Olen 30v yhden lapsen äiti ja vuosia ollut varma etten enää halua lapsia. Olen yksinhuoltaja eikä kaikki muutkaan asiat ihan parhain päin,miessuhteet ei onnistu. Olen nyt jonossa munanjohtimien sitomiseen mutta mitä ihmettä.. Nyt olen kuukauden ajan haaveillut että josko sittenkin vielä yksi!!
Eihän minulla ole edes miestä enkä taas yksinhuoltajaksi halua mutta miten ihmeessä tuollaine ajatus vuosien jälkeen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta enkä edes kaipaa vauva-aikoja vaipanvaihtoineen jne. Onkohan tämä nyt jotain 30 kriisiä..toivottavasti ohimenevää :/
Varmaan sekin vaikuttaa kun ystävälläni on alle puoli vuotias lapsi ja siskollanikin pieni tyttö ja ihania ovat.
Onko muille käynyt näin ja onko mennyt ohi tuo vauvakuumeilu?
Eihän minulla ole edes miestä enkä taas yksinhuoltajaksi halua mutta miten ihmeessä tuollaine ajatus vuosien jälkeen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta enkä edes kaipaa vauva-aikoja vaipanvaihtoineen jne. Onkohan tämä nyt jotain 30 kriisiä..toivottavasti ohimenevää :/
Varmaan sekin vaikuttaa kun ystävälläni on alle puoli vuotias lapsi ja siskollanikin pieni tyttö ja ihania ovat.
Onko muille käynyt näin ja onko mennyt ohi tuo vauvakuumeilu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
On nuo tutut nuo tuntemukset. Mä myös kolmekymppinen yhden lapsen yh-äiti, sitä oikeaa ei oo löytynyt ja hirmunen vauvakuume on vaivannut jo yli vuoden eikä loppua näy. Mä olin myös jo vähän tottunut ajatukseen ainokaisesta, mut viime aikoina on vauvakuume käyny hirmuseksi ja ostinpa eilen vauva-lehdenkin :D On varmaan 3:n kympin kriisistä kyse meillä molemmilla. Vasta havahduin siihen, että jos tässä vielä joutuu kauankin odottelemaan sitä "oikeaa", jonka kanssa sen suuremman perheen perustaa, niin kiire alkaa tulla. Mä mielelläni tekisin lapseni lähempänä 3 kymppiä kun 4 kymmentä, vaikka ehtiihän niitä toki silloinkin vielä. Mutta kyllä sun varmaan kannattaa vielä säilyttää mahdollisuus lasten hankintaan, kun et asiasta enää niin varma ole. Ehkäpä me molemmat vielä joskus ne 'kakkosetkin' saadaan :)