eli kysytään yksinkertaisesti, onko lapsi tarpeeksi iäkäs valitsemaan syökö(itsenäisesti) se vai ei?
päiväkodissa poikani 2.7v syömättä kokopäivän (8h).
rose18
204598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
SAA PAKOTTAA syömään!"
kaksi viikkoa hoidon alkamisesta saattaa olla syömättömyyttä sun muuta kapinaa.
Anna tarpeeksi iso aamiainen että jaksaa sen kokopäivän kotiin saakka.
Kun ruuasta ei tehdä valtakamppailua, tuloskin on parempi!
http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_syo_huonosti.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen
ja kerro tämä siellä päiväkodissakin!
EI SAA PAKOTTAA, mutta maistaa pitää!
mutta päiväkodissa sanotaan että se oottaa vaa palvelua.. niin sitä pidetään nälässä niin kauan kuin se syö itse mut kun se on uhma ikänen syökö lie koskaan? (syödä se osaa) saako hän muka itse jo päättää syökö vai ei, KUN SE KUMMINKIN syö kun syötetään?
SITÄ RANKAISTAA MYÖS PITKÄSTI TEOISTA ETTEI SAA OLLA TOISTEN SEURASSA SYÖMÄSSÄ KUN ALKUJAAN EI OSANNUT ISTUA PÖYDÄSSÄ KUNNOLLA. VIIKONLOPUNKIN JÄLKEEN PITÄÄ VIEDÄ ERILLEEN MUISTA SYÖMÄÄN JA NYT KUN PUHUIN SIITÄ miksi vieläkin erillään, miksei ei lapsi saa olla muitten pöydässä syömässä, eikö laspselle pidä antaa tilaisuus näyttää, vastaus kuului kun se osaa syödä itse voi taas kokeilla
tuon ikäinen osaa syödä itse kun siihen annetaan tilaisuus, eli ei palvelua.
mun puolestani saa olla ilman jos ei maistu.
meillä osaa syödä jo 1v. itse. eli yli 2v. lasta en syötä.
ei mitään eristämistä, siinä sitten katselee kun muut syövät. en pakota ees maistamaan.
Päiväkodeissa ei tuon ikäistä enää syötetä ja ole iloinen, että ovat niin ammattitaitoisia, etteivät pakota. Siitäkin olen kuullut juttuja. On tosiaan hankala tilanne, jos lapsi laittaa kaiken ranttaliksi ruokapöydässä...se kun leviää sitten muihin lapsiin ja tilanne menee kaaokseen. Ei se ole rangaistus vaan mahdollisuus lapsellesi keskittyä syömään rauhassa. Kun hän sitten osaa sen taidon, pääsee hän varmasti toisten joukkoon. Jos lähes kolme vuotias pitää nälkälakkoa, niin kyllä hän ymmärtää sen seurakset...eli nälän. Tärkeintä on, että ruokaa tarjotaan hänelle ja hänen on mahdollisuus syödä. Mikäli lapsellasi on kehityksen viivästymää, saattaa tilanne olla eri ja hän saattaa tarvita erityisapua. Et kai sinä ainakaan vakituiseen häntä kotona syötä. Kyllä tuon ikäiseltä pitää jo vaatia, että itse kauhoo ruoan suuhunsa. Poikkeuksia tietenkin saa olla ja joskus lapsi saa leikkiä vauvaa hänkin, mutta muutenhan tuon ikäiset hoitavat jo monia asioita itse. Muistaakseni meillä lapsi kaatoi jo maidot murojenkin päälle tuossa iässä itse. Lasta tulee kannustaa itsenäisyyteen, tekemään itse, kehittymään eteenpäin. Myös uhmaikäinen osaa syödä ihan itse, jos nälkä on. Sepä se...ruokahetkistä ei pidä tehdä niitä taistelukenttiä myöskään uhmassa...eli ei pidä mennä mukaan tuohon lapsen pelleilyyn ja temppuilluun.
Meillä poju 2,5 v ja syönyt kohta vuoden ihan itse. Hie´noisti menee lusikalla syöminen. Ei tuon ikäistä enää syötetä..:)
pääruuat mutta jälkkärit on itse syönyt, jos on jaksanut syödä.
mut poikahan on fiksu kun tulee päiväkodista, menee ensimmäsenä jääkaapille mut tarjoan ruokaa 8).
minusta lasta ei saa rankaista monesta asiasta että pääsee seuraan istuun, vaaditaan liikoja kun ensi alkujaan käytöksen takia siirettiin pois mut poikani on sellainen että se yritti muita naurattaa eli pelleili muutenkin vähäistä samanikäistä seuraa saanut mutta tuo syömättömyys lisättiin myöhemmin, eihän se vielä ymmärrä niin hyvin puhetta silloin se pitäisi näyttää teoilla esim, joka päivä ottaa lapsi vastaa "ilman ennakko luuloja" yhteiseen pöytään kun se alkaa pelleileen kieltää jos ei auta, siirtää kylmästi paikkaa syrjempää pöytää.
kyllä se rauha silloin muillakin säilyy ja peräti varmaan muitakin opettaa(tuo käytäytyy huonommin joutui yksinään pöytään)..
syömään se oppii ajan kanssa mutta minusta siinä pitää olla toisen kannustamassa(muistuttamassa) vaikkei ole syöttämässä ja niin minä olen tämän kuin eilisen päivän edennyt ja poika on kotona edistynyt pääruuan kanssa nopeammin(vaikkein ole mieleistä ruokaa) mutta kuulostaa ettei päiväkodissa ole edistynyt mut toivotaan että edistyy.
jos miettisin omalle kohdalle taas yksin pöytään istuun ihmettelisin: miksi minua rangaistaan joka aamu kun en ole tehnyt vielä mitään. jos puhuisin ja ymmärtäisin niin varmastijo aijemmin sanoisin ja varmaan matelisin -saanko olla samassa pöydässä jos yritän olla kunnolla?
Mutta kai olen sit väärässä, tiedän että suojelen esikoistani (vauvanihan se aina on)mut en halu hänelle henkisiä ongelmia..
syrjääntyneeltä se varmaan tuntuu hänestä vaikkei sitä tarkoituksena tehtäiskää.
lievä dysfasia kun kirjoitin suluissa *syödä se osaa* niin, tarkoitin itsenäistä syömistä *syödä se osaa* 8)
plääh, suomenkieli on vaikea kieli.
Olisiko sitten parempi, että hoidat vauvasi kotona käyttäytymiskelpoiseksi? Tarhautat vasta sitten, kun oppii tavoille.
Tuon ikäinen on riittävän vanha syömään itse silloin kun on nälkä. Ei hän itseään näännytä kiukuttelemalla ruuasta, vaan syö sitten kun ravintoa tarvitsee. Ei syöttämistä tai kannustusta. Hän tietää jo, mitä ruualla tehdään. Eikä päiväkodissa ole hoitajalla aikaa paneutua yhden lapsen syöttämiseen kovin täysipainoisesti.
Tuosta eri pöytään automaattisesti laittamisesta olen kanssasi samaa mieltä. Vähintäänkin pitäisi päästää joka päivä samaan pöytään toisten kanssa ja siirtää pois vasta sitten kun alkaa taas temppuilla.
Kokemuksella huomaan että hoitajat ovat ottaneet tyylikseen tuon helpoimman tien, mistä aita on matalin. -Lapsi pois vaan ja olkoon syömättä jos kerran ei maistu. No näin pääsee henkilökunta helpolla, ei nähdä vaivaa positiivisessa mielessä lapsen itsenäista syömistä tukemalla, annetaan kyytiä muualle ja olkoon. - Mitäs ei syö ja pelleilee.
Mutta, hetkinen, siellähän pitäisi olla ammatti-ihmisten joilta odotetaan kasvun tukemista eikä vastakiukuttelua. Eikö todellakaan hoitajat osaa katsoa psykologisella silmällä. Koska hoitajien asenne on lasta kohtaan ilmeisesti vihamielinen ja ennakkoluuloista, vaistoaa lapsi eikä suostu yhteistyöhön, ei syömiseen jne.
Jos hoitajat olisivat ammattilaisia, he nollaisivat tilanteen aina, viikonlopun jälkeen odottava sanktio on kuin henkistä pahoinpitelyä.
Joka kerta on puututtava epäkohtiin mutta miksi puututaan etukäteen
Lapsi huomaa ja vaistoaa varmasti ettei hänestä pidetä siellä ja uhma kasvaa. Asiallisella käytöksellä aikuinen voi saada lapsessa "ihmeitä" aikaan, ei antamalla takaisin kuin saman ikäinen pikkulapsi.
Sinuna kääntyisin johtajan puoleen ja kerrot kuinka et vaadi lapseltasi ikäistensä taitoja, teet asioita lapsen puolesta, mutta et hyväksy hoitajien kasvatustyyliä "kostamalla paha pahalla". Jotain on tehtävä. Jos lapsi on yksityisellä, vaihda kunnalliseen, sekä auta lastasi itsenäistymään hänelle itsestään selvissä asioissa. Kärpäsestä ei saa tehdä härkästä, on sanontakin.
Olen pahoillani lapsesi puolesta, hoitajat ovat vastuussa päivän kulusta päiväkodissa, Sinä vastaat kuinka kotona asiat hoituvat.
Kokemuksella huomaan että hoitajat ovat ottaneet tyylikseen tuon helpoimman tien, mistä aita on matalin. -Lapsi pois vaan ja olkoon syömättä jos kerran ei maistu. No näin pääsee henkilökunta helpolla, ei nähdä vaivaa positiivisessa mielessä lapsen itsenäista syömistä tukemalla, annetaan kyytiä muualle ja olkoon. - Mitäs ei syö ja pelleilee.
Mutta, hetkinen, siellähän pitäisi olla ammatti-ihmisten joilta odotetaan kasvun tukemista eikä vastakiukuttelua. Eikö todellakaan hoitajat osaa katsoa psykologisella silmällä. Koska hoitajien asenne on lasta kohtaan ilmeisesti vihamielinen ja ennakkoluuloista, vaistoaa lapsi eikä suostu yhteistyöhön, ei syömiseen jne.
Jos hoitajat olisivat ammattilaisia, he nollaisivat tilanteen aina, viikonlopun jälkeen odottava sanktio on kuin henkistä pahoinpitelyä.
Joka kerta on puututtava epäkohtiin mutta miksi puututaan etukäteen
Lapsi huomaa ja vaistoaa varmasti ettei hänestä pidetä siellä ja uhma kasvaa. Asiallisella käytöksellä aikuinen voi saada lapsessa "ihmeitä" aikaan, ei antamalla takaisin kuin saman ikäinen pikkulapsi.
Sinuna kääntyisin johtajan puoleen ja kerrot kuinka et vaadi lapseltasi ikäistensä taitoja, teet asioita lapsen puolesta, mutta et hyväksy hoitajien kasvatustyyliä "kostamalla paha pahalla". Jotain on tehtävä. Jos lapsi on yksityisellä, vaihda kunnalliseen, sekä auta lastasi itsenäistymään hänelle itsestään selvissä asioissa. Kärpäsestä ei saa tehdä härkästä, on sanontakin.
Olen pahoillani lapsesi puolesta, hoitajat ovat vastuussa päivän kulusta päiväkodissa, Sinä vastaat kuinka kotona asiat hoituvat.
toisen lapsen(tytön) samaan pöytään mut aamupuurolla ei ole mutta muina syömishetkillä on kun ymmärsin että saapuu myöhemmin.
sanomiseni laittaa ajattelee.
sovittiin jos pelleilee, käy jäähyllä.
mietin kyllä aika kauan, mitä aijon sanoa koska ei ne varmasti katso pahalla lasta, vaan käyttää kuria joka on toiminut ja kun se on toiminut että muilla on syömisrauha, eipä ne ole sen vertaa kerennyt varmaan ajatteleen seuraksia.
niin moneen junaan, meitä hoitajia. Joku tekee työtä täydestä sydämestään, toiset ammatillisesti, jotkut muuten vaan.. Mä en halua, että lapsi on nälkäinen, syötän jos ei muuten syö, ainakin autan alkuun, yleensä lapsi sitten innostuu, jos vaikka annan sillekin lusikan käteen että edes hieman yrittäisi itse syödä. Monet hoitajat tekevät pienistä asioista liian suuria ja kun jotain on päätetty niin siitä ei sitten jousteta. Ikävä kyllä näin se menee. Vaadi kuule rohkeasti hoitajilta ammattimaisempaa otetta, kyllä lapsen pitää saada syödä hoidossa, autettava tai ei!!!!!!!!!!!!!!!!Kukaan ei jaksa koko päivää syömättä, se on väärin hoitajilta, todella! Minä tekisin valituksen, niiden tehtävä on tukea kasvua ja oppimista, eikä lytistää.
kuten tuo lapsen vajaa ravinto päivän aikana.
Jos lapsi ei saa kotonaan lapsen kasvua vastaavaa ravintomäärää, voi joku, esim. päiväkoti tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Mutta entäpä, jos päiväkoti ei takaa lapsen ravinnoin saantia, kuten tämä kyseinen pieni lapsi, eikö se ole myös silloin lastensuojelullinen asia. ja lisäksi tätä on jatkunut jo jonkin aikaa ja tuntuu jatkuvan. Näin kärjistäen sanon siksi, että työpaikassani päiväkodissa esim. erään lapsen kohdalla lapsi ei syönyt aamupalaa kotonaan ja oli tosi nälkäinen jo hyvissä ajoin ennen lounasta. Työkaverini mukaan kyse on jo lastensuojeluasiasta, sillä lapsen kuuluu syödä aamuateria päivää varten joko päiväkodisa tai kotona, mummolla jne. On liian pitkä aika kun lapsi on sängystä aikaisin herännyt ja lähtenyt odottamaan lounasta päiväkotiin.
Entäpä näin päin - jos aiheena olevan lapsen äiti ei olisi auttanut lastaan syömisessä, lapsi olisi vaille hänelle kuuluvia ruokia, syytettäisiinkö häntä laiminlyönnistä lastaan kohtaan? jos äiti antaisi olla lapsensa syömättä? Nyt tämä äiti on katsonut parhaaksi vaikka syöttää lapsen, kunhan ruoka menee eikä ravinnon puutos uhkaa.
Kurjaa lukea täältä haukkumiselta haiskahtavia kommentteja äitiä vastaan, joka kuitenkin on valinnut kahdesta pahasta sen järkevämmän - syöttää sitten kun ei muuten syö.
Millaiset hoitajat saavat mielenrauhan tietäessään ettei joku lapsista ole syönyt useaan tuntiin. Kyllä on mielikuvitus ja keinot vähissä jos ainoa keino kasvatuksessa on ruuatta jättäminen, ainakin äidin kertoman mukaan ei ole juurikaan syönyt päivän aikana päiväkodissa.
Jos lapsi ei syö päiväkodissa lounasta, annetaanko välipalaa, sen lapsi usein haluaa syödä? Pelleileekö lapsi vaikka olisi mieluista syötävää? Miksi lapsi pelleilee eikä keskity syömiseen? Miksi hoitajat eivät pärjää alle 3-vuotiaan kanssa saadakseen lapsen esim. syömään, vaan turvautuvat muuhun kuin ohjaavaan kasvatukseeen? Miten päiväkodissa saadaan henkilökunta edistämään normaalia asiaa kuten asiallisia ruokatapoja ja syömistä?
ei kans syönyt itse kolmeen vuoteen asti mielellään kun kotona aina palveltiin eli syötettiin. osaa kyllä itsekin mutta kivampi oli pyytää vanhempien apua. sit sama koskee pukemista, aina yrittää edelleenkin että autettaisiin mutta pph:n kanssa käydyt hyvät ohjauskeskustelut herättivät minutkin äitinä pienen "vauvani" kasvatukseen. näin ollen; uskon vahvasti että kasvatus on tärkeää ja hyvät neuvot kalliit vanhempana! Mutta myös pph:n on uskottava myös oikeassa tilanteessa vanhempia. Meillä ummetuksen takia käytössä iltapäivävaippa (lapsi tekee sinne mutta ei muualle uskalla) ja pph sanoi ettei laita enää isoille vaippoja. Kerroin ja täsmensin asiaa nätisti useaan otteeseen; lääkärin terveisetkin kerroin että vaippa on laitettava. Nyt hän on siihen suostunut vaikka se vaikeata olikin. keskustelut ja hyvä vuorovaikutus! Sillä me pärjätään! :D
Voimia kaikille työssä ja kotona.
tarpeeksi juotavaa ja tarpeeksi "kostaeaa" syötävää, jätä banaani ja maito vähemmälle,loppuu kova kakka!
elikkä sen takia lääkärin määräsi vaipan annettavaksi, kun lapsi on kärsinyt vauvasta saakka ummetuksesta, lisäksi on laskimolaajentuma eli vanhan kansan kielellä pukama pyllyssä. Tämä aiheuttaa kovin kipuja jos uloste on yhtään kovaa. On yritetty olla ilman vaippaa ja yritetty opettaa sitä potulle/pöntölle kakkaamista, muttei tee vaan hysteerisenä itsee. Kun useiden päivien päästä sitten annetaan vaippa niin tekee itkien isot kovat kakat. Olemme käyttäneet levolac valmistetta kerran kuurina ja se tehoaa ulosteen laatuun. pehmentäen. Juomista lapsi saa mutta kun ei juo tarpeeksi paljon, maitoa ei lipitä, ainoastaan noin 2dl päivässä. Uskokaan tai älkää, olen kaikki järkeni jo kohta menettänyt mokovan kakkaamisen takia.
voit käyttää sitä päivittäin, ja tarkoitus olisikin, jos muu ei auta. Ummetuksen hoito on pitkäaikaista. Mutta on olemassa muitakin valmisteita, sellaisia jauheita, joita voi käyttää päivittäin. Kuituja lisää, ja nesteitä, ihan missä vain muodossa. Ummetusta ei voi hoitaa kuuriluonteisesti, jos se on kroonista. En puutu itse vaippa-asiaan, koska meidän lääkäri sanoi, että kastelustakin huolestutaan vasta, jos lapsi vielä 5-6-vuotiaana tarvitsee vaippoja. Meillä siis on neurologisia ongelmia ollut lapsella, ja pienenä myöskin ummetusta ollut, tiedän, siksi jotain asiasta. Mutta tuo levolac- voit huoleti antaa sitä aina päivittäin, jos se kerran auttaa. Se on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että lapsen ulostaminen on kivuliasta. Mutta yksi vinkki vielä; moni on saanut apua vyöhyketerapiasta.
Jos meillä olisi joku päivähoitaja kieltänyt lapselta vaipan silloin, kun sitä vielä tarvitsi, olisi edestään löytänyt. Se oli nimittäin myös hygieniakysymys. Minulla on vaan ollut tapana, että ilmoitan suoraan, että minä vastaan terveydellisistä asioista, ja ruokailuista itse, joten lapsiani ei syötetä, eikä pakoteta syömään. Joustan kyllä, mutta tyhmyyksiin en suostu. Ja vaadin, että päiväkodin pitää hoitaa osansa päivähoidon aikana, koska ne kuuluvat lapsen hoidon kokonaiskuvaan. (Vaadin painokkaasti, että lapseni ei saa vahingossa toistuvasti allergisoivia ruokia, rasvaus- ja aurinkovoide on käytössä jne). Itselläni on sekä kasvatusalan-, että terveydenhoitoalan koulutus, sekä kokemusta molemmilta puolilta. Päivähoidossa on ylivoimaisesti eniten epäkohtia, ja monissa asioissa käytäntöjä, joita ei olla pysähdytty miettimään juurikaan. Perusteita kun kysyy, niin se voi olla "näin me ollaan aina tehty". Juuri siksi itse olenkin tarkka, koska nämä käytännöt eivät sovi kaikkien kohdalla, lapsethan ovat yksilöitä. Ja näitä käytäntöjä on molempiin suuntiin. Esimerkiksi meidän omatoiminen lapsemme puettiin automaattisesti hoidossa, niin kauan, että satuin näkemään. Lapsi oli pieni, mutta pukeminen ei tuottanut mitään hankaluuksia, ja hän tarvitsi apua ainoastaan kurahoisuissa ja lahkeissa. Mutta monta viikkoa hänet siellä puettiin valmiiksi, kun kenellekään ei tullut mieleenkään, että hän pystyy siihen itsekin.
No, nyt on homma sujunut hienosti, koska tuo haasteellisempi lapsi lähti eskariin, ja on sivistystoimenalaista toimintaa. Yhteistyö on aivan eri tasolla, päiväkodilla meihin vanhempiin suhtauduttiin jotenkin alentuvasti ja holhoten. Mutta kun minä en sitä holhousta tosiaankaan tarvitse, varsinkaan yhdeltäkään lastentarhanopettajalta, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta terveydellisístä asioista. Siksipä siellä se puoli jääkin herkästi huomiotta. Ongelmia lähestytään liikaa kasvatuksellisesta näkökulmasta, ja vanhempia syyllistäenkin. Toki, joskus vanhemmat ovatkin aiheuttaneet ongelmia omalla toiminnallaan, mutta siltikin on fysiikka merkittävä asia. Jos lapseni hermostossa on vaurioita, niin niitä ei kasvatuksella poisteta. Ja alkuun sanoinkin, kun yrittivät jostain huolestua, että lapseni kehitys on muuten erinomaisella tasolla ennusteeseen nähden, ja että hän on erikoissairaanhoidon seurannassa koko ajan. Ja että päivähoidon tehtävä on tukea lapsen itsetuntoa ja itseluottamusta omalta osaltaan, eli kannustamaan ja estämään mm kiusaaminen. Ja huolehtia siitä, että asiantuntijoiden neuvoja ja vinkkejö myös toteutetaan osana arkea. Vaikka ne olisivatkin hiukan ristiriidassa käytäntöjen kanssa.
Siis lapsi osaa syödä itse, ainoa ongelma on se että ei uhmaansa halua, koska odottaa palvelua. Lapsi on lähes 3 v ja odottaa palvelua juuri siksi, koska tietää kotona sitä saavansa.
Minä ehdottaisin että kotiinkin otettaisiin päiväkodin linja, eikä syötettäisi isoa ja taitavaa lasta enää! Kyllä se parissa päivässä alkaa itsekin syömään, kun syöttöpalvelu loppuu kotonakin.
Yritä ajatella niin päin, että päiväkoti tässä asiassa itse asiassa tekee lapsellesi palveluksen, kun opettaa häntä syömään itsenäisesti ilman pelleilyjä. On paljon helpompaa tuleva elämä, kun jo lapsena osaa tietyt pelisäännöt.
oma poikani on suunnilleen saman ikäinen, ja hän on myös todella surkea syömään itse. aina kotona häntä pyydetään syömään itse (syökin, JOS on hänen mieliruokiaan, esim. spagettia ja jauhelihakasteiketta, tai mieluista jälkiruokaa) ja ollaan kokeiltu nämä "kyllä siperia opettaa",(siis että jos ei syö, niin ruoka pois ja seuraavan kerran antaa ruokaa vasta kun on ruoka-aika, jolloin varmasti jo syö), mutta jostain syystä tämä itsenäisen syömisen opettaminen on meidän kompastuskivemme. Sitä vain ei henno olla niin kylmä, ettei anna lapselleen ruokaa, siis sitten kun hän jotain välipalaa pyytää (kun on ensin ruoka-aikaan vatvonut eikä ole syönyt).
Nyt poikani on aloittanut päiväkodin ja olen reilusti pyytänyt päiväkodin hoitajia laittamaan poikaa jäähylle, jos temppuilee tai jos syöminen onnistuu vain omassa pöydässä (=rauhallisemmassa paikassa) niin syömään sitten siellä. Tämä siksi, kuten alussa kuvailin, eli uskon, että teen lapsellesni karhunpalveluksen, jos aina olen häntä syöttämässä, eikä hän opi itsenäiseen syömiseen.
Muutenkin luotan päiväkodin henkilökuntaan siinä, että he osaavat pelisäännöt ja käyttävät reiluja ja oikeudenmukaisia menetelmiä, esimerkiksi poistaessaan toisia kiusaavan lapsen ryhmätilanteesta jäähylle miettimään, miten ryhmässä toimitaan ja saako toisia kiusata. VAIKKA tämä olisi omakin poikani jonain kertana.