Jos 2,5 vuoten iässä ei puhe ole kehittynyt.
Lapsella on oppimisvaikeuksia
ope x
5295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä en ole ihan täysin vakuuttunut tästä. Esikoinen oppi puhumaan n. 3 vuotiaana eikä oppimisvaikeuksia ole koskaan ollut. Ei ole mikään nero mutta pärjää koulussa ihan normaalisti. Keskimmäinen aloitteli puhumista 4 vuotiaana ja suorastaan nero. Toki hänellä oma diagnoosi joka hidasti myös puheen oppimista. Nuorimmainen oppi puhumaan vajaa 2 vuotiaana ja hänellä suuria vaikeuksia. Koulunsa aloitti nyt pienryhmässä. Joten omasta kokemuksesta voin sanoa, että puheenkehitys ei kuitenkaan ihan kaikkea kerro.
Huomautan ei omia kokemuksia saa yleistää, ihmiset ovat yksilöitä.
Mutta aina pitäisi kyllä miettiä useamman lääkärin kanssa, voiko olla kuulo, näkö, tai ravintotekijöillä syytä.
Myös perheiden liikkuminen aikuisten asioissa hidastaa henkistä kehitystä, kun lapsi on aivan "sekaisin" aina muuttuvasta ympäristöstä
Lapsi kehitty parhaiten omassa pikku ympyröissään, jossa vanhemmat ja isovanhemmat ja muutama leikkikaveri, ja aina aamulla aloitetaan siitä mihin on illalla jääty.
Ulkomaamatkat hidastavat erittäin paljon kehitystä.
nyt heillä on ainakin samantasoiset paperit kun ope tarvitsee ja työ on stressaamattomampaa,
eikä tule iltaisin kotiin.
Tietysti tilikin on enemmän.
Lapsen puheen viivästymisellä voi olla monta syytä.
On tietysti hyvä selvittää asiat neuvolassa ja tarvittaessa sieltä laitetaan kyllä jatkotutkimuksiin.jos on aihetta.
Mutta en kyllä lähtisi tuolle linjalle,mitä yksi ihminen täällä kirjoitti,että mitä vähemmän lapsi on tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja pidetään tiukasti aikatauluista kiinni,leikit aloitetaan siitä,mihin illalla jäätiin,että sillä tavalla saataisiin lapsi oppimaan puhetta nopeammin.
Kyllä sosiaalisuus muiden ihmisten kanssa,tekee hyvää myös lapselle,lapsi näkee,oppii ja kuule uusia asioita,oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa,saa uusia leikkikavereita jne.
Tietyt asiat kannattaa pitää mahdollisiman säännöllisinä,esim..nukkumaanmenoajat,ruokailu.
tuota asiaa...hän tarkoittaa sitä, että jotkut perheet ravaavat päivät pääksytysten mitä moninaisimmissa menoissa...sitten matkustellaan koti-ja ulkomailla...
lapsella ei sen hetken siunaamaa rauhaa...pitää olla hilipilttuuta hilupilttuun jälkeen!
Se oli se hänen pointtinsa...
Tavallinen TYLSÄ arkielämä, aamulla jatketaan mihin illalla jäätiin, antaa aikaa oppia. Aivot eivät saa LIIKAA ärsykkeitä, joita se ei pääse käsittelemään kun tulee tietoa "ovista ja ikkunoista"!
Omasta mielestäni ymmärrisin asian kyllä oikein,kirjoitinhan että lapsi tarvii tiettyjä sääntöjä päivärytmiinsä,enkä kyllä itse ainakaan tarkoittanut sitä,että jatkuvasti ollaan jossain päin menossa lapsen kanssa.
Mutta ei lapsen elämää saa rajoittaa liikaa,vaan saa olla sosiaalisempi,ei tuollainen tylsä päivärytmi ainakaan minun mielestäni ole sopinut minulle eikä lapsilleni,Huom:tämä on minun mielipiteeni ja kokemusta on sen verran että kaksi lastani ovat jo 26v. ja 28v. molemmat ovat todella ihania lapsia,ei ole koskaan ollut heidän kanssaan mitään ongelmia,aina on tultu toimeen ja tullaan edelleenkin.He ovat kyllä pieninä reissaneet,kotimaassa ihan vauvasta saakka,ei liikaa mutta sopivasti,paljon ovat pieninä tavanneet muita lapsia,lähinnä sukulaisten ja näin ollen oppineet tulemaan toimeen muiden lasten kanssa.
Kukin elää tavallaan.