Vielä ennen yläasteen päättymistä luulin, että en tule koskaan ihastumaan keneenkään. Kuitenkin sen lopussa ihastuin yhteen sanoinkuvaamattoman hyvännäköiseen tyttöön. Olin myös koko lukioaikani ihastunut tähän tyttöön (kävimme saman lukionkin). Ongelma kuitenkin oli se, en uskaltanu kertoo sille mitään, tyydyin ainoastaan katselemaan kaukaa (kait jotenkin vaan käsitin, että hän ei tykkäis musta). Siinä se sitten meni, elämäni tilaisuus, jota ei toista kertaa elämässäni tuu, siitä olen aika varma. Kyllä se tyttö tosin kerran pyys mua tanssimaan (suostuin tottakai), mutta eipä siinä mitään sen kummempaa. Lukion jälkeen en sitten ole enää nähnyt häntä.
Olen kyllä hänen jälkeensä monia muitakin kivoja tyttöjä, mutta ne muut tytöt jäävät siihen kaveri -tasolle, kun tämä mun ihastukseni oli jotain aivan eri tasoa. Ei auta, siinä se meni, en näe häntä enää ikinä.
Noin siinä sitten kävi, ja ainoastaan silloisen ujouteni takia. Jos näkisin hänet nykyään, niin kertoisin kaiken hänelle suoraan, sillä varusmiespalvelus antoi mulle hurjasti lisää rohkeutta ja itseluottamusta. Nykyään se ei olisi enää mikään ongelma mulle. Ainoa ongelma on se, että se on jo liian myöhäistä.
Olen kyllä hänen jälkeensä monia muitakin kivoja tyttöjä, mutta ne muut tytöt jäävät siihen kaveri -tasolle, kun tämä mun ihastukseni oli jotain aivan eri tasoa. Ei auta, siinä se meni, en näe häntä enää ikinä.
Noin siinä sitten kävi, ja ainoastaan silloisen ujouteni takia. Jos näkisin hänet nykyään, niin kertoisin kaiken hänelle suoraan, sillä varusmiespalvelus antoi mulle hurjasti lisää rohkeutta ja itseluottamusta. Nykyään se ei olisi enää mikään ongelma mulle. Ainoa ongelma on se, että se on jo liian myöhäistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikävä kyllä elämä osaa olla kovaa. Yleisestihän aina sanotaan että "tytöt ei tee aloitetta" että "se täytyy olla ehdottomasti se poika". Ikävä kyllä tämä pätee niin monen tytön kohdalla. Esim. lukiossa olisi joku tyttö. Hän on niin rakastunut erääseen poikaan. Poikakin on saattanut katsella... Tyttö on niin rakastunut että leijuu pilvissä kaiket päivät. - Mutta silti! Hän ei tee mitään sen rakkauden eteen. "Pojat tekevät aloitteen", minä en. Se on tiukka rutiini tytön mielessä. Tytöthän siihen ei alennu.
Olen poika, ja minulle kävi melko samalla lailla. No, nythän minuakin kaduttaa. Se olisi ollut elämäni tilaisuus... Tyttö muutti Helsingistä Ouluun, en ehtinyt sanoa hänelle mitään. En ehtinyt tehdä aloitetta. No, eipä siitä varmaan olisi tullut mitään jos olisi joka tapauksessa sinne Ouluun lähtenyt. No nyt kuitenkin, lukiossa ollessani tapasin erään kiinnostavan tytön. Päätin, että en tee samaa virhettä enään toiste. Menin tytön juttusille. No, menimme leffoihin ja syömään... Nyt seurustelemme onnellisesti.
Hän sanoi minulle alkuvaiheessa, että oli katsellut minua todella paljon, ja että olin tosi söpö ja komea, mutta hän vain odotti että MINÄ tekisin aloitteen. Hän oli niin rakastunut minuun. Ja olen siitä itselleni niin kiitollinen että tämän aloitteen pystyin tekemään, vaikka olen hieman ujo...
Mutta tytöt hei, voisitte tekin joskus näitä aloitettaita tehdä. Minua jopa joskus hieman ärsyttää, että joka palstalla kaikki pojat ruikuttaa ettei uskalla tehdä aloitetta, ja sitten toisella palstalla taas tytöt ruikuttaa, että miksei se huomaa? Miksei se tee aloitetta? Siis just tämän takia se ei etene. Ei ehkä koskaan. No, kun molemmat tsemppaa ja joustais näis perus asiois, luulis tästä elämisestä tulevan vähän helpompaa.
mene niin... itse tein alotteen vaikka olen tyttö mutta poika tavallaan säikähti sitä. joten hei pojat miks jos me tehään alote niin miks pitää säikähtää. no kuiteski nyt seurustelemme onnellisesti :D