Eli n. 2-vuotiaalle leikatulle narttukissallemme hommasimme kaverin, 4kk pennun, myös narttu. Alku meni sähistessä ja tapellessa, mutta pian tottuivat toisiinsa. Leikkivät yhdessä, nukkuvat välillä vierekkäin jne. Kissojen välinen suhde on siis kunnossa, mutta minun suhteeni vanhempaan kissaan ei. 2-vuotias oli aiemmin hyvin paljon sylikissa, tykkäsi leikkiä, tulla silitettäväksi jne. Pennun hankkimisen jälkeen ei ole tullut syliin kertaakaan, jos kissan maatessa sitä silittää niin poistuu tyynesti paikalta. Harmittaa, että vanhempi kissa ei tunnu "pitävän" minusta enää. Olen jakanut tasaisesti molemmille huomiota, vanhempaa kissaa ainakin saman verran kuin ennenkin. Mitä minun pitäisi tehdä? Tiedän, että kissaa ei voi millään tavalla pakottaa pitämään minusta, mutta jotain selitystä, apua yms. kaipaisin.
Kissa kapinoi toisen kissan hommaamisesta
Tirr
5143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ole sillä kannalla et "jee mami sä hommasit meille toisen kisun mun kaveriks vaikka oonkin vähän erakompi!!" Kissa voi hyväksyä toisen kissan hyvin ja olla silti sinun ykkönen, mutta ehkäpä kissasi on hämmentynyt kun paapot nyt kahta kissaa yhden sijaan.
En nyt sanoisi, että tuo vanhempi kissamme on mitenkään erakko. Aina on ollut sillä toinen kissa kaverina. Aiempi kasvattaja korosti, että ei tiedä sopeutuuko yksinoloon, kun tuppaa kaipaamaan toista kisulia kaveriksi.
Muille vastanneille: Kiva tietää, etten ole ainut. Sama tilanne on ollut siis. Pitää siis odotella kärsivällisesti, kyllä asiat varmaan ajan myötä normalisoituvat. :)
meillä otettiin myös nartulle joka oli silloin n1v kaveri, alku meni sähistessä,sitten tottuivat toisiinsa..sama juttu oli meilläkin, eli vanhempi ei enää tullut syliin samallalailla ja väistyi aina pennun tieltä esim.leikittäessä.ihan ärsytti välillä että miksi se mököttää..noin vuosi pennun tulosta vanhempi kissa palasi vasta "normaaliksi" eli aikaa meni totutteluun ja hoksaamiseen että hei tuo kaveri taitaa jäädä tänne mutta ei kuitenkaan vaikuta hänen elämäänsä..
pakko kirjoittaa oma kokemus asiasta, eli kuukauden päivät meillä olleena, hankin ragdollilleni, joka oli ottanut minut omakseen, seuraksi toisen ragdollin. POjat tulivat hyvin toimeen, mutta vanhempi, joka oli ollut aiemmin myös seurallinen ja hellyydenkipeä, masentui täysin. meni reilusti yli vuosi, että se palasi ennalleen ja huomasi, että hellyyttä ja huomiota riittää kyllä molemmille.. Oli kyllä harmi seurata tämän kissan alakuloa, vaikka kuinka antoi hellyyttä, ei asia korjaantunut sillä. Aikaa vievää touhua..mutta sitkeys palkitaan..
myös n. vuosi että vanhempi kissamme lopetti mökötyksen. Tai minun syliini kyllä tuli ja antoi rapsutella, mutta mökötti miehelleni. Itse olin vanhemman kissan kanssa kotona kun mieheni kävi hakemassa(eri kaupungista, joten en voinut lähteä mukaan koska emme saaneet vanhemmalle kisulle hoitajaa) kasvattajalta pikkuisen meille. Kissa selvästi ajatteli että mieheni sen uuden asukin toi ja on siis oikea "häijyläinen", mökötti vuoden ennekuin itse tuli(tai pomppasi päälle keskellä yötä) mieheni syliin ja siitä alkaen oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.