Kun tulee ikää ja kokemusta, karistui 99% ujous pois minusta
Itse piti jonkin verran ryhdistäytyä, ja ruveta puhelemaan enemmän, ja vetää selkä suoraksi
tietynlainen arkajalkaisuus piti tuhota, ja olla sisu asenteella, sitten ajan mukaan ujous jäi historiaan
Ei ollut kovin vaikeata, vaatii aikaa ja jämäkkyyttä mutta kannatti
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi! Muistakaa että olette oma itsesi, ottakaa rennosti, elkää ressatko, elkää ottako ulkonäkö paineita, ole luonnollinen, rehellinen ja mukava niin näillä paloilla pärjää ;)
Elkää antako kenenkään lannistaa itseäsi! Pääpystyssä paikasta toiseen vahvalla asenteella!
Perkele! ;) =)
Itse piti jonkin verran ryhdistäytyä, ja ruveta puhelemaan enemmän, ja vetää selkä suoraksi
tietynlainen arkajalkaisuus piti tuhota, ja olla sisu asenteella, sitten ajan mukaan ujous jäi historiaan
Ei ollut kovin vaikeata, vaatii aikaa ja jämäkkyyttä mutta kannatti
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi! Muistakaa että olette oma itsesi, ottakaa rennosti, elkää ressatko, elkää ottako ulkonäkö paineita, ole luonnollinen, rehellinen ja mukava niin näillä paloilla pärjää ;)
Elkää antako kenenkään lannistaa itseäsi! Pääpystyssä paikasta toiseen vahvalla asenteella!
Perkele! ;) =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
niskasta kiinni. Pahimman virheen voi tehdä, jos lähtee korjaamaan ujoutta viinalla.
Ex-ujo ilmoittautuu. Tosin sain elää narsku äidin kanssa aika monta vuotta niin se jo vaikutti osaltaan elämään..Vielä yläasteella olin melkoisen ujo ja nyt olen suunnilleen lopettelamassa lukiota ja nyt menee täysillä. Olen iloinen hassuttelija ja olen ylpeä siitä millainen olen :)
Nuoruus on sellainen "kriisi" vaihe, jolloin etsii omaa identiteettiään ja minuuttaan, kavereiden mielipiteet vaikuttavat myös paljon minuuteen. Lopulta niiden merkitys nuoruuskuohunnan jälkeen kuitenkin haalenee, ja kuten minulle tapahtui, kylmän viileästi en enää välittänyt mitä muut sanovat. Joten jos kokee olevansa jo pienenä ujo ja se jatkuu vielä teini-ikäisenä, se on aivan normaalia, koska nuoruudessa kokee paljon muutoksia itsessään, nuori voi tuntea myös roolihämmennystä.
Jos jotkut nuoremmat teinit tuolla kadulla ohi kulkiessaan alkavat kikattaa tai äänekkäästi kommentoimaan siten, että huomaan heidän tarkoittavan minua, minä vähät välitän. Koska ymmärrän, että he ovat vielä kasvavia nuoria jotka (toivon mukaan) siitä vielä viisastuvat ja kasvavat kunnon kansalaisiksi, jotka ovat suvaitsevaisia muita ihmisiä kohtaan. Minä ymmärrän sen, että he etsivät itseään ja omaa identiteettiään, rakentavat itsetuntoaan, joten jos ja kun he olisivat vielä hieman hukassa siinä, mitä he ovat, ymmärrän, että se kikattelu ja toisten kommentoiminen on sitä itsetunnon rakennusta ja oman itsensä etsimistä.
Älkää hyvät ihmiset lannistuko!! Muistakaa että olette aivan mahtavia omana itsenänne. Vaikka nuoruudessa toisten mielipiteillä itsestänne voikin olla suuri painoarvo, älkää antako sen vaikuttaa. Tarkoitan, vaikka kuka kommentoisi mitä, rohkeasti olkaa sellaisia kuin olette!!
mä olin yläasteella ihan kamalan ujo. lukion ekalla yritin sitte päästä siitä eroon. Siitä se lähti. nyt oon kakkosella ja oon jo paljon ulospäinsuuntautuneisempi ja oon saanu uusia kavereita :)
Temperamenteissa esiintyy eroja. Temperamenttihan tarkoittaa reagoimisvoimakkuutta erilaisiin ärsykkeisiin ja jotkut ihmiset ovat hiljaisempia, eivätkä päällepäsmäreitä. Kummassakaan ei ole mitään pahaa (päällepäsmäri-sanaa, jossa on lievä negatiivinen kaiku, käytin tarkoituksella, koska hiljaisuus nähdään niin usein huonona ominaisuutena - turhaan).
Se, että yksilö on hiljaisempi ja vähemmän räväkkä EI tarkoita, että hän olisi ujo, hän ei vain koe tarvetta päteä.
Epävarmuus on se ikävin asia, koska se kielii puuttellisesta itseluottamuksesta. Jos ihminen on hiljaisempi ja vähemmän räväkkä ja lisäksi ihmiset kohtelevat häntä niin, että hänestä tulee epävarma, niin sitten astuu kehiin UJOUS.
Terveen itsevarmat hiljaiset/vähemmän räväkät eivät ole ujoja. Terveen itsevarmat äänekkäät/räväkät eivät ole ujoja. Ujous johtuu usein siitä, että maailma sortaa ihmistä. Käsitteenä se on surkea ilmaistakseen temperamenttieroja.
Öö, just... Olen ujo. Siitä ei ole mitään haittaa elämälleni. Se on vain yksinkertaisesti luonteenpiirre. En ole arkajalka ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Vaikka olen introvertti, niin ihmiset kuvailevat minua sosiaaliseksi ja avoimeksi. Eli ujo voi elää yhtälailla täysillä.