On olleet niin hyvät opettajat ihan vieressä. Ei sellaisen ihmisen pahuus satuta, jota ei arvosta ja jolta ei edes muuta odota.. Aivan sama. Joskus olen joutunut ystävään pettymään, mut kai hänellä on ollut syynsä toimia, kuin toimi. Turha vihata, kantaa kaunaa. Voi antaa anteeksi, vaikkei unohtaa. Siinähän valuu, kuin vesi hanhen niskasta. Kärsikööt itseään.Vahingosta viisastuu, ei niin ettei koskaan kenenkään luottaisi... vaan Luotan vaikka turpaan tulisikin välillä. Opin katsomaan omilla silmilläni ja valitsemaan tarkemmin ystäväni ja 'ystäväni' ja niihin valintoihin ei kenenkään maalailut ja tyhjät puheet vaikuta.
En vihaa.
....väsi
1245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Loppujen lopuksi huonommat "ystävät" ovat usein jo alun perinkin tuntuneet epäluotettavilta. Vaisto varoitti jo alun perin, mutta halusi antaa toiselle mahdollisuuden... ja toisenkin mahdollisuuden. Jollet arvosta ystävääsi, ehkä sekin on molemminpuolista tai se välittyy hänelle omasta käytöksestäsi. Kaikkia ei vain ole tarkoitettu ystäviksi, se voi olla hyvinkin molemminpuolista ettei saa jostain ihmissuhteesta oikein mitään.