Tunnen olevani jo liian vanha äidiksi. Jokaisella oman ikäiselläni ystävälläni on joko lapsenlapsia tai jo aikuisia lapsia.
Mieheni täyttää pian 64v. ja itse olen 54-vuotias, mummoiässä siis. Lapseni täyttää syyskuussa 8 vuotta.
Meillä on myös 25 ja 21-vuotiaat tyttäret, jotka ovat asuneet kummatkin kolme vuotta pois kotoa.
Vanhempi varmasti kohta perustaa omaakin perhettä ja minä yritän suoriutua ekaluokkalaisen kanssa. Saan usein kuulla tytöltäni kertomuksia luokkatovereiden kivoista vanhemmista, jotka ovat NUORIA, elinvoimaisia ja kauniita.
Masentavaa huomata, että lapsi pitää minua seniilinä ja itsekin alan uskoa olevani huono äiti niin pienelle.
Mieheni täyttää pian 64v. ja itse olen 54-vuotias, mummoiässä siis. Lapseni täyttää syyskuussa 8 vuotta.
Meillä on myös 25 ja 21-vuotiaat tyttäret, jotka ovat asuneet kummatkin kolme vuotta pois kotoa.
Vanhempi varmasti kohta perustaa omaakin perhettä ja minä yritän suoriutua ekaluokkalaisen kanssa. Saan usein kuulla tytöltäni kertomuksia luokkatovereiden kivoista vanhemmista, jotka ovat NUORIA, elinvoimaisia ja kauniita.
Masentavaa huomata, että lapsi pitää minua seniilinä ja itsekin alan uskoa olevani huono äiti niin pienelle.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ikä ratkaise. Varmasti olet lapsillesi paras äiti. Ja kun muut tyttösi ovat jo aikuisia, niin eivätkö he voi auttaa sinua pikkuisen hoidossa? Kauneudella ja nuoruudella ei ole mielestäni mitään tekemistä hyvän äitityden kanssa. Voimia ja iloista kevättä sinulle :)
Voi kuinka paha mieli tuli kun luin viestisi.....
Uskon, että jokainen äiti on lapselleen kuitenkin rakkain...Sinäkin. Pienet vaan ovat vielä tahdittomia ja sanovat asoita, jotka voivat loukata. Uskon, että lapsesi ei kuitenkaan koskaan vaihtaisi sinua toiseen.....Ihana lahjahan lapsi on sinulle, ei monikaan saa sinun iässä enää mahdollisuutta äitiyteen. Ole ylpeä siitä ja anna sen näkyä!
Miljoona halausta ja mukavaa kevään jatkoa Sinulle!
Minä häpesin ala-asteikäisenä omaa isääni, sillä hän tuntui niin vanhalta muiden isiin verrattuna. Syntyessäni isäni oli 40, äitini 30. Joten kouluun mennessäni isäni oli jo 47, kun muiden lasten vanhemmat olivat vain hieman päälle kolmikymppisiä, osa jopa alle kolmikymppisiä! Ehkä häpeää aiheutti osittain se, että isäni mustat hiukset alkoivat harmaantua aika nuorina, jo reilusti alle viidenkymmenen...
Isäni oli kuitenkin maailman paras isä, ja kun pikkusiskoni syntyi, isäni oli 48vuotias! Nyt hän on 60, ja pikkusiskoni pian 12, ja voin uskoa, että hän on varmasti myös tuntenut isänsä hävettävän vanhaksi, kun kavereiden vanhemmat ovat paljon nuorempia. Joku pikkusiskoni kavereista oli jopa kerran sanonut, että isämme näyttää ihan hänen vaariltaan...
Mutta pointti tässä kirjoituksessa on se, että useampikin lapsi varmasti hieman häpeilee vanhoja vanhempiaan. Isäni oli kuitenkin minulle rakas, enkä ikinä vaihtaisi häntä keneenkään, en olisi vaihtanut silloin, enkä vaihtaisi nytkään. Voit olla varma, että lapsesi rakastaa sinua, sitähän sinun ei tarvitse epäillä hetkeäkään. Ja sitäpaitsi, jokainen lapsi kokemani mukaan häpeää jotain asiaa vanhemmissaan / toisessa vanhemmassaan, ainakin joskus!
Minä sain ensimmäisen lapseni 20 vuotiaana. Siitä lähtien olen saanut painia ympäristön mielipiteiden kanssa ja selitellä typerää valintaani hankkia lapsi liian nuorena.
Aikani vedin hernettä nenään moisesta.Vertailin itseäni 15 vuotta vanhempiin äiteihin ja ahdistuin kun heillä on jo kaikkea, minulla opinnot aivan kesken jne. Mutta sitten päätin että nyt saa riittää. Olen nuori ja kokematon ja minulla on siihen täysi oikeus. Minun ei tarvitse olla yhtään sen enempää kuin mihin pystyn, riittää kun kuitenkin yritän. Tämä on minun ainokainen elämäni jota en ole velvollinen haaskaamaan koko loppuiän kestävään selittelyyn ja itseni mollaamiseen.
Kaikki eivät elä elämäänsä saman kaavan mukaan. Jokaisella on oma tarinansa. Sinä olet takuulla hyvä äiti!! Ja jos tunnet olevasi vanha, sinulla on siihen täysi oikeus. Sinun ei tarvitse verrata itseäsi muihin.
17v. kun aloin odottamaan lastani ja 18v. kun hän syntyi ja jo odottaessani sain kuunnella surkuttelua nuoruudestani ja kun lapsi oli vielä rattaissa istuva eli n.2-3v. ei kukaan koskaan uskonut että lapsi oli minun vaan lähes tulkoon kaikki tuntemattomat joiden kanssa olin tekemisissä luulivat, että olisin lapseni iso-sisko :-)
Kun lapsi meni kouluun olin "vasta" 24v., koska kun hän meni kouluun kuusivuotiaana syksyllä(lapsi syntynyt kesällä) itse täytin 25v. vuoden loppu puoliskolla, muistan aina lapsen ensimmäisen koulupäivän ja ne puheet ja katseet joita muiden lasten minua 10-20v. vanhemmat äidit minuun loivat ! :-/
Lapseni opettajakin oli sitä mieltä ,etten ole voinut osata kasvattaa lastani "kunnolliseksi" kun olen niin nuori ,mutta kyllä hänkin ala-asteen loputtua tuli pyytämään anteeksi "ikä rasismiaan".
Eli josset äitinä osu ikähaarukkaan jossa valtaosa koulunsa aloittavien lasten vanhemmista on, eli olet muka liian "vanha" tai liian "nuori" kohtaat suvaitsemattomuutta ,mutta muista että lapselle äiti on aina äiti oli ikä ja ulkonäkö millainen tahansa!!!
Tsemppiä !!!
saa kuulla olevansa vanha, olipa ikä mikä hyvänsä. Itsekin olen kuulema muumion tasolla, kun olen 36 ja tyttäret 9 ja 10. Mutta viestini sisältö on tämä:älä lannistu, hyvä äiti, jaksamista ja voimia lapsen kasvatuksessa. P.s oman tyttäreni (9v.)"piti" kuulema sanoa luokkatoverille, että meidän äiti on 25! No, luokkakaveri oli sen verran valistunut ja kysyi, oliko äitisi 16-vuotias synnyttäessään sinut...
Eli kokemuksesi jaan, mutta kyllä me selviämme, äiti hyvä!
Isäni ja äitini olivat molemmat reilusti yli nelikymppisiä minut saadessaan. Vanhin sisaruksistani on minua melkein 20 vuotta vanhempi. Minun vanhempani olivat maailman parhaat vanhemmat, sain rakkautta ja huolenpitoa yllinkyllin, lapsuuteni oli todella onnellinen. Nyt, kun olen itse 35 -vuotias , odotan ensimmäistä lastani ja haluan antaa lapselleni juuri yhtä ihanan lapsuuden kuin itse sain.
Et ole liian vanha, lapsesi vain on vielä liian nuori ymmärtämään ikäsi hyvät puolet.
Minun mielestäni äitiys ei katso ikää...olen itse 44-vuotias ja odotan lasta...et todellakaan ole liian vanha... ja oma äiti on aina paras äiti oli se kuinka nuori tai vanha tahansa toivotan onnea ja iloista kevättä...
Muistan kyllä ku hieman häpesin vanhaa äitiäni(syntyessäni 43) teini-iässä. Mutta muistan kyllä, että niin häpesivät useimmat kaverinikin vanhempiaan iästä riippumatta. Eräs esimerkiksi erittäin nuorta äitiään, joka yritti olla kaveria meille. Äitini vanhuuteen ei kukaan kavereistani kiinnittänyt huomiota. Ikä on aika pieni seikka, eikä ratkase sitä minkälainen äiti muuten on.