Unohdu ajatuksiini.
Kuljin kiemuroiden.
Väistellen oksia puiden.
Pehmeä matto jalkojani myötäillen.
Sammaleet tuoksuaan antaen.
Nuuhkaisen ilmaa.
Tunnen sen vieläkin.
Olin haltioissani.
Sain olla kuin kunigatar puiden.
Samoillla.
Vain taivas kattona.
Ajatukset seurana.
Onnelisena.
Rakkaudesta nauttien.
Luontoäidin helmassa.
Tuon ihanan
Rauhani tyysijan.
Tuomasta tunteesta.
Olla yhtä.
Tässä.
Silmissä heijastus.
Näänkö.
Rakastanko vielä.
Kuin silloin ennen.
Odotan päivää tulevaa.
Kuljin kiemuroiden.
Väistellen oksia puiden.
Pehmeä matto jalkojani myötäillen.
Sammaleet tuoksuaan antaen.
Nuuhkaisen ilmaa.
Tunnen sen vieläkin.
Olin haltioissani.
Sain olla kuin kunigatar puiden.
Samoillla.
Vain taivas kattona.
Ajatukset seurana.
Onnelisena.
Rakkaudesta nauttien.
Luontoäidin helmassa.
Tuon ihanan
Rauhani tyysijan.
Tuomasta tunteesta.
Olla yhtä.
Tässä.
Silmissä heijastus.
Näänkö.
Rakastanko vielä.
Kuin silloin ennen.
Odotan päivää tulevaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinulla on tässä runossasi mukana
suuri rakkaus
luontoa kohtaan
se kulkee mukana aikojen saatossa
tyynen levollisena
Kaunista luettavaa tähän aamuun=))
Kuljin ja kuljin.
Kuin etsinyt olisin.
Ja löysinhän minä.
Korillisin sieniä.
Kanttarellejä.
Siitä tämä runo.
Ja mukana seurasi rakkaus.
Luontoon, ihmiseen.
Kaikeen eläväiseen.
Ihana kulkea sinun kassasi tuossa maisemassa - - nautin niin! :)
Kiitos siis - ja kuppi teetä yhdessä, retken päätteeksi! :)
Oot sinä sellainen taiteilija.
Että en paremin sanoa uskalla.
Olethan sinä MURUKULTA
sieltä Oulun kupeesta,,,nauraa.
Katos ikkunaa.
Kuukin kurkistaa
katos se on sama sulla
ja mulla
ja meillä kaiketi jokaisella.
Yötä vilkutan