Ikävä on, kuin kylmä,
puristava käärinliina
sydämeni ympärillä.
Tässä yksinäisyyden
hautakammiossa, johon
olet minut unohtanut.
Päivä päivältä tunteet
minussa katoavat,
vaipuvat hiljaa uneen.
Milloin, sinä huomaat,
kuinka minä kuolen pois
sinun elämästäsi?
puristava käärinliina
sydämeni ympärillä.
Tässä yksinäisyyden
hautakammiossa, johon
olet minut unohtanut.
Päivä päivältä tunteet
minussa katoavat,
vaipuvat hiljaa uneen.
Milloin, sinä huomaat,
kuinka minä kuolen pois
sinun elämästäsi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
aikaa tekee tehtäväänsä
mutta kuitenkaan eivät molemmilta
kuole yhtäaikaa
tunteet
nuo jotka hetken voivat
vain uinua
Sinulta koskettava runo tähän aamuun...
yhä vain jäisempää tekstiä...
Seuraavaksi jo varmaan jäävuoria.
Kiittelen...
kunpa voisin olla Amorin osassa ja
auttaa avaamaan Hänen silmänsä.
Olen voimaton, siltikään en unohdu polkusi
taakse, vaan kuljen rinnallasi tänäänkin.
Ei minun halaukseni auta yhtään ikävääsi,
lähetän sen silti.
Ei voisi sykähdyttävämmin avautua, kertoa
sitä kaikkea mitä pieni ihminen rakkaudessaan ja
kaipauksessaan kokee ja tuntee !
jälleen kerran lämmin kiitos.
Ystävät ovat korvaamattomia...
Voi kunpa tietäisit miten
sinua on vedettu nenästä jo kauan.
Säälittää.. avaa silmäsi tyttö!
en ole ihan tyhmä, vaikka noin kirjoitinkin.
Uskon ja luotan lopultakin hyvin vähän yhtään mihinkään...
Niin, että voit lopettaa turhan säälittelyn,
minä en sitä ainakaan tarvitse.
Kiitos kumminkin kommentista.
En sinua tyhmäksi sanonutkaan.
Jos tiedät elokuvan; Käsi kehtoa keinuttaa,
se sopii tilanteeseesi.
Mieti!
huomannut jo ajat sitten, vaikka en sitä katolta julistakaan.
Minulta loppuivat juuri muut sanat - enkä kyllä olisi muuta halunnut sanoakaan!
Tuossa sanoit jo paljon ja se riittää.