Kun olen nyt siinä pisteessä, etten tiedä mitä tehdä. Nimittäin työelämän suhteen.
Hoitaja olen, ja pakertanut viimeiset kaksi vuotta hampaat irvessä. Nyt on seinä vastassa, ei auttanut työpaikan vaihdot, ei alan lisäopiskelut. Mä en enää jaksa vuorotyötä, enkä seiskan aamuja. En jaksa työyhteisöjä, missä väsyneitä, tiukkoja tätejä yms.
Voisin vielä opiskella jotain uutta alaa, jotain, jolloin voisin tehdä työtä mahdollisimman itsenäisesti ja mahdollisesti ei niin tarkkaa työvuorot.Että oikeasti jäisi aikaa myös muulle elämälle ja jaksaisi.
Vinkatkaa vähän millaisia ammatteja teillä muilla on tai opiskeluja.
Minua kiinnostaa kaikki!
Jos saisi jotain ideanpoikasta tähän omaan tilanteeseen.
Hoitaja olen, ja pakertanut viimeiset kaksi vuotta hampaat irvessä. Nyt on seinä vastassa, ei auttanut työpaikan vaihdot, ei alan lisäopiskelut. Mä en enää jaksa vuorotyötä, enkä seiskan aamuja. En jaksa työyhteisöjä, missä väsyneitä, tiukkoja tätejä yms.
Voisin vielä opiskella jotain uutta alaa, jotain, jolloin voisin tehdä työtä mahdollisimman itsenäisesti ja mahdollisesti ei niin tarkkaa työvuorot.Että oikeasti jäisi aikaa myös muulle elämälle ja jaksaisi.
Vinkatkaa vähän millaisia ammatteja teillä muilla on tai opiskeluja.
Minua kiinnostaa kaikki!
Jos saisi jotain ideanpoikasta tähän omaan tilanteeseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
no joo. Ite otin tiukan irtioton vanhasta ammatista pikkasen alle nelikymppisenä. Tai oikeastaan ammattinimikkeestä, ala säilyi samana. Backs to roots, kai voisi sanoa. Opiskelua, työttömyyttä, kursseja, työttömyyttä, lisäkoulutusta, työttömyyttä, kaikenmaailman tukitöitö ja työelämään valmennuksia, työttömyyttä, yrityksen perustamista, työttömyyttä. Nyt freelancer, ei työtön, mutta ei todellakaan ylityöllistetty.
Aika tavanomaista, että ihminen vähän vaihtaa alaa muutaman kerran elämässään. Mulla tuskin montaakaan kamue, jotka sillä alalla, tai ainakaan siinä ammatissa, mihin nuotempana on valmistunut. Se on nykypäivän normieloa. Ammattitaito vanhenee jos ei kouluttaudu ja monilla tulee josain syystä alallensa hylkimisreaktioita.
Sun ala on hankala. Byrograattinen ja kankea. Lisäksi vanhemmiten tulee työperäisiä juttuja, jotka alkavat rasittamaan, sitten kun tarpeekseen on työperäisiä aivoja saanut kehiteltyä itselleen.
En nyt tiedä, ite olen kolmenkymmenen vuoden aikana käynyt kai kolmesti erilaisissa ammatinvalinnanohjauksissa. Jostain systä tulokset ovat aina olleet täsmälleen samat. Olen elämäni alalla, töiden kanssa ongelmia.
Ei ammatinvalinta sano sulle, mitä sun pitää tehdä. Mutta se voi paljastaa itsellesi uusia asioita, joita pitäisi huomioida. Käväse työkkärissä. Sano, että harkitset alan vaihtoa ja tarvitsisit apua urasuunnittelussa. Joops. pääset jonkun hullunkurisen tyypin kanssa ratkomaan hupaisia tehtäviä ja silleen. Mutta niistä oikeasti voi paljastua uusia piirteitä itsestäsi.
Sitten pitää kartoittaa, minne jutut viittaavat ja tutkia eri ammatteja. Se muuten on mielenkiintoista. Jokatapauksessa tulet löytämään erilaisia vaihtoehtoja. Siis sinä itse, ei kukaan muu.
Ja sitten isoremmi päälle ja hommaamaan opiskelut kuntoon ja työpaikkaa hakemaan. Vältä viimeiseen asti kuitenkin lopareitten ottoa, siis jos talous ei salli. Tokikin hoitsuille töitä on hyvin saatavilla. Miten olisi virkavapaa tai välivuosi?
Jos sua nyt nyppii, mieti paljonko nyppii parinkymmenen vuoden päästä- Ikäsi on nuori, kyllä nuor jaksaa. Itellä ollut välillä ongelmia, johtuu kovasta alasta. Mutta aina ollaan pärjätty ja nytkin vastikerahat on kasassa. Vaan elo on muuten lutusempaa, kuin noin kymmenen vuotta sitten.
=DW=
Sellaista opiskelua, joka ei vaadi pitkää opiskelua ja 100 sivun opinnäytetöitä. Itselläni on puhti loppumetreillä pois. Olisin lyhyemmällä opiskelulla saavuttanut enemmän. Itseään ei tarvitse uhrata kunnianhimolle ja työlle. Hae vapaata ja tule kuntoon. Lue vaikka Dalai Laman Työn ilo.