoksilla se saattaa lisätä ehkä maksan kuormitusta, ainakin verenpainetta se sitten nostaa.
Terveet ihmiset löytävät käsittääkseni helposti itselleen kavereita ja seurustelukumppaneita. Ne ovat joillekin itsestään selviä asioita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun sä aina hoet noita muitten onnellisia parisuhteita joista ite olet jäänyt paitsi niin onko sulle koskaan tullut vastaan pariskuntaa jota olet pitänyt onnellisena ja sitten vuoden kuluttua ne onkin eronneet?
Ihan kuin sulla olis päähänpinttymä että kaikki pariskunnat on aina onnellisia.
Voi kuule tiedän moniakin parisuhteita, joita pidin onnellisina ja sitten sitä vaan jossakin vaiheessa muutetaan erilleen. Monesta parisuhteesta jo näkeekin tulevan eron. Niinpä moni parisuhde onkin ns. orastavia eroja. Läheisriippuvuus onkin luultua yleisempää. Yritetään yhdessä jonkin matkaa, kunnes alkaa ahdistaa. Ei toinen enää ole se, jollaiseksi luulin häntä. Voi kuinka vaikeaa on olla yhdessä, mutta eroaminen on niin suuri prosessi. Kuinka sen selittää läheisille, uskallanko jäädä yksin? Hei, eikö me vielä voitaisi yrittää eroamatta?