Olen seurustellut kaksi vuotta aivan iki-ihanan miehen kanssa eikä suhteessamme ole mitään valittamista. Olemme puhuneet jo yhteisestä tulevaisuudesta, vaikka olemme melko nuoria (vähän yli parikymppisiä).
Nyt toissapäivänä (!) tajusin, että olen ihastunut mieheni opiskelukaveriin... Kaverin tunteista en tiedä, mutta hän käyttäytyy mua kohtaan kuin olisi kiinnostunut musta (vietämme aikaa yhdessä porukalla jonkun verran ja kaveri kyselee aina multa kaikenlaista itsestäni ja hymyilee mulle usein, tiedättehän), mikä osittain on varmaan herättänyt tunteitanikin. En haluaisi lopettaa suhdettamme ja satuttaa miestäni, rakastan häntä ja pelottaa ajatella sitä sotkua mikä asiasta syntyisi. Silti mielessäni pyörii, kadunko ratkaisuani joskus kolmenkymmenen vuoden päästä..??
Tiedän, että on "normaalia" ihastua välillä, vaikka seurustelisikin. Mutta sitä en tiedä onko järkevää antaa asian vain olla ja unohtaa tunteet (mikä sinänsä ei ole kovin helppoa aina) vai mennä niiden mukana, kun ennen en ole tällaista juttua kokenut.
Onko teillä kokemusta aiheesta ja neuvoja niitä kipeäsi tarvitsevalle?
Nyt toissapäivänä (!) tajusin, että olen ihastunut mieheni opiskelukaveriin... Kaverin tunteista en tiedä, mutta hän käyttäytyy mua kohtaan kuin olisi kiinnostunut musta (vietämme aikaa yhdessä porukalla jonkun verran ja kaveri kyselee aina multa kaikenlaista itsestäni ja hymyilee mulle usein, tiedättehän), mikä osittain on varmaan herättänyt tunteitanikin. En haluaisi lopettaa suhdettamme ja satuttaa miestäni, rakastan häntä ja pelottaa ajatella sitä sotkua mikä asiasta syntyisi. Silti mielessäni pyörii, kadunko ratkaisuani joskus kolmenkymmenen vuoden päästä..??
Tiedän, että on "normaalia" ihastua välillä, vaikka seurustelisikin. Mutta sitä en tiedä onko järkevää antaa asian vain olla ja unohtaa tunteet (mikä sinänsä ei ole kovin helppoa aina) vai mennä niiden mukana, kun ennen en ole tällaista juttua kokenut.
Onko teillä kokemusta aiheesta ja neuvoja niitä kipeäsi tarvitsevalle?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuin joitain kumipalloja. Löllöä miesten käsissä, täysin kontrolloitavissa. Jos toinen mies haluaa viedä varatun naisen niin hän vain hiukan vihjailee ja nainen kävelee jo itse luokse. Tämän takia varmaan muitten lajien urokset on niin tarkkoja naaraastaan...
Sori nyt mutta omat tunnehormoonisi pompottelevat sinua väärään suuntaan. Voit suojella itseäsi esim välttämällä pojan välitöntä seuraa ja olemalla torjuvampi poikaa kohtaan sekä uskoutumalla täydellisemmin nykyiselle poikakaverillesi.
Puhut asiaa, niin me naiset olemme, tunteidemme vietävissä MELKEIN yhtä helposti kuin miehet halujensa......
Olen itse törmännyt vastaavaan tilanteeseen kuin sinä, Maria: hetkellisten tunteideni seuraaminen johti siihen, että muutama vuosi sitten menetin todellisen rakkauteni kohteen.
Mieti tarkasti, mitä haluat. oletko valmis sitoutumaan kenenkään kanssa vielä? Jos et, niin seuraapa vaistojasi, mutta mieti ensin seurauksetkin.. joskus asioiden todellisen arvon ymmärtää vasta silloin kun on myöhäistä! Onnee sille valinnalle, jonka teet :)
Itse opin läksyni, ja nyt, onnellisessa parisuhteessa olen pystynyt sanomaan kylmän ein toisille tarjokkaille, kun osaan laittaa asiat arvojärjestykseen.