tätä en kirjoita siksi että haluaisin kääntää veistä haavassa niillä joilla on koliikkivauva tai muuten vaativa lapsi. kirjoitan siksi että lapsen hankintaa harkitsevat saavat tietää että on myös hyvin "helppoja" vauvoja!
sain tämän ainokaiseni täytettyäni 30. en tiedä oliko sitten niin että olin juuri valmis äidiksi vai mistä johtuu,mutta jo laitoksella tädit ihmettelivät kun o niin tyytyväinen vauva.
pariviikkoisena hän heräsi vielä 2 kertaa yössä syömään,mutta ei itkenyt vaan lutkutti nyrkkiä niin äänekkäästi että sujautin vain pullon tilalle,joi maidon,nukahti samantien uudestaan.aamulla hän heräsi tuhisemaan tyytyväisenä.
parikuisena hän heräili jo jokeltelemaan,ei vieläkään itkenyt herätessään.huokailua,tuhinaa,päpätystä heti aamusta.
nyt hän on jo 8 kk ja sama meininki jatkuu. kun aamulla herätään,hän jää sänkyyn iloisena leikkimään nalleilla ja välillä vähän äänekkäämmin hihkaisee ja "kysyy" onko äiti hereillä..nauraa,jokeltaa ja touhuilee itsekseen lattialla kun itse puuhailen muita. syö kaiken mitä tarjoan. ei vierasta ketään,vaan hymyilee kaikille täteille jotka vaunuihin kurkistelee.
että ei sitä tarvitse stressata tyyliin "meille tulee varmasti koliikkivauva" ,vaan ottakaa rennosti ja ajatelkaa vaikka niin että kiukkuvauva tai ei ,oma kuitenkin ja käsittämättömän rakas.
sain tämän ainokaiseni täytettyäni 30. en tiedä oliko sitten niin että olin juuri valmis äidiksi vai mistä johtuu,mutta jo laitoksella tädit ihmettelivät kun o niin tyytyväinen vauva.
pariviikkoisena hän heräsi vielä 2 kertaa yössä syömään,mutta ei itkenyt vaan lutkutti nyrkkiä niin äänekkäästi että sujautin vain pullon tilalle,joi maidon,nukahti samantien uudestaan.aamulla hän heräsi tuhisemaan tyytyväisenä.
parikuisena hän heräili jo jokeltelemaan,ei vieläkään itkenyt herätessään.huokailua,tuhinaa,päpätystä heti aamusta.
nyt hän on jo 8 kk ja sama meininki jatkuu. kun aamulla herätään,hän jää sänkyyn iloisena leikkimään nalleilla ja välillä vähän äänekkäämmin hihkaisee ja "kysyy" onko äiti hereillä..nauraa,jokeltaa ja touhuilee itsekseen lattialla kun itse puuhailen muita. syö kaiken mitä tarjoan. ei vierasta ketään,vaan hymyilee kaikille täteille jotka vaunuihin kurkistelee.
että ei sitä tarvitse stressata tyyliin "meille tulee varmasti koliikkivauva" ,vaan ottakaa rennosti ja ajatelkaa vaikka niin että kiukkuvauva tai ei ,oma kuitenkin ja käsittämättömän rakas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi.
Mullakin on ns. helppohoitonen vauveli. Koliikkivaivoista en tiedä mitään. On hänellä vatsavaivoja ollut ja itkut niistä, on ollut hammasitkut ja muuta semmosta tavallista. On kiukutteluhetkiä, kun mikään ei kelpaa. Silloin tosin yleensä on ollut väsynyt ja ongelma on korjaantunut kun on laitettu nukkumaan... joskus se vaatii vähän enemmän, esim. maitopullon, mutta ei aina.
Omaa tahtoa ja vaatimuksia siis vauvalla jo on , mutta .. minusta tämä mukula on ns. helppo vauva. Saa nähdä mitä sitten on, kun ikää tulee enemmän, (nyt on 6 kk) kun on leikki-ikäinen. Omista leluistaan hän ainakin jo pitää puolensa! :)
Elämämme on aika vauvatahtista. Rytmi on ollut säännöllinen, ei minulla ole kiire tai tarve hötkyillä sinne sun tänne tai ravata kylässä kelloon katsomatta. Ehkä tämäkin , että se kotiympäristö on rauhallinen, tekee lapsesta tyytyväisen? En tiedä.
Olen ns. vanha äiti.
Esikoinen tämä ei ole, vaan kuopus. Isosisaret ovat jo vanhoja, joten heidät tein aika nuorena. Ei heilläkään ollut mitään koliikkia. Hyväntuulisia tavallisia vauvoja. Jotain itkua heilläkin, sitä tavallista - kuka nyt kuukaudesta toiseen vaan hyvntuulisena ja tyytyväisenä on!!?? Mutta ei mitään sellaista että voisi hikeä pyyhkiä otsalta ja sanoa, että se vauva-aika oli kamalaa tms. Ei, minusta nimenomaan vauva-aika on kaikkien lasteni kanssa ollut helppoa.
Uhma- ja murkkuiät ovatkin sitten luku sinänsä :D
Pikuu miehemme (nyt 6kk) oli itkuinen pari ensimmäistä kuukautta ilmavaivoijen takia, itki koko ajan miltei, itsekkin meinasin jo ruveta välillä itkemään. Mutta nykyään hän on todella hyväntuulinen ja iloinen ei paljoon itkeskele eikä kiukkuakkaan paljon, ainoastaan väsyneenä kiukuttelee ja vierastaa. Mutta muuten aina hyvällä tuulella ja hymy huulella. Onkohan tuo ominais piirre vauvoissa?
tuli vain mieleen tosta ensimmäisten kuukausien ilmavaivoista,että meillä jekovit -tipat teki tosi tuskaisen olon tytölle. heti kun lopetin,loppui itkut ja tuskat.
Meillä on nyt toinen enkeli, 6kk poika. Nukkuu 10 tuntia yössä ja parit päikkärit päivällä. Aina melkein nauravainen ja iloinen, katselee mielellään muita ihmisiä ja juttelee heille jokeltelemalla. Ainut pieni karikko on kun hän ei haluaisi juoda maitoa mutta kaikki muu ruoka menee, mutta sekin on pieni ongelma. Nykyään annan maidon ensin ja sitten odotan noin puoli tuntia ja sitten kiinteä ruoka ja illalla velli menee sillei unen ja valveen rajamailla,eiköhän sen 6 dl saa sillai ujutettua.
Ensimmäinen enkeli täytti viime jouluna kolme vuotta ja hän oli ihan samanlainen, nukku jo 5kk ikäisena 10 tunnin yöunia ja parit päikkärit ja jos itki niin tiesi että jotain on nyt hätänä isompaa. Eikä hän ole sairastanut edes koko kolmivuotisen elämänsä aikana kuin yhden kerran.
Minä ajattelin silloin kun rupesin odottamaan tätä ensimmäista enkeliä että sitä saa varmaan valvoa kaikki yöt kun oli kuunellut kavereiden kokemuksia. Ei kannata luulla että kaikki olisi niitä itkuisia vauvvoja.